Juttua parisuhteesta.

[tavallinen äiti]

Et ainakaan kotiäiti-tyyppiä ole, sen huomaan kirjoituksestasi (enkä sano tätä pahalla)
Itse nautin suunnattomasti, kun saan touhuta lasteni kanssa. Olen ollut melkein 6v nyt yhtäjaksoisesti kotiäitinä, ja tämä arvokas työ sen kun jatkuu. =)

Juu, en ehdottomasti ole. Mä olin esikoisen kanssa 3 vuotta putkeen kotona.. enkä ymmärrä miten sen tein. Toisaalta, turruin silloin vaikeassa parisuhteessa ja itsetunto oli alhaalla, joten se ehkä vaikutti siihen että tyydyin olemaan kotiäiti. Mutta normaalivedossa en ehdottomasti ole parhaimmillani kotona ollessa. tarvitsen aikuisia ihmisiä ympärilleni ja vaihtelua, muuten alkaa alamäki. :ashamed:

Niin me vaan ollaan erilaisia jokainen. =)
Uskoisin että teilläkin arki tulee muuttumaan kunhan vauva kasvaa, meillä ainakin jokaisen kohdalla ollut vähän "hakusessa" rytmi yms. ensimmäiset kuukaudet, jopa kolmannenkin kohdalla vaikkei niin ehkä luulisi.
Jaksamista vaan toivottelen! =)

 

[NeitiNasu]

Meillä on yksi 1-vuotias lapsi, jonka vauva-aika on ollut koetus parisuhteelle. Niinpä ollaan yritetty järjestää elämää siten, että antaisi voimia haastavaan pikkulapsiaikaan.

Suhdetta on kuitenkin hoidettu viemällä muksu tasaisin väliajoin mummolaan, ja lähtemällä reissuun miehen kanssa. Ollan oltu 2 yön lomalla Pariisissa, useita kertoja 1 yön lomalla Tallinnassa viiden tähden hotellissa sekä kotimaassa hotellilomilla. Lisäksi ollaan reissattu muksun kanssa kotimaassa sekä tehty pari pitkää aurinkomatkaa.

Meitä matkustelu on jeesannut. Luksusta on lähteä kahden, mutta kolmisinkin on ihanan rentouttavaa matkustaa, päästä pois iänikuisista kotiympyröistä. Jatkossa tullaan reissaamaan juuri kolmisin melkeinpä vain, koska lapsi ymmärtää enemmän, enkä voisi nakata häntä hoitoon ja ilmoittaa, että isi ja äiti lähtee nyt Mauritiukselle ilman sua...

Syödään myös paljon ulkona (helpottaa kotitöitä kun ei tarvitse tehdä ruokaa) + nähdään muita ihmisiä useita kertoja viikossa. Harrastetaan kulttuuria. Meillä on aina vkolopuiksi jotain kivaa/ erityistä ohjelmaa, perheemme ei harrasta jatkuvaa jumitusta tv:n ja jääkaapin välillä...

Joo, matkustelu oiskin kivaa jos sen voisi tehdä kaksin (mä en koe rentouttavaksi lähteä pariisiin pitkälle viikonlopulle kolmen lapsen kanssa ) ja jos siihen olisi oikeasti rahaa niin, ettei sen jälkeen tarvitsisi kuukautta miettiä, mitä syö.. Eli tällä hetkellä tämän sortin parisuhdeaika ei sovi meidän perheen tilanteeseen. Ehkä muutamien vuosien päästä, siihen asti on selvittävä kotikonstein.

 

[Dietorelle]

miellä aian miehen kanssa ollut helppoa .osattu huomata toisiamme arjen keskellä. kosketaan,kehaistaan. puhutaan ihan lasten keskellä.

työkaverilla jolla miehen kanssa hankalaa teki säännön ettei tellkua avata illalla kun lapset laitettu nukkkumaan vaan se valveillaoloaika pitäää käyttää toisen seurassa. ei siis koneella tai telkkua katsoen

 

[NeitiNasu]

Et ainakaan kotiäiti-tyyppiä ole, sen huomaan kirjoituksestasi (enkä sano tätä pahalla)
Itse nautin suunnattomasti, kun saan touhuta lasteni kanssa. Olen ollut melkein 6v nyt yhtäjaksoisesti kotiäitinä, ja tämä arvokas työ sen kun jatkuu. =)

Juu, en ehdottomasti ole. Mä olin esikoisen kanssa 3 vuotta putkeen kotona.. enkä ymmärrä miten sen tein. Toisaalta, turruin silloin vaikeassa parisuhteessa ja itsetunto oli alhaalla, joten se ehkä vaikutti siihen että tyydyin olemaan kotiäiti. Mutta normaalivedossa en ehdottomasti ole parhaimmillani kotona ollessa. tarvitsen aikuisia ihmisiä ympärilleni ja vaihtelua, muuten alkaa alamäki. :ashamed:

Niin me vaan ollaan erilaisia jokainen. =)
Uskoisin että teilläkin arki tulee muuttumaan kunhan vauva kasvaa, meillä ainakin jokaisen kohdalla ollut vähän "hakusessa" rytmi yms. ensimmäiset kuukaudet, jopa kolmannenkin kohdalla vaikkei niin ehkä luulisi.
Jaksamista vaan toivottelen! =)

Olet varmasti oikeassa. Tää päivä oli vaan ihan erikoisen turhauttava ja tylsä, ja tämä talvi joka vaan jatkuu... |O |O |O

Eiköhän tästä selvitä taas. =) Kiitos juttuseurasta, helpottaa purkaa välillä.

 

[Äiti 30 v.]

Meillä on yksi 1-vuotias lapsi, jonka vauva-aika on ollut koetus parisuhteelle. Niinpä ollaan yritetty järjestää elämää siten, että antaisi voimia haastavaan pikkulapsiaikaan.

Suhdetta on kuitenkin hoidettu viemällä muksu tasaisin väliajoin mummolaan, ja lähtemällä reissuun miehen kanssa. Ollan oltu 2 yön lomalla Pariisissa, useita kertoja 1 yön lomalla Tallinnassa viiden tähden hotellissa sekä kotimaassa hotellilomilla. Lisäksi ollaan reissattu muksun kanssa kotimaassa sekä tehty pari pitkää aurinkomatkaa.

Meitä matkustelu on jeesannut. Luksusta on lähteä kahden, mutta kolmisinkin on ihanan rentouttavaa matkustaa, päästä pois iänikuisista kotiympyröistä. Jatkossa tullaan reissaamaan juuri kolmisin melkeinpä vain, koska lapsi ymmärtää enemmän, enkä voisi nakata häntä hoitoon ja ilmoittaa, että isi ja äiti lähtee nyt Mauritiukselle ilman sua...

Syödään myös paljon ulkona (helpottaa kotitöitä kun ei tarvitse tehdä ruokaa) + nähdään muita ihmisiä useita kertoja viikossa. Harrastetaan kulttuuria. Meillä on aina vkolopuiksi jotain kivaa/ erityistä ohjelmaa, perheemme ei harrasta jatkuvaa jumitusta tv:n ja jääkaapin välillä...

Joo, matkustelu oiskin kivaa jos sen voisi tehdä kaksin (mä en koe rentouttavaksi lähteä pariisiin pitkälle viikonlopulle kolmen lapsen kanssa ) ja jos siihen olisi oikeasti rahaa niin, ettei sen jälkeen tarvitsisi kuukautta miettiä, mitä syö.. Eli tällä hetkellä tämän sortin parisuhdeaika ei sovi meidän perheen tilanteeseen. Ehkä muutamien vuosien päästä, siihen asti on selvittävä kotikonstein.

Noh, eiköhän lama pidä siitä huolen, että meidänkin on kohta keksittävä niitä kotikonsteja:/ Me oltiin kahden siellä Pariisissa, en minäkään sinne lapsen kanssa suostu lähtemään.

Ottakaa omaa aikaa kotona viemällä muksut mummolaan, ja tehkää vaikka kotikaupungissanne jotain erilaista ja uutta, lapsiperheen rutiineista poikkeavaa. Menkää leffaan, ulos syömään tai viettäkää vaikka yhdessä urheilupäivä.

 

[NeitiNasu]

Meillä on yksi 1-vuotias lapsi, jonka vauva-aika on ollut koetus parisuhteelle. Niinpä ollaan yritetty järjestää elämää siten, että antaisi voimia haastavaan pikkulapsiaikaan.

Suhdetta on kuitenkin hoidettu viemällä muksu tasaisin väliajoin mummolaan, ja lähtemällä reissuun miehen kanssa. Ollan oltu 2 yön lomalla Pariisissa, useita kertoja 1 yön lomalla Tallinnassa viiden tähden hotellissa sekä kotimaassa hotellilomilla. Lisäksi ollaan reissattu muksun kanssa kotimaassa sekä tehty pari pitkää aurinkomatkaa.

Meitä matkustelu on jeesannut. Luksusta on lähteä kahden, mutta kolmisinkin on ihanan rentouttavaa matkustaa, päästä pois iänikuisista kotiympyröistä. Jatkossa tullaan reissaamaan juuri kolmisin melkeinpä vain, koska lapsi ymmärtää enemmän, enkä voisi nakata häntä hoitoon ja ilmoittaa, että isi ja äiti lähtee nyt Mauritiukselle ilman sua...

Syödään myös paljon ulkona (helpottaa kotitöitä kun ei tarvitse tehdä ruokaa) + nähdään muita ihmisiä useita kertoja viikossa. Harrastetaan kulttuuria. Meillä on aina vkolopuiksi jotain kivaa/ erityistä ohjelmaa, perheemme ei harrasta jatkuvaa jumitusta tv:n ja jääkaapin välillä...

Joo, matkustelu oiskin kivaa jos sen voisi tehdä kaksin (mä en koe rentouttavaksi lähteä pariisiin pitkälle viikonlopulle kolmen lapsen kanssa ) ja jos siihen olisi oikeasti rahaa niin, ettei sen jälkeen tarvitsisi kuukautta miettiä, mitä syö.. Eli tällä hetkellä tämän sortin parisuhdeaika ei sovi meidän perheen tilanteeseen. Ehkä muutamien vuosien päästä, siihen asti on selvittävä kotikonstein.

Noh, eiköhän lama pidä siitä huolen, että meidänkin on kohta keksittävä niitä kotikonsteja:/ Me oltiin kahden siellä Pariisissa, en minäkään sinne lapsen kanssa suostu lähtemään.

Ottakaa omaa aikaa kotona viemällä muksut mummolaan, ja tehkää vaikka kotikaupungissanne jotain erilaista ja uutta, lapsiperheen rutiineista poikkeavaa. Menkää leffaan, ulos syömään tai viettäkää vaikka yhdessä urheilupäivä.

Kyllä, kivoja ideoita, joskin kaikkea muuta varten meidän pitää poistua tästä kylästä paitsi urheilupäivää varten. Mä en oo uskaltanut jättää vauvaa vielä mummilaan, kun se ei suostu pullolle... joten on pitänyt olla maitovarastojen kanssa paikalla. Mutta josko pian..?? *elää toivossa*

 

[Äiti 30 v.]

Meillä on yksi 1-vuotias lapsi, jonka vauva-aika on ollut koetus parisuhteelle. Niinpä ollaan yritetty järjestää elämää siten, että antaisi voimia haastavaan pikkulapsiaikaan.

Suhdetta on kuitenkin hoidettu viemällä muksu tasaisin väliajoin mummolaan, ja lähtemällä reissuun miehen kanssa. Ollan oltu 2 yön lomalla Pariisissa, useita kertoja 1 yön lomalla Tallinnassa viiden tähden hotellissa sekä kotimaassa hotellilomilla. Lisäksi ollaan reissattu muksun kanssa kotimaassa sekä tehty pari pitkää aurinkomatkaa.

Meitä matkustelu on jeesannut. Luksusta on lähteä kahden, mutta kolmisinkin on ihanan rentouttavaa matkustaa, päästä pois iänikuisista kotiympyröistä. Jatkossa tullaan reissaamaan juuri kolmisin melkeinpä vain, koska lapsi ymmärtää enemmän, enkä voisi nakata häntä hoitoon ja ilmoittaa, että isi ja äiti lähtee nyt Mauritiukselle ilman sua...

Syödään myös paljon ulkona (helpottaa kotitöitä kun ei tarvitse tehdä ruokaa) + nähdään muita ihmisiä useita kertoja viikossa. Harrastetaan kulttuuria. Meillä on aina vkolopuiksi jotain kivaa/ erityistä ohjelmaa, perheemme ei harrasta jatkuvaa jumitusta tv:n ja jääkaapin välillä...

Joo, matkustelu oiskin kivaa jos sen voisi tehdä kaksin (mä en koe rentouttavaksi lähteä pariisiin pitkälle viikonlopulle kolmen lapsen kanssa ) ja jos siihen olisi oikeasti rahaa niin, ettei sen jälkeen tarvitsisi kuukautta miettiä, mitä syö.. Eli tällä hetkellä tämän sortin parisuhdeaika ei sovi meidän perheen tilanteeseen. Ehkä muutamien vuosien päästä, siihen asti on selvittävä kotikonstein.

Noh, eiköhän lama pidä siitä huolen, että meidänkin on kohta keksittävä niitä kotikonsteja:/ Me oltiin kahden siellä Pariisissa, en minäkään sinne lapsen kanssa suostu lähtemään.

Ottakaa omaa aikaa kotona viemällä muksut mummolaan, ja tehkää vaikka kotikaupungissanne jotain erilaista ja uutta, lapsiperheen rutiineista poikkeavaa. Menkää leffaan, ulos syömään tai viettäkää vaikka yhdessä urheilupäivä.

Kyllä, kivoja ideoita, joskin kaikkea muuta varten meidän pitää poistua tästä kylästä paitsi urheilupäivää varten. Mä en oo uskaltanut jättää vauvaa vielä mummilaan, kun se ei suostu pullolle... joten on pitänyt olla maitovarastojen kanssa paikalla. Mutta josko pian..?? *elää toivossa*

Toivottavasti! Jaksamista vaaviperheen arkeen!

 

[punatukkainen]

Meillä kolme lasta, pienin ikäero alle tuon 2v.
Ainoastaan silloin, kun esikoinen oli vauva, meillä pinna kiristyi miehen kanssa puolin ja toisin. Riideltiin, olihan tilanne uusi meille molemmille jne.
Sen jälkeen ei olekaan ollut mitään ongelmia, olen itse ollut kotiäitinä ja mies käy töissä.
Kotityöt hoidetaan yhdessä periaatteella se tekee joka ensimmäisenä ehtii. Paitsi pyykinpesu on sellainen mihin mies ei puutu ollenkaan. =)
Yhteistä aikaa on ollut juuri sen verran, kun lapset olleet nukkumassa. Ja hyvin on ehditty parisuhdetta hoitaa. Omasta halustahan se vain on kiinni.

Mitä te teette iltaisin (ja millä energialla? :ashamed: ) No joo, meillä on 2 kk toi vauva, ja keskimmäinen täyttää kaksi vuotta ensi kuussa. Ja sitt esikoinen on 6 vuotta. Jotenkin tuntuu, että paukut ei riitä iltasin mihinkään: sohva ja telkka on ihan the best yhdistelmä klo 19 jälkeen. :ashamed: Ja lasten hereillä olo aikana ei kerkiä kuulemaan edes omia ajatuksiaan, saati sitten toisen.

Mä kysyn ihan samaa, vaikka meillä ei ole enää alle 2.v niin silti aikaa ja energiaa ei tunnu olevan. Arjen pyörittäminen vaan on niin kuluttavaa ja mun ainakin täytyy saada nukkua yöllä, muuten meille muuttaa kiukutteleva äiti. Eli yöllä en jaksa enää parisuhdetta hoidella. Ainut aika on silloin, kun lapset on jossain hoidossa eli todella harvoin, koska ei vaan ole sitä tukiverkkoa, jotka lapsia hoitaisi.

 

[tavallinen äiti]

Mä kysyn ihan samaa, vaikka meillä ei ole enää alle 2.v niin silti aikaa ja energiaa ei tunnu olevan. Arjen pyörittäminen vaan on niin kuluttavaa ja mun ainakin täytyy saada nukkua yöllä, muuten meille muuttaa kiukutteleva äiti. Eli yöllä en jaksa enää parisuhdetta hoidella. Ainut aika on silloin, kun lapset on jossain hoidossa eli todella harvoin, koska ei vaan ole sitä tukiverkkoa, jotka lapsia hoitaisi.

Kukas tässä on yöstä mitään puhunut.
Meillä ainakin lapset laitetaan nukkumaan klo 20, siinähän jää vielä monen monta tuntia yhteistä aikaa miehen kanssa.

 

[punatukkainen]

Mä kysyn ihan samaa, vaikka meillä ei ole enää alle 2.v niin silti aikaa ja energiaa ei tunnu olevan. Arjen pyörittäminen vaan on niin kuluttavaa ja mun ainakin täytyy saada nukkua yöllä, muuten meille muuttaa kiukutteleva äiti. Eli yöllä en jaksa enää parisuhdetta hoidella. Ainut aika on silloin, kun lapset on jossain hoidossa eli todella harvoin, koska ei vaan ole sitä tukiverkkoa, jotka lapsia hoitaisi.

Kukas tässä on yöstä mitään puhunut.
Meillä ainakin lapset laitetaan nukkumaan klo 20, siinähän jää vielä monen monta tuntia yhteistä aikaa miehen kanssa.

No, meillä ei ainakaan lapset mene noin aikaisin nukkumaan. Ysin aikoihin ja sit on äitikin jo valmista kauraa. Kesää kohti mennään, niin eiköhän sitä sitten jaksa vähän valvoakkin.