Jos yhtäkkiä menettäisitte kaikki lapsenne...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eipä meillekään enää lapsia tulisi, mutta elämä jatkuisi. Sen verran itsekäs olen, että en elä lapsieni kautta, vaan itselleni. Pitää nähdä, mitä elämä on ensi vuonna ja vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. Tiedän, että tuollainen tilanne olisi aivan kamala ja sanoilla sitä ei voikaan kuvata.
 
Eilen luin tuoreesta Tosielämää lehdestä jutun, jossa nainen oli ottanut uudeksi mieheksi vankilasta vapautuvan häiskän. Tyyppi oli halunnut naisen lapsille isot henkivakuutukset ja muutaman vuoden kuluttua tappoi molemmat lapset. Mies oli tappanut myös itsensä, kun häntä alettiin epäillä teoista. Aika hurja, jos tämä tosiaan on totta.

Tulipa vain mieleeni, etten ikinä uskaltaisi alkaa seurustelemaan minkään epämääräisen tyypin kanssa ja normaalilta vaikuttavienkin miesten kanssa pitäisi olla jatkuvasti tuntosarvet pitkällä. Tiedä, mitä pedofiilejä yrittää lasten läheisyyteen päästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Mitä ihmettä edes kukaan tällaisia ajatuksia ajattelee?!?!?!?!?!!!!!
Tiedätkö, että sitä mitä ajattelet, vedät puoleesi??
Älä edes leiki tällaisella ajatuksella, toisille tämä kun ei ole mikään synkistely vaan ihan karua todellisuutta.

tätä juuri kysymykselläni aiemmin tarkoitin, että vaihdetaanko hieman positiivisempiin ajatuksiin.
Lapset vaistoaa vanhempien pelot ja näin synkät ajatukset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Mitä ihmettä edes kukaan tällaisia ajatuksia ajattelee?!?!?!?!?!!!!!
Tiedätkö, että sitä mitä ajattelet, vedät puoleesi??
Älä edes leiki tällaisella ajatuksella, toisille tämä kun ei ole mikään synkistely vaan ihan karua todellisuutta.

No voi anteeksi kamalasti! Väkisin nämä asiat tulee mieleen, varsinkin kun on taipumusta ahdistuneisuuteen. Enkä ajatellut sitä niin, että: "sitten kun lapseni kuolevat sikainfluenssaan, hankin 2 tyttöä ja yhden pojan lisää." Enkä pidä edes todennäköisenä, että lapseni siihen kuolisivat. Kunhan tuli mieleen, että mitä jos...
 
En korvikkeita hankkisi :(
Ei lapset ole kuin autoja: kun yksi "hajoaa" niin hankitaan uusi :( kauhea ajatus .
Silti ei ole pois suljettu että joskus voisi tulla uusi vauva taloon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
En. Ei mun elämäni siihen loppuisi, jos kerran itse olisin yhä hengissä. Miljoonat vanhemmat ovat selvinneet elämästä ilman lasta/lapsia, miksi nostaisin itseni heidän yläpuolelleen ja vannoisin katoavani samalla hetkellä kuin hekin? Kaipuu jäisi, eikä mikään voisi heidän jättämäänsä aukkoa paikata. Ihan turha mitään uusia lapsia edes yrittää hankkia, en tiedä mitä tarkoitusta se voisi palvella minun tilanteessani.

sanasta sanaan peesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Mitä ihmettä edes kukaan tällaisia ajatuksia ajattelee?!?!?!?!?!!!!!
Tiedätkö, että sitä mitä ajattelet, vedät puoleesi??
Älä edes leiki tällaisella ajatuksella, toisille tämä kun ei ole mikään synkistely vaan ihan karua todellisuutta.

Varmasti moni jolla on aivotoimintaa ajattelee kuolemaa, kuolemahan on ainut asia mikä meitä kaikkia yhdistää.
Ei kuolemaa vedä puoleensa sitä ajattelemalla.
Itse olen funtsinut paljon kuolemaa, myös sitä miten jaksaisin jos lapseni kuolisivat. Todennäköisesti en jaksaisi.
Olen myös miettinyt miten lapseni selviäsivät jos kuolisin. Siihen mulla ei ole vastausta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Olen myös miettinyt miten lapseni selviäsivät jos kuolisin. Siihen mulla ei ole vastausta.

Mä uskon, että omat lapseni pärjäisivät hyvin. Heillä on ympärillään paljon ihmisiä, jotka ovat heille tärkeitä ja nämä ihmiset välittävät heistä. Varmaankin ikävöisivät minua ja olisivat varsinkin alussa surullisia, mutta aika parantaa, tuo lohtua, auttaa jaksamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin haluaisitteko uuden lapsen? Tuli mieleen illalla kun on nyt tämä flunssahässäkkä, että mitä jos molemmat lapsemme kuolisivat. Luultavasti haluaisin lisää lapsia, mutten kyllä heti. Kamala ajatus...


Olis se kauheaa vaikka osa ei enää kotona asukaan. Uusia en voisi enää tehdä eikä se uusi heitä korvais.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmph:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
näin synkkiä ajatuksia? Tämä sikainfluenssako ajaa tälläisiin ajatuksiin?
Kuitenkin iavallisen kausi-influenssan kaltaiseksi kutsuttu.
Vähän valoisimmin ajatuksin tähän päivään?

Minä olen sitä mieltä, että koko influenssa on tehty laboratorio-olosuhteissa ja se on sieltä päästetty leviämään ympäriinsä. :(


Jotenkin samaa mietin ja siksi emmin kovasti koko rokotusta. Otin riskiryhmäläisenä ja annan kuopuksenkin rokottaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuutilulla:
En ja ensi ajatus oli että olisiko mulla edes syytä jatkaa omaa elämääni tuon jälkeen :(

Itse haluaisin, tosin varmaan vasta sitten kun on ensin saanut jotenkin käsiteltyä tuota menetystä. Osasyynä varmaan se etten koe lapsiluvun nytkään olevan vielä täysi.

Uskon että minulla olisi montakin syytä jatkaa omaa elämääni, olisin sen velkaa niin miehelleni, vanhemmilleni kuin sisaruksillenikin. He olisivat jo menettäneet lasteni myötä niin paljon, enkä koe että minulla olisi oikeutta aiheuttaa heille vielä lisää tuskaa.

Näin millään lailla tuota lasten menettämisen tuskaa vähättelemättä.
 

Yhteistyössä