Jos sinulle tulee kamalan pahamieli/suru/ahdistus

[Muska]

jostain asiasta juuri ennen nukkumaan menoa niin jaksaako miehesi kuunnella ja tukea vai kaipaako vaan nukkumaan?
Minä en tiedä loukkaako turhaan mutta toissa iltana minulla oli todella paha olla. Levoton olo, en pystynyt olemaan paikallaan, itkettikin ja mieheni äksysti vaan kysyi mikä on ja antoi sitten ymmärtää että tahtoo nukkumaan.
Sanoin että olisin kaivannut vähän tukea niin sanoi että "No anteeksi että olen niin helvetin väsynyt".
Tämä ei siis ollut ensimmäinen kerta kun käy nukkumaan vaikka minulla surullinen olo.
Ja minulla surullinen/ahdistunut tai muuten paha olo on ehkä kerran puolessa vuodessa. Nyt kun olen viimeisilläni raskaana niin tuntui todella pahalta

 

[vieras]

No sellasta sattuu, ja molemmat ootte tavallanne uuden edessä, ohimenevä tunnetila! Koittakaa ymmärtää toisianne!Pian helpottaa!

 

[ninni]

Ymmärrän sua.
Itsekin olisin harmistunut miehen käytöksestä. Kyllä mun mies useimmiten jaksaa kuunnella, mutta joskus kyllä huomaan että on vaan ennemminkin "kuuntelevinaan"...
Voimia sinne!

 

[.]

no ei noin sanoisi varmastikkaan. Jos olisi tosi väsynyt ja varsinaista syytä pahaan oloon minulla ei olisi, niin varmaan sanoisi että "koita nukkua nyt" ja ottais kainaloon. Kyllä yleensä kuuntelee mun jutut, mut tosiaan taipumusta mulla iltaisin höpöttää höpöttää ja höpöttää omiani niin sillon joutuu aina "vaientamaan" kun ei enää jaksa kuunnella ja vastailla. Ja just noin, että "koita nukkua nyt"

 

[ap]

Ymmärrän kyllä jos haastelisin pyykin pesusta, kauppalistasta tai muusta ei niin tärkeästä mutta minusta on loukkaavaa jos itken ja on oikeasti todella paha olla ja toinen ennemmin nukkuu kuin kuuntelee.
Koetin miettiä asiaa niin päin että jos mieheni vaikka kesken yöunien herättäisi minut ja kertoisi että on surullinen tms. niin voisin valvoa hänen kanssaan aamuun asti vain tukeakseni ja kuunnellakseni häntä ja mikä hänen mieltään painaa.
Mies jaksaa valvoa myöhään jos tulee hyvä telkkari ohjelma. Jaksaa nousta aikaisin esim. urheilun vuoksi mutta silloin jos minä kaipaisin tukea, lohdutusta, kuuntelijaa niin onkin niin väsynyt ettei jaksa kuunnella.
Se loukkaa. Loukkaa todella.
Päivisin ei oikein ehdi jutella. Mies yli 10 tuntia päivästä töissä, iltasella touhutaan lasten kanssa ja heidän iltatoimien ja nukkumaan laitoin jälkeen tulee oikeastaan joka ilta jotain ohjelmaa mitä mies haluaa katsoa ja minä taas raskauden vuoksi niin väsynyt että olisin valmis nukkumaan jo heti kahdeksalta illalla.

Ainoa hiljainen, rauhallinen hetki päivästä on oikeastaan se kun yhdessä kaivaudutaan peiton alle.

Tälläisistä ahdistuksista jne. ei kuitenkaan edes viitsi puhua lasten kuullen.

 

[tuttua]

Minulla myös epäempaattinen ukonköriläs. Että kuulostaa erittäin tutulta. Ja yöllä kun ne asiat alkaa pahiten pyörimään päässä jos niitä ei pysty kenellekään juttelemaan. Kurjaa varsinkin raskaana. Mä tunsin itseni raskaana maailman yksinäisimmäksi ihmiseksi. Mitään tukea tai lohdutusta oli turha odottaa toiselta osapuolelta. Joo ja urheilun takia kyllä voi valvoa. Lähinnä mä koen ton pakenemiseksi kun ei viitsi kiinnostaa toinen.

 

[Kata-76]

No, meillä mies ei myöskään halua enää siinä vaiheessa kun kömmitään peiton alle jutella mitään (vaikka minä voisin höpöttää ummet ja lammet). Eli hän haluaa nimenomaan nukkua sängyssä, onkin sanonut, että jos jotain tähellistä, niin jutellaan aiemmin. Ja tätä olenkin sitten yrittänyt noudattaa. Turhaa on miehelle kiukutella, kun illalla on kuitenkin muitakin hetkia (lasten nukkumaanmenon jälkeen), jolloin asioista voi keskustella.