Moikka vanhat tutut ja kaikki uudet piinailijat! Tervetuloa mukaan jakamaan fiiliksiä ja sitä ikuisuudelta tuntuvaa odottamista... vertaistuella siitä aina selvitään.
Liityn jälleen teidän seuraanne, ja kiitos kaunis
Kamilla muuten kutsusta! =) Olen kyllä lueskellut marraskuun pinoa ahkerasti, vaikken itse olekaan kirjoitellut kuin muutaman kerran. Ja sieltä on tullut hienoja uutisia, ja ehkä vielä lisääkin. Pidetään peukut pystyssä!
Tinker82, kyllä tässä puuhassa meinaa tosiaan järki lähteä ja välillä tuntuu, ettei vaan jaksa enää sitä piinausta ja odottamista ja toiveiden nostamista ja pelkoa pettymisestä - kerta toisensa jälkeen. Mutta niin uskomattomalta ja mahdottomalta kuin se silloin pettymyksen kohdalle osuessa tuntuukin, niin silti sitä vaan sieltä noustaan ja uusi toivo ja into herää. Ja pakkohan se on, sillä jos ei itsekään usko onnistumiseen, niin kukas muu sitten. Voimiahan tämä vaatii, mutta ihmeellisesti niitä sitten jostain kuitenkin tuntuu löytyvän.
Ilona G, on kyllä ehkä vähän outoa, ettei sua ultrata enää inssin yhteydessä, eikä siis tiedetä että mihin tilanteeseen se inssi lopulta tehdään. Mulla on 2 inssiä takana, ja toisella kerralla lääkäri ensin ruiskasi simpat sisään ja sitten katsottiin ultralla, kuinka ne liikkui kohti mahdollista munasolua ja lopullista määränpäätä. Siinä ultrassa siis näkyi tietty vaan ne ilmakuplat, jota katetrilla sinne kohtuun pakostikin joutui, mutta juuri ne ilmakuplat paljasti myös siittiöiden kulkusuunnan. Toisella kerralla sitten ultrattiin ensin, ja mulla oli silloin 3 isoa follia, ja meinasi jäädä inssi tekemättä, mutta onneks kuitenkin sitten tehtiin. Lääkärin pienen mietinnän ja yksinpuhelin jälkeen. Ja niistä kolmesta sitten yksi hedelmöittyikin, mutta ei sitten kuitenkaan kehittynyt normaalista, vaan meni kesken. :'( Mutta siis kamalasta keskenmenokokemuksesta huolimatta oli kuitenkin positiivista se, että siellä mun sisällä saatiin jotain tapahtumaan, ja periaatteessa inssi onnistui. Se antaa kyllä valtaisasti voimia jatkoa ajatellen, eikä tunnu ehkä niin toivottomalta. Mutta samalla sitten olen alkanut pelkäämään, mitä kaikkea inssin jälkeen voi mennä pieleen...
Mä en nyt lisää itseäni tohon teidän listaan, kun ei ole mitään lääkitystä meneillään eikä siis edes inssiä tehdä vielä tässä kuussa eikä ole mitään käsitystä edes kierron vaiheesta, koska km:n jälkeen ei ole ollut vielä yksiäkään menkkoja. Täällä mennään siis ihan fiilispohjalla ja luomuillaan.

Mutta tuun mukaan tsemppaamaan teitä muita. Jaksamista kaikille!
Kurreliini