Mä en kyllä millään lailla koe olevani huono äiti vaikka miehen kanssa ollaan kumpikin kotona ja esikoinen hoidossa. Nyt haettiin jopa hoitopaikkaa keskimmäiselle lapselle ja hän aloittaa elokuussa hoidon. Mies yrittää tosin kovasti löytää töitä ja itsellä niin paha masennus että on vain hyvä että saa hengähtää välillä vain pienempien kanssa. Ja*esikoinen on kuin erilapsi päästyään päiväkotiin. Sai leikkikavereita, enemmän aktiviteettia kuin kotona. Tosin meillä esikoinen onkin erityislapsi. Lapsi alkaa perjantai iltana kyselemään milloin saa palata päiväkotiin taas leikkimään ja askartelemaan. Kesä tuleekin olemaan hankala pojan kannalta kun heinäkuu pidetään lomaa, poika ei sitä tahtoisi.
Suurin osa teistä ajattelee että äiti vain laiskottelee kun makoilee kotona ja lapsi hoidossa, mutta entäpä jos lapsi itse kaipaa sitä?! Kaipaa ikätovereita?! En todellakaan koe huonoa omatuntoa että lapseni ovat hoidossa vaikka itse olenkin kotona! Tosin meillä esikoinen on vain 8-12 hoidossa ja samaan tulee toi neitikin kun elokuussa hoidon aloittaa.
Haimme apua lastensuojelusta kun poikamme oli normaalia villimpi ja siellä ihan nämä asiantuntijat sanoivat että on lapsen edunmukaista mennä hoitoon siinä 3v tienoilla. Siitä on enenmän hyötyä kuin haittaa
Tosin tää palsta on täynnä näitä täydellisiä mammoja täydellisine lapsineen jotka on aina kaikessa oikeassa ja ajattelee muiden olevan loisia kun vievät lapset hoitoon vaikka ovat itse hoitovapaalla