V
vakkari harmaana
Vieras
Ovat nimittäin niin eri puista kuin olla voi!
Mieheni on hyvin antelias, antaa tarvitsevalle vaikka paidan päältään. Appivanhemmat sen sijaan haluavat haalia itselleen kaiken (minäminäminä) Kun saivat esim. perintöä yli 20 000?, eivät antaneet perheelliselle pojalleen (=miehelleni) siitä mitään vaikka raha olisi tullut tarpeeseen
No, ilmankin pärjätään kyllä.
Itse asuvat ilmaiseksi (ei asuntolainaa ole koskaan ollutkaan, vesi ilmaista, eikä kahden hengen taloudessa paljon sähköäkään kulu), eivät harrasta mitään. Jos eivät ole töissä, kökkivät kotonaan keskellä ei mitään. Kyläilevät muutamia kertoja vuodessa, kun ovat kuulema koti-ihmisiä... Ja sen huomaa! Ajatusmaailma on hyvin hyvin mustavalkoinen.
Eilen kävimme heillä. Meillä on 3 vauhdikasta poikaa (eivät mitään termiittejä, mutta tiedättehän alle kouluikäiset
). Mihinkään lapset eivät saa koskea ja anoppi juoksee luuttu kädessä lähes koko ajan. Jopa tiskipöydän kiillotti ainakin 3 kertaa kyläilymme (4h) aikana! Esillä on paljon koriste-esineitä, joita täytyy nostella ylös ettei kuopus niitä hajottaisi. Sitten jotain ruokaa tippui yhdeltä lapselta lattialle, ja anoppi sanoi "eihän meillä muuten likaiset lattia olet, kun ei ole koiraakaan sisällä". Lue=teillä on aina niin sotkuista kun kaksi koiraa sisätiloissa.
Sitten tuli puhetta asumisesta. Anoppi ei ymmärrä kuinka tärkeitä kaverit ovat lapsille, siksi emme halua tässä vaiheessa elämää muuttaa "korpeen" kun nyt kaikki lasten kaverit ovat kivenheiton päässä. Anoppi sanoi, ettei ennenkään (hänen lapsuudessaan vuonna kivi ja miekka) kavereita nähty kuin koulussa... jep, asumispaikkammekin on aivan väärä vaikka okt onkin.
Mieheni erehtyi puhumaan erästä hankinnastaan, joka on piirun verran parempi kuin appiukon vastaava (ei vertaillut niitä millään lailla). Anoppi sanoi, että "kyllähän X ostaa sitten uuden, jollei tuo ole hyvä". Lue= meillä on niin paljon pätäkkää, että tuollaiset hankinnat eivät tunnu missään.
Siis mistä ihmeestä mieheni on perinyt kiltteyden, vaatimattomuuden ja avuliaisuuden, kun vanhemmillaan ei sitä ole?!
Mieheni on hyvin antelias, antaa tarvitsevalle vaikka paidan päältään. Appivanhemmat sen sijaan haluavat haalia itselleen kaiken (minäminäminä) Kun saivat esim. perintöä yli 20 000?, eivät antaneet perheelliselle pojalleen (=miehelleni) siitä mitään vaikka raha olisi tullut tarpeeseen
Itse asuvat ilmaiseksi (ei asuntolainaa ole koskaan ollutkaan, vesi ilmaista, eikä kahden hengen taloudessa paljon sähköäkään kulu), eivät harrasta mitään. Jos eivät ole töissä, kökkivät kotonaan keskellä ei mitään. Kyläilevät muutamia kertoja vuodessa, kun ovat kuulema koti-ihmisiä... Ja sen huomaa! Ajatusmaailma on hyvin hyvin mustavalkoinen.
Eilen kävimme heillä. Meillä on 3 vauhdikasta poikaa (eivät mitään termiittejä, mutta tiedättehän alle kouluikäiset
Sitten tuli puhetta asumisesta. Anoppi ei ymmärrä kuinka tärkeitä kaverit ovat lapsille, siksi emme halua tässä vaiheessa elämää muuttaa "korpeen" kun nyt kaikki lasten kaverit ovat kivenheiton päässä. Anoppi sanoi, ettei ennenkään (hänen lapsuudessaan vuonna kivi ja miekka) kavereita nähty kuin koulussa... jep, asumispaikkammekin on aivan väärä vaikka okt onkin.
Mieheni erehtyi puhumaan erästä hankinnastaan, joka on piirun verran parempi kuin appiukon vastaava (ei vertaillut niitä millään lailla). Anoppi sanoi, että "kyllähän X ostaa sitten uuden, jollei tuo ole hyvä". Lue= meillä on niin paljon pätäkkää, että tuollaiset hankinnat eivät tunnu missään.
Siis mistä ihmeestä mieheni on perinyt kiltteyden, vaatimattomuuden ja avuliaisuuden, kun vanhemmillaan ei sitä ole?!