Jos vain lyö välit poikki kaikkiin, miten löytää uusia läheisiä?

[niinpä niin]

Erosin miehestäni syksyllä. Erinäisistä syistä johtuen minua oksettaa kaikki mikä liittyy yhteiseen kaveripiiriimme, haluaisin vain kävellä pois heidän kaikkien luota. Oikeat ystävät menivät miehen takia menojaan jo vuosia sitten.
Mutta pelkään että jos heitän nämä ihmiset elämästäni, ei minulla ole enää edes sitä vähää seuraa mitä nyt.
Olen ujo ja arka, vaikeaa tehdä tuttavuutta uusien kanssa ja uudet ystävät ovat aina tulleet miehen kautta, mutta todellakin, siis TODELLAKIN haluan jokaisesta näistä eroon.

Taustaa, ei ole naista jonka kanssa mieheni ei olisi pettänyt minua, ei ole miestä joka ei olisi asiasta tiennyt. Esitän vahvaa mutta en ole sitä. Välillä tuntuu että pää räjähtää vain miettiessänikin sitä, miten varmaan jokainen näistä ihmisistä ympärilläni, on ajatellut minua tietäen mitä mieheni tekee.

Muutoinkin koko kaveripiiri, satoja päitä ihmisiä, on jotenkin niin sairas, sisäänpäin lämpeävä ja kiero.

Jopa ihmetyttää se, miten tähän edes ikinä jouduin. Haluan vain pois. Toisaalta tuntuu etten tässä kaupungissa, tai edes lähikaupungeissa kummempaa seuraa löytäisi, vaikka miten etsisin... Muualle meno taas ei ole mahdollista.

 

[..]

Muuta pois. En mä muuta keksi. Kyllä seuraa ainakin löytää melko varmasti työpaikan kautta ja harrastuksista jos vaan yrittää tutustua. Kuulostaa tosi paskalta tilanteelta, jos kaikki on pettämisistä tietänyt eikä mitään ole kukaan sanonut.. En haluaisi itsekään olla juuri tekemisissä tuollaisten kanssa.

 

[niinpä niin]

Muuta pois. En mä muuta keksi. Kyllä seuraa ainakin löytää melko varmasti työpaikan kautta ja harrastuksista jos vaan yrittää tutustua. Kuulostaa tosi paskalta tilanteelta, jos kaikki on pettämisistä tietänyt eikä mitään ole kukaan sanonut.. En haluaisi itsekään olla juuri tekemisissä tuollaisten kanssa.

Pois muuttaminen olisi helpompaa jos tukiverkko esim lapsenhoitoon liittyen seuraisi perässä, mutta kun ei. Ihan yksinään olisin jos muualle lähtisin.

 

[Keittiönoita]

Mieti, mitä saat näiltä ihmisiltä nyt ja onko yhteydenpito heihin sen arvoista.

 

[Anatolia]

Ota yhteyttä niihin vanhoihin oikeisiin ystäviin.

 

[niinpä niin]

Ota yhteyttä niihin vanhoihin oikeisiin ystäviin.

Olisipa pokkaa. Vuosia on ehtinyt kulua...

 

[niinpä niin]

Mieti, mitä saat näiltä ihmisiltä nyt ja onko yhteydenpito heihin sen arvoista.

On tässä se arvo että saan seuraa ja saan lapsenvahdin ja saan kyydin jos sitä tarvitsen, jos nyt vain löisin välit poikki kaikkiin, minulla ei olisi mitään, olisin yksin. Tosin, muualle muuttamalla olisin yksin myös. Täällä sentään on äiti ja isä, se vähä mitä heistä on apua, mutta on kuitenkin jotain.

Pelottaa kovasti molemmat vaihtoehdot, poismuutto tai välit poikki tämänhetkisiin ystäviin, mutta niin, oksettaa ja väsyttää tässä porukassakin oleminen.

 

[Keittiönoita]

On tässä se arvo että saan seuraa ja saan lapsenvahdin ja saan kyydin jos sitä tarvitsen, jos nyt vain löisin välit poikki kaikkiin, minulla ei olisi mitään, olisin yksin. Tosin, muualle muuttamalla olisin yksin myös. Täällä sentään on äiti ja isä, se vähä mitä heistä on apua, mutta on kuitenkin jotain.

Pelottaa kovasti molemmat vaihtoehdot, poismuutto tai välit poikki tämänhetkisiin ystäviin, mutta niin, oksettaa ja väsyttää tässä porukassakin oleminen.

Koet siis kuitenkin saavasi heistä jotakin. Mua hieman ihmetyttää tuo, että saat heistä seuraa....kuitenkin koet heidän seuransa oksettavaksi. Miksi haluat oksettavaa seuraa? Lapsenvahti- ja kyytiasian ymmärrän hyvin.

 

[niinpä niin]

Koet siis kuitenkin saavasi heistä jotakin. Mua hieman ihmetyttää tuo, että saat heistä seuraa....kuitenkin koet heidän seuransa oksettavaksi. Miksi haluat oksettavaa seuraa? Lapsenvahti- ja kyytiasian ymmärrän hyvin.

Sanotaanko näin että olen tähän seuraan tottunut. Osaan heidän kanssa olla, itse tilanteissa ei ällötä mikään, mutta tässä kotona istuen kun mietin koko kaveripiiriä, näitä ihmisiä, minua oksettaa.

Kai se, että kun ei muuta ole, tyytyy ja pärjää sillä mitä on. Kaikkeen turtuu. Mutta ei se poista sitä mitä näin "ulkopuolisesti" ajattelen heistä. En haluaisi kuulua ko. porukkaan ollenkaan.

 

[Keittiönoita]

Sanotaanko näin että olen tähän seuraan tottunut. Osaan heidän kanssa olla, itse tilanteissa ei ällötä mikään, mutta tässä kotona istuen kun mietin koko kaveripiiriä, näitä ihmisiä, minua oksettaa.

Kai se, että kun ei muuta ole, tyytyy ja pärjää sillä mitä on. Kaikkeen turtuu. Mutta ei se poista sitä mitä näin "ulkopuolisesti" ajattelen heistä. En haluaisi kuulua ko. porukkaan ollenkaan.

Ymmärränkö oikein, että et juurikaan osaa olla pidempiä aikoja yksin ja sen vuoksi näiden ihmisten seura on parempi kuin ei seuraa ollenkaan? Yksin olemiseen voi totutella eli voisitko ajatella olevasi nykyistä harvemmin näiden ihmisten kanssa tekemisissä? Et laittaisi välejä poikki kokonaan, mutta pitäisit yhteyttä vain silloin, kun sitä oikeasti haluat? Voi nimittäin käydä niin, että jonkin ajan päästä huomaat, että et sittenkään tarvitse heidän seuraansa kuten nyt kuvittelet.

 

[niinpä niin]

Ymmärränkö oikein, että et juurikaan osaa olla pidempiä aikoja yksin ja sen vuoksi näiden ihmisten seura on parempi kuin ei seuraa ollenkaan? Yksin olemiseen voi totutella eli voisitko ajatella olevasi nykyistä harvemmin näiden ihmisten kanssa tekemisissä? Et laittaisi välejä poikki kokonaan, mutta pitäisit yhteyttä vain silloin, kun sitä oikeasti haluat? Voi nimittäin käydä niin, että jonkin ajan päästä huomaat, että et sittenkään tarvitse heidän seuraansa kuten nyt kuvittelet.

Ei, kyllä osaan olla itsekseni. Ja nykyään kai enempi olenkin.

 

["hmmm"]

Et ole yksin jos sulla on vanhemmat samalla paikkakunnalla. Niitä tuttuja ja samanhenkisiä löytyy vaikka oikeasti ei olisi alunalkaen ainoatakaan ystävää seudulla. Tosin se vie aikaa ja voimia, pettymyksiä saattaa tulla uusistakin tuttavuuksista.

 

[Keittiönoita]

Ei, kyllä osaan olla itsekseni. Ja nykyään kai enempi olenkin.

Oukei Mä aloin muutama vuosi sitten tekemään elämässäni ihmissuhdeinventaariota. En pistänyt välejä poikki kehenkään, mutta lakkasin pitämästä yhteyttä vain velvollisuden vuoksi. Elämässäni oli paljon ihmisiä, joihin piti yhteyttä harvakseltaan, mutta aina omatunto kolkutti, että pitäisi soittaa, pitäisi tavata, pitäisi laittaa ainakin sähköpostia. Se "pitäisi, pitäisi, pitäisi" oli aika energiaa vievää ja sen vuoksi päätin lopettaa moisen. Otan yhteyttä silloin, kun haluan.

 

[niinpä niin]

Oukei Mä aloin muutama vuosi sitten tekemään elämässäni ihmissuhdeinventaariota. En pistänyt välejä poikki kehenkään, mutta lakkasin pitämästä yhteyttä vain velvollisuden vuoksi. Elämässäni oli paljon ihmisiä, joihin piti yhteyttä harvakseltaan, mutta aina omatunto kolkutti, että pitäisi soittaa, pitäisi tavata, pitäisi laittaa ainakin sähköpostia. Se "pitäisi, pitäisi, pitäisi" oli aika energiaa vievää ja sen vuoksi päätin lopettaa moisen. Otan yhteyttä silloin, kun haluan.

Ehkäpä teen näin itsekin. Samallahan siinä näkee keneen muutenkaan kannattaa olla yhteydessä, ne jotka kaipaa, varmaan ovat yhteyksissä kyllä siitäkin huolimatta etten itse laita rikkaa ristiin.

 

["vieras"]

On sääli ettei ihmiset uskalla ottaa yhteyttä vanhoihin tuttuihinsa. Itse olisin tosi otettu, jos joku vanha koulukaveri vaik soittais ja sanois, että lähdetkö kahville, tarttisin seuraa ja on vähän hankala elämän tilanne.
Voisitko lasten kautta löytää uusia ystäviä? Tai jonkun harrastuksen? Yritä myös täyttää päivääsi enemmän. Suunnittele viikonlopuillekin vaikka jotain museokäyntejä, lastenjuttuja tms jotta viikonloput tuntuu täysiltä.
Kyllä ystäviä löytyy kun oikein yrittää. Aluksi pelkät kaveritkin auttaa ja saa päivät tuntumaan täysiltä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25383535]On sääli ettei ihmiset uskalla ottaa yhteyttä vanhoihin tuttuihinsa. Itse olisin tosi otettu, jos joku vanha koulukaveri vaik soittais ja sanois, että lähdetkö kahville, tarttisin seuraa ja on vähän hankala elämän tilanne.
Voisitko lasten kautta löytää uusia ystäviä? Tai jonkun harrastuksen? Yritä myös täyttää päivääsi enemmän. Suunnittele viikonlopuillekin vaikka jotain museokäyntejä, lastenjuttuja tms jotta viikonloput tuntuu täysiltä.
Kyllä ystäviä löytyy kun oikein yrittää. Aluksi pelkät kaveritkin auttaa ja saa päivät tuntumaan täysiltä.[/QUOTE]

Mulle on eräs kouluajan kaveri soitellut ja kysellyt kahviseuraa juuri elämäntilanteen muuttuessa. Oli ihan ok kysymys, käytiin kahvilla ja sen jälkeen usemmallakin