Jumissa vauvan kanssa kotona

[Tylsistynyt]

Huoh, poika on kuukauden ja tuntuu että oon täysin jumissa kotona hänen kanssaan. En oikein uskalla esim kaupunkiin hänen kanssaan lähteä, koska kun hän herää alkaa hirveä huuto johon auttaa vaan tissi. Alappa siinä sit kauheella kiireellä etsiin lastenhoitohuonetta/vessaa jotta pääset imettämään. Lisäksi ei viihdy hereillä ollessaan vaunuissa, joten reissut sujuu vain hänen nukkuessaan. Alkuun tämä onnistui, koska nukkui pitkiä pätkiä mutta nykyään ottaa yleensä 30-60min torkkuja joten eipä enää onnistu... Lenkkeilystäkin mennyt ilo, kun aina saa pelätä että vauva herää eikä sen takia uskalla pitemmälle lähteä.

Kaikki aina sanoo, että vauvan kanssa on niin helppo liikkua. Eipä vaan musta tunnu siltä :/

 

[samaa oli]

Mullakin oli sama homma. Kuopus syntyi tammikuussa. Alussa oltiin sisällä kun kamalat pakkaset. Ostin keinun ja vihhtyi siinä ne ekat pari kuukautta, kun sängyssä nukkui vain pätkiä. Siinä 2-3 kk iässä oli se vaihe ettei sisällä nukkunut kuin pikku pätkiä, vaunuissa ei tykännyt nukkua kuin puoli tuntia. Nälkäkin oli koko ajan. Muuten vauva ei valittanut tai huutanut, ei vain nukkunut. Kun päästiin sen 3kk rajan ohi, nukkuu sisällä kahdet päikkärit, joskus kolmet. Pisimmät unet 3-4 tuntia. Vaunuissa viihtyy ihan hyvin, mutta tykkää silti nukkua paremmin sisällä, joten vaunuillaan muuten vaan, joskus nukahtaa joskus ei. Tsemppiä, kyllä se siitä kun vauva kasvaa.

 

[Mukana kaikkialla]

Vauvan voi kyllä imettää näin kesällä missä vain, jos lapsella on siis oikeasti nälkä, muuten voi vieroksua ihmisvilinässä syömistä. Jos vaunuissa ei viihdy, miten olisi kantoreppu- tai liina? Unien pidentymistä lähiaikoina ei kannata jäädä odottamaan, meidän seitsenkuinen nukkuu vain kahdet 30 minuutin päikkärit päivässä.

 

[Kvart över]

Alkuun vauvat syövät paljon. Mä ehdottaisin, että silti lähdet vaan rohkeasti ihmisten ilmoille, alkaa vaan masentaa jos olet koko ajan kotosalla. Nopeasti tuo syöttövälikin pitenee ja vauva alkaa nukkumaan pitempiä pätkiä vaunuissakin, kunhan vaan tottuu siihen.

Onko sulla kunnolliset imetysliivit ja -paita? Voisitko kuvitella imettäväsi vaikka puiston penkillä noidn avulla, harson voi vielä laittaa olkapäälle ja vauvan kasvojen eteen, jolloin kukaan ei näe mitään.

 

["mami"]

Eipä tuohon kai voi muuta sanoa kun että kyllä se vielä helpottaa Nyt on teillä vaan sellanen vaihe elämässä. Muutama kuukausi kun vierähtää niin vauvan päivärytmi selkiytyy, ympäristö alkaa kiinnostaa ja sen saa rauhottumaan muullakin kuin tissillä.
Meillä on puolivuotias. Alussa olin kans lähinnä kotona vaunulenkkejä lukuunottamatta, en vaan uskaltanu lähteä minnekään. Nyt kun vauva isompi ja tosi utelias, on kiva lähteä esim. kaupunkiin kiertelemään. Julki-imetys vähän vielä itteäkin kammoksuttaa, lähinnä mahdolliset pahat katseet... Kerran oon imettäny kylillä, Hesessä harson suojissa
Kyl se siitä!

 

[ei se]

Sellasta se voi olla pienen vauvan kanssa. Vauva kasvaa nopsaan ja sitten helpottaa. Aikansa kutakin!

 

["Vieras"]

Minulla oli sama tilanne ja ratkaisin sen liikkumalla vain vauva Manducassa ja imettämällä missä ikinä satuin olemaan; kadulla seisoen, rappusilla/penkillä istuen, kaupassa, kahvilassa... Ja elämä oli oikeesti helppoa ja huoletonta siltä osin

 

[voeras]

Kyllä se siitä. Itsevarmuus ja taito kehittyy koko ajan. Opitte koko ajan tuntemaan toistenne tapoja ja vähitellen huomaat kaiken olevan helpompaa. Tuota se on esikoisen kohdalla, minullakin oli. Nyt neljännen vauvan kohdalla imetän yhtä, ratkon kaksosten riitaa ja huudan samalla, että alas sieltä puusta! Eikä hävetä yhtään. Eikä pelota, että vauva alkaa huutamaan. Mehän huudetaan jo kaikki muutkin...

 

["aloittaja"]

Imetysliivejä käytän, pari toppiakin löytyy mutta niistä en tykkää... Meillä tuo imettäminen on sellainen show että siinä kyllä tissit vilkkuu kilometrin päähän. Sen vuoksi en yleisillä paikoilla halua imettää.

Poika nukkuu kyllä välillä 4 tunninkin päiväunia, mut sitä kun ei pysty ennustaan että koska niin tekee. Syö 2-3h välein (jos on hereillä, muuten väli pitempi).

Kantoliinaa on kokeiltu, mutta poika ei siinä viihdy. Kaupoilla sitä vois käyttää mut lenkeillä en uskaltaisi kun meillä on koira ja täälläpäin porukka päästää koiransa vapaana/flexissä iholle :/

Kyllä mä välillä oon kaupoilla jne käynyt, mutta on se kyllä stressaavaa :/ No kaippa tää tästä ajan kaa helpottaa. Jos alkais esim vaunuissa viihtyyn paremmin kun näkö kehittyy ja pystyy seuraileen ympäristöö.

 

[Muua]

Mulla on molemmat vauvat ollu oikeita tissimaakareita. Saattoivat alkaa parkumaan kesken kaiken, eika siihen tosiaan auttanut muu kuin tissi. Ehdottaisin kuitenkin, niinkuin moni muukin on jo tehnyt, etta lahdet silti rohkeasti ulos. Kylla tahan maailmaan parkua mahtuu, tuskimpa kukaan moisesta jarkyttyy, ellet heti loyda sita sopivaa imetyspaikkaa. Mulla ei sinansa ollut ongelma, imetin helposti (melkein)missa tahansa. Kannattaa lahtea nyt ulos, muuten kynnys saattaa nousta! Nyt kun lahdet, niin huomaat, kuinka helppoa onkaan oikeastaan vauvan kanssa, ruuatkin kulkee mukana.
Onko sinulla kantoliinaa? Siina saattaisi rauhoittua- kantoliinassa voi myos imettaa niin, ettei kukaan nae. Mulla nukkui usein vauveli liinan syovereissa onnellisesti tissi suussa.

 

["aloittaja"]

Kiitos tsemppauksesta Huomenna on suunnitelmissa lähteä liikenteeseen. Tosin lastentarvikeliikkeeseen joten siä ehkä ymmärretään jos vauva huutaa Maanantaina sit miehen ja vauvan kaa 2 päivän minilomalle toiseen kaupunkiin, toivotaan että menee mukavasti

 

[halipupu harmaana]

Lähde vain rohkeasti pidemmälle lenkille ja opeta samalla vauva nukkumaan pidempiä pätkiä. Itse opetin omat vauvani nukkumaan pidempiä unia hyssyttämällä vaunuja kun heräsivät ja vähitellen lapsi oppii itse pääsemään unisyklin ylitse heräämättä kunnolla. Olen lukenut edellämainitun ohjeen jostain kun esikoiseni oli vauva vajaa 8v. sitten ja sitä olen täällä palstallakin aika monta kertaa jakanut eteen päin. Kannattaa ainakin kokeilla!

 

["vieras"]

Itse tein todella typerästi tämän esikoiseni kanssa hänen vauva-aikanaan. Pelkäsin kamalasti, että vauva alkaa itkeä bussissa tai kaupassa ja pelkäsin että muut häiriintyy. Sen lisäksi en uskaltanut imettää julkisesti, joten oltiin vaan kotosalla lyhyitä vaunulenkkejä lukuunottamatta. Olin todella ahdistunut, kun jouduin vain kökkiä yksin kotona miehen ollessa töissä. Nyt lapsi on 1,5v ja kaikki on toisin. Menemme vaikka minne, ja elämä hymyilee. Enää en tosi imetä edes, mutta nyt lapsella on alkava uhma, ja ne raivarit joita hän saa useita kertoja päivässä, ovat aivan uskomattomia. Huutoa, potkimista, repimistä ja vääntöä muutenvaan. En välitä. Lapset on lapsia, ja en voi lukittautua kotiin loppuelämäksi, joten jos huutaa ulkona, niin siinhän huutaa. Minä olen tyynen rauhallinen ja selitän vain lapselle miksi toimin niinkuin toimin. Huutoa ei kestä kuin max. 10min, useimmiten vain muutaman minuutin. Jos jotakuita häiritsee, niin se on hänen ongelmansa ei minun.
Reippaasti vaan ulos, ja imetys on ihan luonnollista, yritä päästä kammosi yli, minä ainakin toivon, että olisin itse päässyt. Huutokaan ei maata kaada, vauvat itkee, sille ei mitään voi!

 

["piipii"]

Pihalle vaan. Vauvat välillä huutaa ja jos ei joku sitä ymmärrä, ei se ole sun ongelma. Tsemppiä.

 

["nyyti"]

me liikuttiin paljon ulkona!Näin kesällä se onkin kätevää kun voi imettää vaikka puiston penkillä linnunlaulua kuunnellen Mulla oli sideharso sillein yhdestä nurkasta kiinni ritaliivin olkaimen alla että harso peitti vauvan pään ja rinnan,lapsi sai rauhassa syödä sen alla.

 

["äiti82"]

Tiedän todella tunteesi! Nimittäin kirjoituksesi oli just mitä itse koin viime kesäkuussa kun tyttö syntyi. Olin ihan jumissa VAIN kotona. Lapsi on viides ja muiden lasten kans samaa ei ollut vauvana. Itse vapauduin kotoa ulos vasta tytön ollessa 6kk kun alkoi istua, mutta silti kulkeminen vaunuilla oli vain enimmäkseen hänen kantamista. Välillä oli suoraan sanottuna tosi ahdistavaa ja tuntu kateus muita kohtaan jotka esim. saivat sanoa että me lähdetään nyt kotiin suihkuun (oli niin kuuma kesäkuu vime vuonna) ja itse en kyllä noin vaan voinut mennä minnekkään vaikka oli mies mutta auva vain halusi äidin. Tyttö alkoi kävellä jo 10kk iässä joten se sitten alkoi helpottamaan paljon enemmän. Nyt tämä kesä on sitten ollut sitä että saanut myös itse nauttia ulkona olemisesta kun tyttö täytti vuoden ja liikkuu sujuvasti kun kävelemään alkoi ennemmin. Vaikka aina sanotaan näin, mutta usko vain se todella helpottaa vielä vaikka se tuntuu niin pitkältä

 

["..."]

kantoliinan kanssa kannattaa pyytää liinatukihenkilöltä kädestä piyäen apua, jos ei ole paljon kokemusta, itselläni vauva alkoi viihtyä liinassa, kun opin sitomaan sen kunnolla. välillä joudun kävelemään tai muuten liikuskelemaan hetken, että vauva rauhoittuu liinaan, mutta sitten saankin tehdä mitä vaan

imetyspaidoissa ja -topeissa on erilaisia mekanismeja, kannattaa vertailla, joku voi tuntua hyvältä!

 

["..."]

Ongelma on pitkälti siinä, että suomalaiset ovat niin vittumaista ja juroa kansaa. Kaikkialla muualla maailmassa suhtaudutaan lapsiin todella positiivisesti, paitsi suomessa. Missä tahansa muualla menee vauvan kanssa jonnekin, niin ihmiset ovat ihastelevat vauvaa ja hymyillevät vauvalle ja sanovat jotain "onpas kiva vauva"-tyyppistä, mutta suomalaiset ovat naama norsunvitulla ja mulkoilevat, jos vauvan kanssa uskaltautuu jonnekin. Etenkin jos on vaunut mukana, niin joka toinen vastaantulija mulkoilee turhautuneen näköisenä, että "miten kehtaat tulla tänne noin paljon tilaa viemään".

Kaikkein kamalinta suomalaisille on, jos lapsi päästää vähänkin ääntä. Ihan järkyttävää mulkoilua ja jupinaa alkaa heti kuulua, kuinka ei nyt saada sitä lasta hiljaiseksi.

Eli joo, on ihan ymmärrettävää, että äidit jäävät yksin kotiin loukkuun sen lapsen kanssa.

 

["äiti82"]

[QUOTE="äiti82";26631036]Tiedän todella tunteesi! Nimittäin kirjoituksesi oli just mitä itse koin viime kesäkuussa kun tyttö syntyi. Olin ihan jumissa VAIN kotona. Lapsi on viides ja muiden lasten kans samaa ei ollut vauvana. Itse vapauduin kotoa ulos vasta tytön ollessa 6kk kun alkoi istua, mutta silti kulkeminen vaunuilla oli vain enimmäkseen hänen kantamista. Välillä oli suoraan sanottuna tosi ahdistavaa ja tuntu kateus muita kohtaan jotka esim. saivat sanoa että me lähdetään nyt kotiin suihkuun (oli niin kuuma kesäkuu vime vuonna) ja itse en kyllä noin vaan voinut mennä minnekkään vaikka oli mies mutta auva vain halusi äidin. Tyttö alkoi kävellä jo 10kk iässä joten se sitten alkoi helpottamaan paljon enemmän. Nyt tämä kesä on sitten ollut sitä että saanut myös itse nauttia ulkona olemisesta kun tyttö täytti vuoden ja liikkuu sujuvasti kun kävelemään alkoi ennemmin. Vaikka aina sanotaan näin, mutta usko vain se todella helpottaa vielä vaikka se tuntuu niin pitkältä [/QUOTE]

Lisään vielä tähän että ostin myös Manducan jotta pääsisimme ulos.
Oli kyllä niin kuuma ilma että olimme molemmat nahkat kiinni toisissamme sen kans.

 

[kaffetauko]

Huoh, poika on kuukauden ja tuntuu että oon täysin jumissa kotona hänen kanssaan. En oikein uskalla esim kaupunkiin hänen kanssaan lähteä, koska kun hän herää alkaa hirveä huuto johon auttaa vaan tissi. Alappa siinä sit kauheella kiireellä etsiin lastenhoitohuonetta/vessaa jotta pääset imettämään. Lisäksi ei viihdy hereillä ollessaan vaunuissa, joten reissut sujuu vain hänen nukkuessaan. Alkuun tämä onnistui, koska nukkui pitkiä pätkiä mutta nykyään ottaa yleensä 30-60min torkkuja joten eipä enää onnistu... Lenkkeilystäkin mennyt ilo, kun aina saa pelätä että vauva herää eikä sen takia uskalla pitemmälle lähteä.

Kaikki aina sanoo, että vauvan kanssa on niin helppo liikkua. Eipä vaan musta tunnu siltä :/

Ulos vaan
Itse imetin vähän missä sattuu, eikä sitä kukaan koskaan ikävästi kommentoinut taikka mulkoillut (ainakaan niin pahasti että olisin huomannut). Muutaman kerran joku vanhempi täti tuli imettäessä juttelemaan mukavia, mutta harvassa oli nekin.

Ota alkuunsa joku 'helppo reitti'. Mene ilman aikataulua ja suurta suunnitelmaa vaikka haahuilemaan kaupungille ja mieti matkalle puistonpenkkejä ja hiljaisempia kahviloita jne. joihin voit tarpeen sattuessa het istahtaa ja imetyspaitaa auki. Ja jos ei vauva viihdy vaunuissa, niin puistoon vaan hetkeksi viltti maahan ja vauva siihen köllimään. Itelle vähän evästä ja muuta. Kohtahan se väsyy ja nukkuu sitten taas. Vaunut on siitä kivat, että mukaan voi pakata kaikkea maan ja taivaan väliltä mitä missäkin tilanteessa saattaisi tarvita. Niin voipi tehdä mikä missäkin hetkessä parhaalta tuntuu.

Kun saapi hyvän kokemuksen niin uskaltaa uudestaankin ja oppii tuntemaan omat rajansa (=kuinka monta kauppaa uskaltaa yhdelle matkalle suunnitella tms.

 

["aloittaja"]

Ompas tullut paljon vastauksia, ja ihanaa kun kaikki ovat niin kannustavia Eiköhän se tästä ala sujumaan, kun oppii tuntemaan vauvaa paremmin ja tulee onnistuneita reissuja.

Joku tuosta liinasta puhui; kälyni mua sen käytössä opasti (hän tottunut sitä käyttämään) mutta tosiaan poikani ei ollut liinasta innoissaan. On hyvin tarkka että missä asennossa häntä kannetaan/hän on, riippuen aina tilanteesta.

Imetyspaidoista sinänsä tykkään ja ovat kyllä käytännöllisiä, mutta en oo missään nähnyt omantyylisiäni. Oon ehkä hieman hankala tässä asiassa, koska oon todella tarkka vaatteistani

 

["Annika"]

Jossei imetyspaidat oo kivoja niin käytä,jotain huivia suojana imettäessä. En ymmärrä miks kukaan imettää vessassa? Söisitkö ite vessassa? Kukaan ei kaupungilla ihmettele jos pieni vauva huutaa jos hetken aikaa kestää löytää sopiva paikka imettää.

Voit myös mennä puistoon puun alle varjoon, lapsi voi pötkötellä viltin päällä jos ei vaunuissa viihdy.


Ite ainakin puin esikoisen alkuun ihan liian lämpimiin vaatteisiin, ja se heräs huutamaan ihan vaan kuumuuttaan.. Tietysti iihenki huutoon tissi autto, joten luulin että on nälkä.. Sitteku oppi pukemaan sopivasti niin lapski alko nukkumaan. Kesäkuumalla pelkkä lyhythihainen body vaunuihin, ei mitään myssyjä päähän. Ja peitto päälle ilmastoiduissa tiloissa.