K/B-komposti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Onpas hieno kappale tämä Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen. tuttu se toki on lapsuudesta, mutta tuli vain nyt mieleen Suomen köyhtymisestä. "Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin? Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien.
Kuulostaapa sai-raal-ta, kun luin Wikipediasta, että taistolaisten mielestä tuo on ollut vaarallinen kappale!!!!! Mielisairasta, mutta niinhän he taisivat ollakin, mm. fasistisen Neuvostoliiton ihailunsa kanssa.
 
Kuoppamäki itse kertoo biisin synnystä (Rostokin laulufestivaaleille) :
"Juhannuspyhät vietimme tuttavien mökillä Wikarissa. Suomen lippu heilahteli hiljalleen lempeässä kesätuulessa, pääskyset singahtelivat ilmassa, valkoiset pumpulipilvet purjehtivat sinisellä taivaalla minun istuessani kuistilla.

Sitä katsoessani mieleeni juolahti, että tietävätkö rautaesiripun takana asuvat saksalaiset mitään Suomesta? Ja niin aloin edelliskesän festivaalimatkaa muistellen kirjoittaa: ”Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin”.
.
Talvella olin nähnyt junan ikkunasta Rovaniemen ja Oulun välillä aivan radan vieressä hyljätyn kotitalon, jonka ovet ja ikkunat oli naulattu laudoilla kiinni. Elettiin rakennemuutoksen aikaa, töitä ei ollut, ja monet lähtivät Ruotsiin Volvon liukuhihnalle töihin.

Jatkoin laulun sanoitusta: ”Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien, tai sen kaiken rikkauden, kunnes tiesin vastauksen”. Ja vastaus oli: Suomen rikkaus on sen kaunis ja puhdas luonto.

Olin partioaikoina samoillut paljon metsissä ja tiesin mistä puhuin. Miltä tuntui istua rakovalkealla talvisen tähtitaivaan alla, tai myöhemmin: miltä tuntui ajaa kesäyönä keikalta kotiin, kun aamuauringon oranssinväriset säteet maalasivat maiseman.

Suomen värit ovat sininen ja valkoinen, sininen taivas ja siniset järvet, valkoiset hanget ja kesäyöt, taivaan valkoiset pilvilampaat. Tunsin, että juureni ovat syvällä kotimaani graniittikalliossa ja kuulin mielessäni kotikuusten huminaa. Laulu valmistui parissa tunnissa.

Päiväkahvin aikaan esitin sen vaimolleni Sirpalle ja talon emännälle, Sirpan toimittajakollega Sirkka Vesa-Kanteleelle. Hän makusteli kuulemaansa ja sanoi päätään kallistaen: ”Kyllä tässä on jotain, kyllä tässä on jotain”.

Rostockissa bändimme soitti laulun big bandin keskellä, ja voitto tuli taas. Sitten säännöt muutettiin.”

Isäni oli aikanaan samassa tuvassa armeijassa Jukka Kuoppamäen kanssa.
 
Enpä tiennytkään, että Jukka Kuoppamäki on tehnyt (säv & san.) myös Katri Helenan kappaleen Anna mulle tähtitaivas ja Jari Sillanpään Satulinnan. Tajuttomia klassikoita nekin.
Taisin ryhtyä juuri Kuoppamäen ihailijaksi.
 
Enpä tiennytkään, että Jukka Kuoppamäki on tehnyt (säv & san.) myös Katri Helenan kappaleen Anna mulle tähtitaivas ja Jari Sillanpään Satulinnan. Tajuttomia klassikoita nekin.
Taisin ryhtyä juuri Kuoppamäen ihailijaksi.
Satulinnan tahtiin tuli tanssittua lavoilla, voi niitä aikoja. Ei ole maailma enää entisensä. Nykynuorison musiikkimakukin ihan sontaa.
 

Yhteistyössä