Joudutko olemaan myös psykiatri työpaikallasi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minä onneksi en..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Minä onneksi en..

Vieras
Hävetti kun asioin kaverin kanssa asiakaspalvelussa, ja aspa kysyi taustatietoja. Ja minun kaveri selitti ummet ja lammet taustatarinaa mikä ei oikeastaan aspalle kuulunut ja taatusti vaan masensi kuunnella sellaisia juttuja. Siitäpä sitten aloin miettimään, että kuinkahan usein muut joutuvat kuuntelemaan elämäntarinoita työpaikallaan. Esim partureille kerrotaan aika paljon henkilökohtaisia asioita. Ihan hassua.
 
Kyllähän sitä usein joutuu siihenkin "hommaan" monen muun lisäksi, hoitsu kun on... :D Eli aika monta arkipäivän "roolia" papista poliisiin on tainnut tulla "heitettyä" työuran aikana.
 
[QUOTE="yyhoo";30747006]Kyllähän sitä usein joutuu siihenkin "hommaan" monen muun lisäksi, hoitsu kun on... :D Eli aika monta arkipäivän "roolia" papista poliisiin on tainnut tulla "heitettyä" työuran aikana.[/QUOTE]


Juu... Hoitsuna saa olla sosiaalityöntekijä, parisuhdeterapeutti, psykiatri ja kaikkea muuta, mitä inhimillinen elämä tuo eteen.
 
No itse asiassa kyllä. Silloin kun vielä mustaa nuohousta vakituiseen tein ja kiertelin asiakkaiden luona, niin aika moni avautui hyvin kipeistäkin asioista. Toisaalta se oli ymmärrettävää, koska monelle olin ehkä päivän, tai koko viikon ainoa ihminen, jonka kanssa keskustella.

Sen lisäksi saatoin tehdä jotakin muutakin pikkuhommaa nuohouksen lisäksi, esim. vaikkapa sulakkeen vaihtamista
 
Olen töissä operaattorin puhelinpalvelussa ja jatkuvasti kuulee eri asioita. Niihin on tottunut eikä mulle ole tullut sellaista tilannetta että hävettäs? mikä siinä hävettäisi? ihmisen elämään mahtuu ilot ja surut. Iloitaan kun otetaan yhteinen laajakaista kun muutetaan yhteen taas kun erotaan niin puretaan sopimuksia, eipä tuo sen kummempaa.
 
Tuttuni kertoi kun tekee kampauksia morsiammille että viime hetkellä morsiammet kysyy että teenkö oikean ratkaisun että pitäskö perua häät, ei siinä kampaaja oikein voi mitään sanoa, muuta kuin piristää morsianta joka on romahtamaisillaan
 
Joo. Myin hääpukuja ja juhlataminetta. Kaikkea sitä saikin kuulla sovituskopissa, ja melkein aina se alkoi "vitsit mie oon niin läski, kato nyt kun tämäkin mekko mahtuu päälle vain 38-kokoisena yhyy" ja sitä rataa. :D Nuoret tuntui avautuvan paljon enemmän asioistaan kuin vanhemmat.
 
4l9wl83ze2p.png
 

Yhteistyössä