Kiitos vastauksista ja pohdinnoista. Vaikea asia nyt edessä, en tiedä yhtään ratkaisua. Mulla ei ole minkäänlaista hinkua lähteä vauva-arkeen, enkä koe mitään vauvakuumetta enkä vauvan kaipuuta. Päinvastoin, nautin kun lapset jo isoja, ja heidän kanssaan voi tehdä vapaammin kaikkea. Meille neljäskin lapsi tuli pilleriehkäisystä huolimatta, mutta se ei silloin ollut mikään katastrofi. Mutta kun sterilisaation tein, olin varma etten lapsia enää halua.
Mutta, työskentelen vastasyntyneiden teholla sairaanhoitajana, se pistää kuitenkin miettimään, pohdinko vauvoja hoitaessani sitten kuitenkin ehkä, että entäpä jos olisinkin pitänyt lapsen. Siis jos nyt aborttiin päädyn.... työ on minun vuosikausien unelmani, olen siinä työskennellyt nyt reilu 2v. Enkä haluaisi päivääkään olla sieltä pois, ainakin voin sanoa, että minulla on työ, johon menoa odotan, ja kotiin vuoroni loputtua lähden hyvillä mielin.
Tilanne on hirveän raskas, ja vaikea. Ja niinkuin meillä piti elämä olla mallillaan, paljon on koettu, ja nyt kaikki oli lähes täydellistä. Nyt joudunkin päättämään jotain, mikä on vastoin suunnitelmiani joka tapauksessa. Koskaan en kuvitellut joutuvani aborttia pohtimaan, mutta en kyllä kuvitellut enää vauva-arkeenkaan joutuvani...
