Jos toinen ei arvosta...

... niin onko suhteessa mitään järkeä. Kiusaanko itseäni? Avopuolisoni totesi eilen mulle, että kukaan ei arvosta mua. Muutenkin kun nyt mietin, mitä hän on minusta puhunut, niin se tosiaan taitaa olla totta vaikka hän sitten peruikin puheensa.

Minä olen kyllä tuon väittämän kanssa täysin erimieltä.

 

Ei ole järkeä, arvostus on yksi tärkeimmistä jos ei jopa tärkein parisuhteen pilari.

 

Tuollasesta suhteesta kannattaa lähteä.Toinen voi vaikka valehdella,saa lytättyä itsetunnon ja varmistaa,että kumppani ei lähde jossain vaiheessa.Tollasia kehuja kenenkään kannata kuunnella.

 

Kuulehan nyt, ainoa jonka arvostuksella on sinulle merkitystä, on sinä itse. Eli jos joku sanoo, ettei arvosta sinua tai puhuu pahaa, se ei muuta sinua huonommaksi. Sillä ei ole mitään merkitystä. Vain sinun oma mielipiteesi itsestäsi on tärkeä; sinä olet juuri niin hyvä kuin itse uskot olevasi. Mietipä asiaa, löydät itsestäsi paljon hyvä puolia; olet sellainen kuin olet.

Keskustele avopuolisosi kanssa asiallisesti suhteestanne; sinun ei kannata pitää yllä suhdetta joka ei perustu kunnioitukseen ja molemminpuoliseen hyväksymiseen. Asiallinen keskustelu ratkaisee minkä tahansa ongelman, vaikka sitten välillä tiukemmallakin äänensävyllä.

Tiedän kokemuksesta, että uskomalla itseensä ja tietämällä olevansa hyvä selviää monesta. Ja tällä ei ole mitään tekemistä itserakkauden tai leuhkuuden kanssa.

 

... niin onko suhteessa mitään järkeä. Kiusaanko itseäni? Avopuolisoni totesi eilen mulle, että kukaan ei arvosta mua. Muutenkin kun nyt mietin, mitä hän on minusta puhunut, niin se tosiaan taitaa olla totta vaikka hän sitten peruikin puheensa.

Minä olen kyllä tuon väittämän kanssa täysin erimieltä.

Jos sinä et itse arvosta itseäsi, on muidenkaan silloin vaikea sinua arvostaa. Ja jos taas annat toisen loukata sinua noinkin pahoilla sanoilla, et taida itseäsi kovin paljon arvostaa, vaikka ehkä pitäisi. Jos toinen sanoo suoraan, ettei arvosta sinua, kerää kimpsusi ja näytä hänelle, että sinä arvostat itseäsi, etkä siksi hyväksy moista kohtelua. Jos taas hyväksyt, voimme palata siihen, että kuinka paljon silloin todela lopultakaan arvostat itseäsi...? Ja jos et sen vertaa itseäsi arvosta, niin kuinka voisit olettaa, että muut osaisivat sinua arvostaa? Opettele arvostamaan itseäsi ja elämään sen mukaisesti, muiden arvostus seuraa perässä ja kun itseäsi todella arvostat, et myöskään ole niin riippuvainen toisten arvostuksesta ja hyväksynnästä.

 

Hankala sanoa mitään kun en sinua tunne, mutta joko avopuolisosi on ikävä ihminen tai sitten tuo on totta, ettei sinua kukaan arvosta. Se varmaan riippuu aika paljon siitä millainen oikeasti olet. Kun kerran itse olet täysin eri mieltä avopuolisosi kanssa asiasta niin eikö asia ole sitten selvä??? Itse tunsin taannoin yhden kaverin, joka oli ihan täysi luuseri ja käyttäytyi OIKEASTI kuin täysi luuseri, mutta ihmetteli jättäessäni hänet, että miksen arvostanut häntä ja miten ihmeessä voin päätyä tällaiseen ratkaisuun. Jätkä oli täys rikollinen, työtön, ruma ja tyhmä, sosiaalisesti todella köyhä, veti kaikenmaailman hormoneja kasvattaakseen lihaksiaan, kukaan ei pitänyt tyypistä jne jne. Itse asiassa en keksi mitään hyvää sanottavaa koko inhotuksesta näin jälkikäteen. Omasta mielestään hän kuitenkin oli kai ihan ok kaveri. YÖK!

 

Eksäni ei suhteemme loppuvaiheessa arvostanut enää minua. Arvostuksen puute näkyi siten, että mies nalkutti kaikista tekemättömistä asioista ja hän puuttui ulkonäkööni arvostellen sitä useita kertoja viikossa. Kääntöpuolella oli se, että mies ei myöskään puhunut enää mitään niistä hyvistä asioista, joita minussa kuitenkin oli. Hän vain takertui niihin puutteisiin. Tietysti se aiheuttaa eripuraa välille ja mies ei ollenkaan suostunut tajuamaan, että miksi kieltäydyn seksistä hänen kanssaan!!! No just, olisi siis pitänyt heti levittää reitensä, kun sitä ennen oli koko illan kuunnellut milloin mistäkin asiasta moitteita.

AP: Jos teillä tilanne ei ole jatkunut pahana pitkään, niin on teidän kahden päätettävissä, että haluatteko yrittää saada parisuhdettanne kuntoon. Se vaatii kummaltakin sitoutumista. Pitää opetella taas puhumaan tunteistaan. Riitely ei puhdista ilmaa, jos siinä "lyödään vyön alle" toista. Ongelmia on kaikissa suhteissa, mutta niitä ei todennäköisesti oikein muuten saa ratkottua kuin puhumalla.

Jos rakkautta riittää ja tahtoa jatkaa suhdetta, niin kannattaa yrittää antaa anteeksi toisen sanomiset. Rakkaus ei ole pelkkiä sanoja, vaan myös tekoja. Jos vaimosi haluaa perua puheensa, hänen kannattaisi myös esittää niitä tekoja, joiden perusteella hän sinua tosiaan arvostaa.

Minusta myös arvostus on parisuhteen yksi peruspilareista. Kaikista asioista ei tarvitse olla samaa mieltä ja tietenkin jokaisessa ihmisessä on niitä huonojakin puolia, mutta pitäisi voida olla ylpeä puolisostaan. Toki ihan itse pitää rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa itseään. Jos niin ei tee, on tosi vaikea ottaa vastaan toisen arvostusta, kun silloin vain mitätöi toisen puheet pötynä.