M
"Minna"
Vieras
Eilen kun menin nukkumaan muistelin millainen joulu meillä oli 15 vuotta sitten.
Olin silloin n. kymmenen. Vietin jouluni aina mummolassa ja vaari herätti meidät aamusta kuusta koristelemaan ja syömään mummon pitkään haudutettua riisipuuroa. Siinä syödessäni katsoin ja ihmettelin kun isovanhempani valmistelivat joulupöytää. Uuni oli kuumana, samoin hella. Keittiössä tuoksui niin punajuuri kuin juuri uunista tullut kinkku. Vaari kysyi aina haluanko kinkkua leivän päälle "Maistetaan ihan vähän tuliko tarpeeksi kypsää". Sitten kun kuusi oli koristeltu niin lähdimme hautausmaalle viemään kynttilöitä ja isovanhempani aina kertoivat tarinoita näistä henkilöistä joiden haudalle kynttilä asetettiin.
Minä vain odotin iltaa enkä olisi jaksanut mitään ruuanlaittamisia tai hautausmaan kiertelyä.
Oikein harmitti kun en sinäkään vuonna löytänyt lahjakätköä mistään.
Illalla koko suku saapui yksi kerrallaan mummolaan ja hiljalleen tupa täyttyi puheensorinasta ja kuulumisten vaihtamisesta. "Koska se pukki oikein tulee" kysyin vaarilta joka taas ehdotti että odottaisin nyt joulusaunaankin valmistautumista, sitten syödään ja EHKÄ joulupukki tulee. Joulusaunassa oli kynttilöitä ja saunaan asti kuului kun vaari soitti vanhalta levyltä joululauluja - niitä samoja joka vuosi. Ruuan jälkeen mummo laittoi kahvia jolloin aina ehdotin että voisiko sitä kahvia juoda vasta kun pukki on tullut - sain tähän aina kieltävän vastauksen. Lopulta pukki tuli, lahjat jaettiin, tyypillinen kina veljen kanssa kumpi sai lahjoja enemmän. Silloin valvottiin niin myöhään kun jaksettiin ja aamulla aikaisin ylös tutkimaan uusia leluja.
Tänä vuonna minä vien isovanhemmilleni kynttilän haudoille. Ei ole kauaakaan kun Taivaan Isä otti heidät luokseen. Kyynel silmässä eilen illalla nukahdin kun tajusin, kuinka kaipaakaan heitä ja tuota joulua. Tunsin sen tutun jouluisen tuoksun joka mummon keittiössä oli.
Toivon että itse elän vanhaksi ja voin jatkaa perinteitä omien lasten, ja lastenlasten kanssa.
Toivotan kaikille rauhallista ja rakkaudellista joulua.
-Minna
Olin silloin n. kymmenen. Vietin jouluni aina mummolassa ja vaari herätti meidät aamusta kuusta koristelemaan ja syömään mummon pitkään haudutettua riisipuuroa. Siinä syödessäni katsoin ja ihmettelin kun isovanhempani valmistelivat joulupöytää. Uuni oli kuumana, samoin hella. Keittiössä tuoksui niin punajuuri kuin juuri uunista tullut kinkku. Vaari kysyi aina haluanko kinkkua leivän päälle "Maistetaan ihan vähän tuliko tarpeeksi kypsää". Sitten kun kuusi oli koristeltu niin lähdimme hautausmaalle viemään kynttilöitä ja isovanhempani aina kertoivat tarinoita näistä henkilöistä joiden haudalle kynttilä asetettiin.
Minä vain odotin iltaa enkä olisi jaksanut mitään ruuanlaittamisia tai hautausmaan kiertelyä.
Oikein harmitti kun en sinäkään vuonna löytänyt lahjakätköä mistään.
Illalla koko suku saapui yksi kerrallaan mummolaan ja hiljalleen tupa täyttyi puheensorinasta ja kuulumisten vaihtamisesta. "Koska se pukki oikein tulee" kysyin vaarilta joka taas ehdotti että odottaisin nyt joulusaunaankin valmistautumista, sitten syödään ja EHKÄ joulupukki tulee. Joulusaunassa oli kynttilöitä ja saunaan asti kuului kun vaari soitti vanhalta levyltä joululauluja - niitä samoja joka vuosi. Ruuan jälkeen mummo laittoi kahvia jolloin aina ehdotin että voisiko sitä kahvia juoda vasta kun pukki on tullut - sain tähän aina kieltävän vastauksen. Lopulta pukki tuli, lahjat jaettiin, tyypillinen kina veljen kanssa kumpi sai lahjoja enemmän. Silloin valvottiin niin myöhään kun jaksettiin ja aamulla aikaisin ylös tutkimaan uusia leluja.
Tänä vuonna minä vien isovanhemmilleni kynttilän haudoille. Ei ole kauaakaan kun Taivaan Isä otti heidät luokseen. Kyynel silmässä eilen illalla nukahdin kun tajusin, kuinka kaipaakaan heitä ja tuota joulua. Tunsin sen tutun jouluisen tuoksun joka mummon keittiössä oli.
Toivon että itse elän vanhaksi ja voin jatkaa perinteitä omien lasten, ja lastenlasten kanssa.
Toivotan kaikille rauhallista ja rakkaudellista joulua.
-Minna
Hyvää joulua sinulle!