Jouduin viemään kissan piikille :'(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja iipunen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

iipunen

Jäsen
23.04.2011
858
0
16
Olo on ihan kauhea... Näin vaikeita päätöksiä ei pitäisi kenenkään joutua tekemään :'( Oon itkenyt kaksi päivää putkeen, kohta turpoaa varmaan silmätkin kiinni. Pitäisi muuttoa jaksaa alkaa tekemään ja odotella vauvan syntymää hetkenä minä hyvänsä... En jaksa iloita sitten yhtään, siihen asuntoon muuttamisesta. Tänään saatiin avaimetkin, mutta paikka tuntui lähinnä ahdistavalle ja tuli tunne etten halua edes muuttaa sinne vaikka pakko on. Kaikki tuttu ja turvallinen katoaa mun elämästä lopullisesti :'(

Miten monta kuukautta sitä pitää rääkyä ja surra :'(

En ole ikinä itkenyt näin paljoa, kuin nyt olen nämä kaksi päivää itkenyt.
 
Toinen lapsi on tulossa... Kyllä mä uskon että olisin ihan yhtä paljon itkenyt vaikka en olisi raskaanakaan...

Raukka meni todella huonoon kuntoon yhtäkkiä, eikä sitä kitumista voinut katsoa. Tuntuu niin väärälle kun rassukka ei edes elänyt vuodenkaan ikäiseksi. Rakastan kissoja ja niitä jäi vielä kaksi, mutta on tämä niin kova paikka että huh huh... :(

Kiitos osanotoista :(
 
Toinen lapsi on tulossa... Kyllä mä uskon että olisin ihan yhtä paljon itkenyt vaikka en olisi raskaanakaan...

Raukka meni todella huonoon kuntoon yhtäkkiä, eikä sitä kitumista voinut katsoa. Tuntuu niin väärälle kun rassukka ei edes elänyt vuodenkaan ikäiseksi. Rakastan kissoja ja niitä jäi vielä kaksi, mutta on tämä niin kova paikka että huh huh... :(

Kiitos osanotoista :(

Mistä tuo heikkeneminen johtui?Löysikö lääkäri syytä?
Muistan kun kirjoitit kissasta oliko eilen vai toissapäivänä.
 
Lääkäri ei löytänyt syytä, mutta lupasi tehdä pikaisen ruumiinavauksen jos sieltä löytyisi syy. Kissa oli niin kauhean heikossa kunnossa, että sekin olisi tuntunut kiduttamiselle viedä se vain uudestaan tutkittavaksi ja tuoda taas kotiin kitumaan... Jotain soluperäistä sairautta epäili tai vaikeaa sisäelinsairautta.
 
ois kannattanu vaa ajoissa viiä lääkärille se. Mut onpaha yks nurkkiin kusija vähemmä

Jaa, miten viet ajoissa tutkittavaksi, jos sen kunto laskee yhtäkkiä ihan parissa päivässä?! Enpä ole ennustaja enkä voinut tietää, että kissallani on piilevä sairaus ennen kuin pääsi kunnolla valloilleen. Sunlaiset kommentoijat ne oikeita nurkkiin kusijoita olettekin!!
 
Jaa, miten viet ajoissa tutkittavaksi, jos sen kunto laskee yhtäkkiä ihan parissa päivässä?! Enpä ole ennustaja enkä voinut tietää, että kissallani on piilevä sairaus ennen kuin pääsi kunnolla valloilleen. Sunlaiset kommentoijat ne oikeita nurkkiin kusijoita olettekin!!

no itehä kerroit, et oot vaa katellu tilannetta ja et oo viittiny lääkäriin viiä. omani veisin vaikka ois pyhäpäivä, mut omapaha on asias mite elukkas hoidat
 
no itehä kerroit, et oot vaa katellu tilannetta ja et oo viittiny lääkäriin viiä. omani veisin vaikka ois pyhäpäivä, mut omapaha on asias mite elukkas hoidat

Sä et ole varmaan ikinä joutunut luopumaan lemmikistä? Tänään tuli lääkärin ruumiinavauksesta tietoa ja mitään ei olisi ollut tehtävissä EDES PYHÄPÄIVÄNÄ. Kissa on kantanut virusta luultavastikkin syntymästään saakka, jota kantaa 80%:tia rotukissoista, osalla siitä kehittyy mutaatio joka vie nopeasti kissan hengen teit mitä hyvänsä. Vaikka olisin vienyt kissan jo viikko sitten lääkärille, ei lääkäri olisi voinut enää silloinkaan tehdä mitään.

Ei ole niin yksinkertaisia nämä rotukissojen sairastamat piilevät taudit kuin maatiaisten rotanmyrkyn syönti tapaukset.

Ja en ole todellakaan vaan "katellut kissaa enkä ole viitsinyt viedä hoitoon", lääkäriin vientipäivänä oli kaikki asiat vielä suht ok ja odotin jotain normaalia sairautta jonka olisi voinut parantaa. Samana päivänä kun palattiin lääkäristä romahti kissan kunto ja seuraavana päivänä vein lopetettavaksi, koska lääkkeiden olisi pitänyt jo purra ja kissan olla terveempi.

Ja etkä sinä mistään lemmikeistä edes pidä, tuosta sun asenteestasi jo huomaa sen. "Yksi nurkkaan kusija vähemmän", mä en sanoisi noin IKINÄ kenellekään lemmikkinsä menettäneelle, enkä todellakaan lähtisi syyllistämään omistajaa vastaavasta asiasta.

Tuossa vielä lyhyt pätkä keskustelua sairaudesta: FIP virus - Kissojen terveys - Suomi24

Toivottavasti pilkka sattuu joskus omaan nilkkaan...
 
Harmillista :(

Me jouduttiin luopua kissoistamme, niitä ei lopetettu mutta annettiin uuteen kotiin. Ikävää sekin oli. Välillä tulee niitä oikein kaipuu.

Tuokin on varmasti yhtä raskasta :( Mutta jos jotain positiivista yrittää asiasta ajatella, niin olisi niistä joutunut joskus kumminkin luopumaan... :/ Itsellekin tuli olo etten haluaisi nähdä enää yhdenkään kissan menetystä millään tavalla ja kun noita karvapalloja vielä kaksi jäi...
 
Ymmärrän. :hug: Kun eläimeen kiintyy, sen menettäminen on lähes kuin menettäisi kenen tahansa rakkaan. Meillä oli kerran aivan ihana, täydellinen tyttökissa...minun silmäterä.
Eräänä syysiltana jäi auton alle. Oli myös vasta vajaan vuoden.
Olin raskaana ja siksikin varmasti reagoin niin voimakkaasti, mutta kun ovelle kannettiin tämä aarre hengettömänä, menin shokkiin. Olin seota. Itkin hysteerisesti sen illan. Valvoin yöt ja itkin.
Se olotila kesti 3 vuorokautta, sitten ikäänkuin "virkosin" jostain sumusta ja kykenin käyttämään järkeänikin. Luulen, että se shokkitila kesti tuon 3vrk. Olin ihan pois.
Se menetys otti lujille. Otimme uusia kissoja sen jälkeen, mutta en ole enää uskaltanut kiintyä koko sydämestäni...uskallan rakastaa vain puoliksi.
 
Osanottoni. :( Paljon voimia ja jaksamista koko kotiväelle!

Rakkaan karvakaverin menetys ottaa aina koville. Vaikka niitä kotiin muutama jäikin, niin yksi on silti aina joukosta poissa. Ei se siitä vielä pitkään aikaan iloksi muutu, mutta suru onneksi haalistuu hieman ajan myötä. (nimim. rakkaasta koirasta luopunut n.neljä kuukautta sitten ja edelleen tekee kipeää)
 
Miehelläkin ottaa tilanne koville, vaikken olisi niin uskonut... Minun "lapsiahan" nuo ovat olleet, mutta mieskin hoitanut.

"mutsi", mulla on oikeastaan ihan sama tilanne nytten. Aloin itkemään kissan poismenoa jo ennakkoon, vaikka kissa oli vielä hengissä. Eilen aamuna näin kissan kunnosta ja katseesta, ettei enää mitään ole tehtävissä, aloin kahta kauheammin itkeä. Tämänkin päivän olen nieleskellyt itkua ja koitan olla ajattelematta liikaa, kun on jo tavallaan niin väsynyt tähän jatkuvaan itkemiseen... Menetin 4vuotta sitten 18vuotiaan kissani, tokenin sen menetyksestä puolessavuodessa, että pystyin puhumaankin asiasta niin ettei itku tullut...

Ja syvä osanottoni muillekin lemmikkinsä menettäneille! :( Voimia!!
 
Voi harmi, osanottoni ,voimia :hug: tiedän kyllä kokemuksesta miten vaikeaa on luopua eläimestä ja rakasta lemmikkiä kyllä suree pitkään.:'(
Itsekkin joutunut muutama vuosi sitten nukuttamaan rakkaan kissan pois.
Eläin voi sairastua ja kunto heiketä niin nopeasti,ettei siinä tilanteessa paljon voi muuta tehdä kuin nukuttaa pois,vaikka olisi vaikeaa,niin kissalle parempi vaihtoehto päästä pois,eikä tarvitse enää kärsiä.:hug:
 

Yhteistyössä