Pieni tyttömme (51cm, 3480gr, pää 34cm, pisteet 9/10) syntyi 31.12 viikoilla 42+1 klo 00:29. käynnistys piti olla samaisena päivänä kahdeksaa tuntia myöhemmin mutta lähtikin tulemaan itsekseen supistuksilla 41+6. aamulla 42+0 huomattiin sairaalassa että neste jota luulin edellisenä iltana limatulpaksi/valkovuodoksi olikin ollut lapsivettä joten jäimme heti sairaalaan. poiskaan en olisi enää voinut lähteä koska supistuksia tuli jo 5min välein ja olivat todella kivuliaita. siinä sitten aamupäivä kylpyiltiin pariin otteeseen (ammeesta EI apua) ja odoteltiin avautumista, olin aamulla ollut vain 1cm auki. neljän aikaan olin niin kipeä että en enää kestänyt, sain ensin oxynormia suuhun (ei auttanut, meni pää vain sekaisin ja tuli oksennus) ja vähän ajan päästä jotain kipulääkettä lihakseen mutta sekään ei auttanut. jyväpussia oli jos jonkinmoista ja viimein klo 18 olin neljä senttiä auki niin saatiin epiduraali laitettua. se alkoi heti vaikuttaa kunnes klo 20 alkoi pää porautua jo niin lantioon että en saanut enää oltua, supistelut tuntuivat lievästi taas. klo 22 olin sitten täysin auki eli loppuavautuminen meni vauhdilla ja oli äääääärimmäisen kivulias. en uskaltanut kuitenkaan alkaa heti ponnistamaan, en edes osannut ja anelin vielä pudenduspuudutetta. sain vielä sen ja odoteltiin 20min sen tehoamista jota ei valitettavasti tullut. ponnistin sitten hyvin kauan ja jossain vaiheessa tuli toinenkin kätilö auttamaan, paikat olivat kuulemma niin piukat ja supistelut alkoivat heiketä niin annettiin vielä oksitosiinia vauhdittamaan niitä. jossain vaiheessa omat voimani alkoivat hiipua, paikat olivat liian piukat ja kätilö kutsui lääkärin joka päätti vetää lapsen imukupilla ulos. eppari tehtii (neljä tikkiä) ja vauva suoraan sanottuna revittiin äärimmäisellä väkivallalla minusta ulos. sitten se oli onneksi ohi ja kipu hellitti ja pääsi sekä multa että isukilta sellaiset onnen itkut että lääkäriäkin nauratti
oli se sen kaiken tuskan arvoista.
istukka ei irronnut millään konstilla joten tunnin päästä synnytyksestä minut passitettiin leikkaussaliin istukan irrotukseen ja epparihaava ommeltiin samalla kasaan. viideltä pääsin sitten osastolle, pääsin jo itse käymään vessassakin yöllä ja sain pienen nyytin viereeni. seuraavana päivänä pääsin jo kävelemään ja voi sanoa että olen palautunut äärimmäisen hyvin, kotona jaksanut touhuta ja hoitaa asioita lähes normaalisti. alapää toki on kipeää ja hellänä mutta ei niin pahasti ku voisi olla.
sairaalassa sitten perjantaina (tyttö syntyi ti-ke yöllä) arveltiin että vauvalla on jokin tulehdus ja hänet vietiin teho- ja tarkkailuosastolle. olin niin rikki että itkin vain monta tuuntia putkeen. kävin siellä sitten imettämässä ja yöllä hänet tuotiin huoneeseen imetettäväksi. seuraavana päivänä hänet tuotiinkin sitten takaisin, ei ollutkaan mitään joten säikähdyksellä selvittiin. sunnuntaina päästiuin kotiin, lääkärintarkastuksessa kaikki ok ja kiitokseksi sairaala-ajasta vauveli siten vielä ampui kakat lääkärin päälle
nyt kotona toista kokonaista päivää, ihan hyvin alkanut arki, vähän vielä jännittää kaikki ja on epävarmuutta mutta kai se siitä sitten pikkuhiljaa lähtee käyntiin. siirryn nyt tuonne vauvaosastoolle, en kauheasti ehdi kirjotella enkä varmasti lueskellakaan näin alkuun mutta sitten pikkuhiljaa kun tämä arki lähtee rullaamaan.
onnea vielä kaikille muillekin vauvautuneille!
...Ei sitä verta tullukkaa ku piku loraus, ja nyt ei oo tullu mitään...aaltoileva menkkajomotus jatkuu...
