A
"Ansku"
Vieras
Onko kellään muulla samanlaista ? Siis tunnetta siitä, että elämässä olisi pitänyt saada paljon enemmän ja paljon tärkeämpiä asioita aikaiseksi kuin mitä sitä on tehnyt. Että olisi pitänyt ja pitäisi pystyä parempaan.
Olen ollut pitkähkön ajan työttömänä ja nyt vihdoinkin olen saanut jonkin verran töitä. Pitäisi siis riemun olla katossa, ja se toisaalta onkin. Mutta jokin kaihertaa, ja se on se, että tuo saamani työ on sellaista, mikä ei vaadi ihmiseltä juuri mitään. On vain varsin monotonista samojen rutiinien toistoa. Oppiminen vei tietysti oman aikansa, mutta sen jälkeen ei mitään uutta haastetta ole luvassa.
Ja siis jotenkin vain tuntuu siltä, että minun pitäisi pystyä johonkin haastavampaan ja merkityksellisempään hommaan ja että olen työelämässä tuottanut pettymyksen itselleni ja läheisilleni.
Voisin tietysti lähteä opiskelemaan uuteen ammattiin, mutta siinä tuleekin sitten seinä vastaan. En nimittäin ole koskaan varsinaisesti tiennyt mitä haluan tehdä ja mikä olisi se "minun alani", se missä pääsisin loistamaan ja näyttämään mihin oikeasti kykenen.
Ongelma on siinä, että minua kiinnostaa ihan liian moni asia. Luen kuvauksen jostain ammatista...hmm, vaikuttaa kiinnostavalta... sitten jostain toisesta....ok, mutta, mutta... kun tämäkin vaikuttaisi minulle sopivalta jutulta... ja sitä jatkuu ja jatkuu. (Ja kaiken lisäksi ne minua kiinnostavimmat alat ovat juurikin sellaisia jotka kiinnostavat kaikkia muitakin, tai sitten työmahdollisuudet ovat olemattomat.)
Ja juu, olen jo yli kolmekymppinen nainen, joten onkohan tämä huolestuttavaa, kun ei vieläkään tiedä mitä haluaa
Olen ollut pitkähkön ajan työttömänä ja nyt vihdoinkin olen saanut jonkin verran töitä. Pitäisi siis riemun olla katossa, ja se toisaalta onkin. Mutta jokin kaihertaa, ja se on se, että tuo saamani työ on sellaista, mikä ei vaadi ihmiseltä juuri mitään. On vain varsin monotonista samojen rutiinien toistoa. Oppiminen vei tietysti oman aikansa, mutta sen jälkeen ei mitään uutta haastetta ole luvassa.
Ja siis jotenkin vain tuntuu siltä, että minun pitäisi pystyä johonkin haastavampaan ja merkityksellisempään hommaan ja että olen työelämässä tuottanut pettymyksen itselleni ja läheisilleni.
Voisin tietysti lähteä opiskelemaan uuteen ammattiin, mutta siinä tuleekin sitten seinä vastaan. En nimittäin ole koskaan varsinaisesti tiennyt mitä haluan tehdä ja mikä olisi se "minun alani", se missä pääsisin loistamaan ja näyttämään mihin oikeasti kykenen.
Ongelma on siinä, että minua kiinnostaa ihan liian moni asia. Luen kuvauksen jostain ammatista...hmm, vaikuttaa kiinnostavalta... sitten jostain toisesta....ok, mutta, mutta... kun tämäkin vaikuttaisi minulle sopivalta jutulta... ja sitä jatkuu ja jatkuu. (Ja kaiken lisäksi ne minua kiinnostavimmat alat ovat juurikin sellaisia jotka kiinnostavat kaikkia muitakin, tai sitten työmahdollisuudet ovat olemattomat.)
Ja juu, olen jo yli kolmekymppinen nainen, joten onkohan tämä huolestuttavaa, kun ei vieläkään tiedä mitä haluaa