Jos toinen ei halua erota ja toinen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ....
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

....

Vieras
on vahvasti eron kannalla niin pitäisikö sitten vaan jatkaa yhdessä? Meidän parisuhde on mennyt siihen pisteeseen että mun mielestä kannattas erota mutta mies haluaa aina vaan yrittää uudestaan.. Niin monesti on yritetty ja yritetty eikä mikään silti muutu...
 
mä olen ollut tuollaisessa tilanteessa ja pidin pääni, me erottiin koska en halunnut jatkaa.
vaikka se sattuukin siihen toiseen osapuoleen niin se on turha jatkaa suhdetta jossa toinen on jo luovuttanut
 
Mä en (enää) ikinä yritä väkisin jatkaa jos toinen on jo luovuttanu...

Exän kanssa mentiin pari vuotta ajatuksella, että "katotaan vielä tää kuukausi" tai "vielä tää joulu", "vielä tää kesä" ja loppujen lopuksi suhteessa oli pelkkää katkeruutta ja vihaa... Ei pidä väkisin yrittää, siinä kuluttaa vaan itseään ja toista...
 
[QUOTE="aloittaja";22726248]Mutta mä en haluais satuttaa mun miestä lähtemällä pois... vaikka haluaisinkin erota, en silti haluaisi olla ilkeä..[/QUOTE]

olla ilkeä? itse lähdin sopuisin mielin, en ilkeillen
 
[QUOTE="aloittaja";22726391]No en ilkeillen lähtisikään, mutta tiedän miten paljon mun lähteminen satuttas kun mies ei halua erota...[/QUOTE]

Kuinkahan paljon LOPPUJEN LOPUKSI miestäs satuttaa se, että sä oot sen kans vaan sen takia, ettet halunnut olla ilkeä? Sit sä vaan koko aika mietit, että voisko mulla olla paremminkin, sit sä katkeroidut miehellesi siitä, kuinka sulta on mennyt aikaa ihan hukkaan. Ja lopulta sä et enää osaa välittää sun miehestä edes ystävänä ja lähdet vihaisena...

ei tarkoitus ole vittuilla, mutta usko mua mä TIEDÄN..

saako kysyä, että miksi sä haluat erota?
 
Kuinkahan paljon LOPPUJEN LOPUKSI miestäs satuttaa se, että sä oot sen kans vaan sen takia, ettet halunnut olla ilkeä? Sit sä vaan koko aika mietit, että voisko mulla olla paremminkin, sit sä katkeroidut miehellesi siitä, kuinka sulta on mennyt aikaa ihan hukkaan. Ja lopulta sä et enää osaa välittää sun miehestä edes ystävänä ja lähdet vihaisena...

ei tarkoitus ole vittuilla, mutta usko mua mä TIEDÄN..

saako kysyä, että miksi sä haluat erota?

En ota vittuiluna, ihan asiaahan tuossa oli.
Erota haluan koska tuntuu että ollaan yhdessä vaan tavan vuoksi, koska ollaan totuttu olemaan.. Ollaan todella erilaisia, molemmilla ihan eri tavoitteet elämässä ym.. En rakasta miestäni niinkuin aviomiestä kuuluisi rakastaa, enemmänkin kaveripohjalta.. Ja uskon että molemmat voitaisiin olla paljon onnellisempia kun erottaisiin.. Saataisiin molemmat toteuttaa itseämme,nyt se ei onnistu. Ja mulla on semmoinen ole kun olisin vankilassa, kai mä en oo mitään vaimo matskua..
 
[QUOTE="aloittaja";22726540]En ota vittuiluna, ihan asiaahan tuossa oli.
Erota haluan koska tuntuu että ollaan yhdessä vaan tavan vuoksi, koska ollaan totuttu olemaan.. Ollaan todella erilaisia, molemmilla ihan eri tavoitteet elämässä ym.. En rakasta miestäni niinkuin aviomiestä kuuluisi rakastaa, enemmänkin kaveripohjalta.. Ja uskon että molemmat voitaisiin olla paljon onnellisempia kun erottaisiin.. Saataisiin molemmat toteuttaa itseämme,nyt se ei onnistu. Ja mulla on semmoinen ole kun olisin vankilassa, kai mä en oo mitään vaimo matskua..[/QUOTE]

Mutta et sä voi tavallaan itseäsi uhrata sen takia, että sä et halua olla ilkeä. jos sulla itelläs ei ole hyvä olla... Tuo on niin kuluttavaa... Ajattele asia niin, että niin ihana kun sun mies varmaan onkin, niin se ei ole "se oikea" sulle, vaan jollekin toiselle. Ja miksi sun täytyisi tyytyä puolikkaaseen, kun sä tuon tavanomaisen yhteiselon sijasta voisit saada satumaisen ihanaa ja tulista rakkautta! :) No, kuulostaa ehkä vähän hölmölle, mutta tajuat varmaan pointin.
 
Mutta et sä voi tavallaan itseäsi uhrata sen takia, että sä et halua olla ilkeä. jos sulla itelläs ei ole hyvä olla... Tuo on niin kuluttavaa... Ajattele asia niin, että niin ihana kun sun mies varmaan onkin, niin se ei ole "se oikea" sulle, vaan jollekin toiselle. Ja miksi sun täytyisi tyytyä puolikkaaseen, kun sä tuon tavanomaisen yhteiselon sijasta voisit saada satumaisen ihanaa ja tulista rakkautta! :) No, kuulostaa ehkä vähän hölmölle, mutta tajuat varmaan pointin.

Tajuan pointin, olen ajatellut ihan samaa =)

Yritin miehelle selittää asiaa, että hän saisi paremmankin naisen, että ei mies voi koskaan olla mun kanssa täysin onnellinen.. Ja kun mä nalkutan ja vittuilen miehelle koko ajan, ei sen tarvisi semmoista kuunnella.. Mutta on kuulemma tottunut jo siihen nalkutukseen, ettei se haittaa, ja ei halua ketään muuta kun mut.. Huoh...

Oispa semmonen pettävä kusipää ukko jonka vois hyvällä omallatunnolla nakata vaan mäkeen...
 
Hakekaa apua tohon tilanteeseen, ero ei ikinä ole hyvä vaihtoehto
nykyään on paljon keinoja/pariterapianiksejä
aina tulee kyllästymisvaiheita joista pitää vaan päästä yli
keskustelkaa antakaa toisillenne mahdollisuus
 
[QUOTE="Juulia";27154957]Hakekaa apua tohon tilanteeseen, ero ei ikinä ole hyvä vaihtoehto
nykyään on paljon keinoja/pariterapianiksejä
aina tulee kyllästymisvaiheita joista pitää vaan päästä yli
keskustelkaa antakaa toisillenne mahdollisuus[/QUOTE]

Ero ei IKINÄ ole hyvä vaihtoehto :laugh:

Justiisa niin :D
 
oon jo pitkään halunnu erota kun mikään ei vittu yksinkertaisesti toimi!!! kohta kaksi ja puolivuotta oltu yhdessä, pian vuoden ikäinen lapsi. mies ei muutu vaikka lupaa. elää "poikamies elämää" perhe-elämän sijasta. valvoo myöhään koneella ja teeveetä kattellen ja nukahtaa sohvalle!!!! ei paljon jaksa herätä aamuisin lastenkaa. mähän käytänössä hoidan kodin ja lapset. me jo kerran syksyllä erottiin kun jäi kiinni peliriippuvuudesta ja valehteluista.kun irtisanoin itteni ja lapset ja muutin toiseen kotiin, mutta otin sen takas. ONNEKSI mies ei ole vuokrasopparis mutta on kirjoilla. otin juuri perheneuvolaan yhteyttä tilanteesta. musta on myös tullut väkivaltainen miestäni kohtaan, kääntää asiat niin että oon hullu ja sekopää..no kai ny tilanne on siihen pisteeseen menny.. ei olis pitäny ottaa syksyllä takas,juu tiiän..tärkeilijöiden ei tarvi tohon mitään sanoa! oikeusaputoimistosta kuulemma saa kans apua. NARSISTISEN äijän piirteitä on myös havaittavissa..
 
oon jo pitkään halunnu erota kun mikään ei vittu yksinkertaisesti toimi!!! kohta kaksi ja puolivuotta oltu yhdessä, pian vuoden ikäinen lapsi. mies ei muutu vaikka lupaa. elää "poikamies elämää" perhe-elämän sijasta. valvoo myöhään koneella ja teeveetä kattellen ja nukahtaa sohvalle!!!! ei paljon jaksa herätä aamuisin lastenkaa. mähän käytänössä hoidan kodin ja lapset. me jo kerran syksyllä erottiin kun jäi kiinni peliriippuvuudesta ja valehteluista.kun irtisanoin itteni ja lapset ja muutin toiseen kotiin, mutta otin sen takas. ONNEKSI mies ei ole vuokrasopparis mutta on kirjoilla. otin juuri perheneuvolaan yhteyttä tilanteesta. musta on myös tullut väkivaltainen miestäni kohtaan, kääntää asiat niin että oon hullu ja sekopää..no kai ny tilanne on siihen pisteeseen menny.. ei olis pitäny ottaa syksyllä takas,juu tiiän..tärkeilijöiden ei tarvi tohon mitään sanoa! oikeusaputoimistosta kuulemma saa kans apua. NARSISTISEN äijän piirteitä on myös havaittavissa..

ei juma... vai että narsistisen piirteitä,no niin on sussakin! Persoonallisuushäiriöisen ja normaalin käytöksen raja on häilyvä ja useimmilla psyykkisesti terveilläkin ihmisillä ilmenee persoonallisuushäiriöiselle tyypillistä käytöstä ja tapoja kokea etenkin stressitilanteissa.


Narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö. Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980.[1] Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi[2]. Häiriölle on tyypillistä erilaiset
suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.[3]



-suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
-keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
-uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
-vaatii korostunutta ihailua;
-oikeus erityiskohteluun;
-muiden hyväksikäyttö;
-empatian puute;
-kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
-ylimielisyys ja röyhkeys.

ja näistä täytyy täyttyä vähintään viiden,eikä siihen riitä se jos riitatilanteessa tai kriisitilanteessa täyttyy, vaan ne pitää täyttyä koko ajan.


mitä tulee tuohon tilanteeseen niin yllättävän moni mies on tollanen. mä ymmärrän että se aiheuttaa sussa vihaa,mutta sulla on tasan kaksi mahdollisuutta, lähtee ettii omaa onneas ja syyttää miestä kaikesta,rikkoa samalla lapselta perhe!

tai sitten hyväksyt sen että miehesi ei jostain syystä pysty nyt muuhun , yrität saada hänet pariterapiaan, mielummin paripsykoterapeutille. jos ei onnistu,niin mene sinä, ja sen jälkeen annat miehelle aikaa.. saattaa olla että mies aikuistuu parissa vuodessa, sit voikin olla tilanne eri.
 
kyllä kuule siitä on aina noista piirteistä täyttynyt yli viisi kohtaa.. perheneuvolasta tänään onneksi soitettiin..ihme taas mies lupas muuttua etti vaan perhe hajoa.. taitaa olla joku tuttu vastailees...mies varmaan keksinyt tänkin.. en ihmettele vaikka olisit sen sisko!!
 
HITTO NYT EI JAKSA ENÄÄN

sydän alkaa takomaan aina kun mies puhuu
puhuu vain töistä ja töistä

muuten makaa sohvalla tietokoneen tai puhelimen kanssa tai kattoo tvtä

minä en ole katsonut tvtä kuukauteen, jos joskus jonkun laatuleffan saisii rauhassa katsoa mutta ei voi kun äijä aina makaa siinä

lasten kanssa on suht ok mutta unohttaa ne usein kun on koneella, unohtaa nukkumaan laittaa taiviedä synttäreille

kaikki on yhteistä: yritys, koti, rahat

MITEN TÄSTÄ TUSKASTA PÄÄSEE POIS??

oNko ainut vaihtoehto pettäminen ?
 
HITTO NYT EI JAKSA ENÄÄN

sydän alkaa takomaan aina kun mies puhuu
puhuu vain töistä ja töistä

muuten makaa sohvalla tietokoneen tai puhelimen kanssa tai kattoo tvtä

minä en ole katsonut tvtä kuukauteen, jos joskus jonkun laatuleffan saisii rauhassa katsoa mutta ei voi kun äijä aina makaa siinä

lasten kanssa on suht ok mutta unohttaa ne usein kun on koneella, unohtaa nukkumaan laittaa taiviedä synttäreille

kaikki on yhteistä: yritys, koti, rahat

MITEN TÄSTÄ TUSKASTA PÄÄSEE POIS??

oNko ainut vaihtoehto pettäminen ?
Mitä jos ihan eroat ja sitten meet kirmailemaan kevätlaitumille? Oisko kova sana, häh?
 
"Erota haluan koska tuntuu että ollaan yhdessä vaan tavan vuoksi, koska ollaan totuttu olemaan.. Ollaan todella erilaisia, molemmilla ihan eri tavoitteet elämässä ym.. En rakasta miestäni niinkuin aviomiestä kuuluisi rakastaa, enemmänkin kaveripohjalta.. Ja uskon että molemmat voitaisiin olla paljon onnellisempia kun erottaisiin.. Saataisiin molemmat toteuttaa itseämme,nyt se ei onnistu. Ja mulla on semmoinen ole kun olisin vankilassa, kai mä en oo mitään vaimo matskua"
Tajuan pointin, olen ajatellut ihan samaa =)

Yritin miehelle selittää asiaa, että hän saisi paremmankin naisen, että ei mies voi koskaan olla mun kanssa täysin onnellinen.. Ja kun mä nalkutan ja vittuilen miehelle koko ajan, ei sen tarvisi semmoista kuunnella.. Mutta on kuulemma tottunut jo siihen nalkutukseen, ettei se haittaa, ja ei halua ketään muuta kun mut.. Huoh...

Oispa semmonen pettävä kusipää ukko jonka vois hyvällä omallatunnolla nakata vaan mäkeen...

Pahoittelut että nostan vanhaa aihetta, mutta tuon kirjoittajan nuo pari viestiä osui niin täydellisesti omaan tämän hetkiseen tilanteeseen, että pakko yrittää saada täältä jotain "keskusteluapua".

Eli meillä tilanne, että ollaan oltu yhdessä ihan teineistä lähtien, ikää nyt 30 paikkeilla. Ei olla naimisissa eikä ole lapsia, yhteinen omakotitalo on. Itsellä on aina ollut tunne etten halua naimisiin tai lapsia ja nyt se on vaan vahvistunut. Mies ehkä haluaisi. Olen tehnyt selväksi, että kanssani ei niitä tule saamaan ja tuntuu tyytyvän tilanteeseen. Meillä oli pitkään kivaa yhdessä ja kaikki luisti hyvin. Kuitenkin reilu vuosi sitten aloin töiden ohella opiskelemaan ja perustin sivutoimisen yrityksen. Ennen tätä oli jo fiilis, että haluan elämääni jotain muutosta. Nyt kiireen takia olen toki erittäin stressaantunut, mutta koko parisuhde on alkanut ahdistamaan koko ajan enemmän ja enemmän, tuntuu että kuristun vaikka miehessä ei mitään vikaa olekaan. Hän yrittää parhaansa mukaan ymmärtää ja piristää ja koenkin valtavan huonoa omaatuntoa, että en hänelle pysty/osaa vastakaikua antaa kaiken ahdistuksen keskellä. Olen puhunut, että pelkään tunteiden laimenneen ja rakastan häntä toki paljon, mutta jotain puuttuu. Mies toki olettaa stressin olevan syynä kaikkeen ja sen takia olisin alkanut puhumaan hulluja. Kehottaa lepäämään ja ottamaan rennosti kotona. Kuitenkin olen tajunnut, että otan tahallaan töitä niin paljon, että pääsen pakenemaan kotoa tilannetta. Olen myös tästä sanonut.
Miten kauan tilannetta on järkevä katsella tuleeko omiin tunteisiin muutosta?
Haluaisin niin asua omillani helpossa kerrostalokämpässä viereisessä isommassa kaupungissa lähellä ihmisiä ja tapailla kun se itsestä hyvältä tuntuu. Ymmärrettävästi mies ei halua etäsuhdetta ja muutenkin viihtyy omakotitalossa hyvin.
Ihan hirveä tilanne kun toinen rakastaa ja välittää paljon, mutta omat tunteet on tosi sekavat :/
 

Yhteistyössä