L
Lärvkirjassa törmännyt
Vieras
Sain yksityisviestin ulkomaalaiselta ystävältäni (hän mies, minä nainen) jonka löysin melkeen 15 vuoden "kadotuksen" jäljiltä. Olimme joskus kirjekavereita aikana jolloin ei ollut e-mailia...
Osoitteemme aikoinaan katosivat ja muuttuivat alvariinsa, lopulta ei kirjeet enää löytyneet perille ja koko juttu jäi.
Etsin häntä Facebooksita ja lopulta löysin - hänkin on kuulema etsinyt minua ja laittanut viestiä useammallekin samannimiselle suomalaisnaiselle josko olisin minä....Kun lopulta löydettiin toisemme ja on vaihdettu muutamia mukavia viestejä joissa hän on kertonut elämästään, avioliitostaan ja lapistaan kuten myös minä - niin satuttiin samaan aikaan Facebookiin ja näin että hän on kirjautuneena sisälle.
Laitoin chat-viestiä ja otin osaa hänen vaimonsa suruun (kertoi kuolemantapauksesta vaimon lähipiirissä ja tietenkin siten myös omasta surustaan viimeksi). Sain heti vastauksen, että kiitos osanotosta, tosin minä en ole ***** vaan hänen vaimonsa!
Meinasi luu mennä kurkkuun kun ajattelin että oho, onkohan tässä nyt ongelma! En osannut edes ajatella että vaimo on miehensä facebookissa!! Miehellä on kuulema siellä joku peli (niinkuin onkin, oon nähnyt) jota vaiimo on luvannut käydä päivittämässä miehen töissäollessa ja siksi tällä on miehen tunnarit. Musta vaan oli hassua kun se mies oli just laittanut mulle pitkähkön viestin tauolta ja seuraavassa hetkessä henkilö vaihtuukin vaimoksi. Onneksi tässä ei ollut mitään ongelmaa, vaimo kertoi että tietää että mjiehensä on yrittänyt etsiä minua ja on puhunut minusta usein lämpimästi. Samoin sanoin että onpa meitä naisia onnistanut kun on löydetty sellaiset aviomiehet kuin mitä meillä nyt on. Lopetettiin viestittely "hugs" jne.
Mutta vähän järkytyin näin suomalaisena perusporsaana - kaverin vaimo vastaamassa viestiin! Onneksi on platonista ja jenkkityyliin on helppo hehkuttaa lämpimiä tunteita jne. ilman että se meinaa juuri mitään. Huh silti
Osoitteemme aikoinaan katosivat ja muuttuivat alvariinsa, lopulta ei kirjeet enää löytyneet perille ja koko juttu jäi.Etsin häntä Facebooksita ja lopulta löysin - hänkin on kuulema etsinyt minua ja laittanut viestiä useammallekin samannimiselle suomalaisnaiselle josko olisin minä....Kun lopulta löydettiin toisemme ja on vaihdettu muutamia mukavia viestejä joissa hän on kertonut elämästään, avioliitostaan ja lapistaan kuten myös minä - niin satuttiin samaan aikaan Facebookiin ja näin että hän on kirjautuneena sisälle.
Laitoin chat-viestiä ja otin osaa hänen vaimonsa suruun (kertoi kuolemantapauksesta vaimon lähipiirissä ja tietenkin siten myös omasta surustaan viimeksi). Sain heti vastauksen, että kiitos osanotosta, tosin minä en ole ***** vaan hänen vaimonsa!
Meinasi luu mennä kurkkuun kun ajattelin että oho, onkohan tässä nyt ongelma! En osannut edes ajatella että vaimo on miehensä facebookissa!! Miehellä on kuulema siellä joku peli (niinkuin onkin, oon nähnyt) jota vaiimo on luvannut käydä päivittämässä miehen töissäollessa ja siksi tällä on miehen tunnarit. Musta vaan oli hassua kun se mies oli just laittanut mulle pitkähkön viestin tauolta ja seuraavassa hetkessä henkilö vaihtuukin vaimoksi. Onneksi tässä ei ollut mitään ongelmaa, vaimo kertoi että tietää että mjiehensä on yrittänyt etsiä minua ja on puhunut minusta usein lämpimästi. Samoin sanoin että onpa meitä naisia onnistanut kun on löydetty sellaiset aviomiehet kuin mitä meillä nyt on. Lopetettiin viestittely "hugs" jne.
Mutta vähän järkytyin näin suomalaisena perusporsaana - kaverin vaimo vastaamassa viestiin! Onneksi on platonista ja jenkkityyliin on helppo hehkuttaa lämpimiä tunteita jne. ilman että se meinaa juuri mitään. Huh silti
Ei toi nyt niin pitkä ollut että siitä pitäis vinkua!