voi että mie oon tyhymä, ihan suomeksi sanottuna |O . Mie "lupauduin" n.2vk sitten alkaa seurustelemaan erään miehen kanssa, jonka olen tuntenut kyllä jo useita vuosia, mutta mulla ei oo häntä kohtaan sellaisia rakkauden tunteita kuitenkaan koskaan ollut, ehkä hetkittäin jokin sellainen että voishan tuo ollakin sellainen minun mies. Se hetki sitten oli päällänsä sillonki tietty ku asiasta puhuttiin.
Heti seuraavana aamuna mulle iski hirveä paniikkiällötys ja oisin halunnu perua koko jutun, mutten ole sitä vieläkään tehnyt. Meillä on yhdessä kivaa, hän on mukava, kiltti sellainen kunnollinen tavallinen suomalainen mies joka palvoo ja passaa. Mutta mullehan ei sellainen käy, mulle pitää olla renttu ja mahollisimman vaikea pässi, jotta mun kiinnostus heräis/pysyis yllä.
Onko mielestänne reilua, jos nyt kuitenkin katselen tilannetta, enkä kerro tälle miekkoselle mun tunteistani. Olen sanonut, että edetään hiljaa ja ei olla nyt nähtykään kuin viimeksi viikonloppuna, soittelee mulle kyllä joka ilta joka sekin mua ärsyttää, koska mullehan ei pitäis soittaa vaan mun pitäis saada kiemurrella tympiinnyksissä ja miettiä miksei se soita :kieh: :kieh:
Että tällasta tällä kertaa
Heti seuraavana aamuna mulle iski hirveä paniikkiällötys ja oisin halunnu perua koko jutun, mutten ole sitä vieläkään tehnyt. Meillä on yhdessä kivaa, hän on mukava, kiltti sellainen kunnollinen tavallinen suomalainen mies joka palvoo ja passaa. Mutta mullehan ei sellainen käy, mulle pitää olla renttu ja mahollisimman vaikea pässi, jotta mun kiinnostus heräis/pysyis yllä.
Onko mielestänne reilua, jos nyt kuitenkin katselen tilannetta, enkä kerro tälle miekkoselle mun tunteistani. Olen sanonut, että edetään hiljaa ja ei olla nyt nähtykään kuin viimeksi viikonloppuna, soittelee mulle kyllä joka ilta joka sekin mua ärsyttää, koska mullehan ei pitäis soittaa vaan mun pitäis saada kiemurrella tympiinnyksissä ja miettiä miksei se soita :kieh: :kieh:
Että tällasta tällä kertaa