V
vierailija
Vieras
Laitappa pari tai yksikin juttua mitkä eivät olleet pillastumisen arvoisia.
V
vierailija
Vieras
LW response
I’d so far ignored the allegations that Joymuffin was spreading about me, after several people had advised me not to give them extra publicity, but fuck it. She wants to have a public discussion? Fine. Let’s have a public discussion. Since the most specific and concrete claim of my abuse is the ...
docs.google.com
Kaivattiinko tätä linkkiä?
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
No vaikka dissosiaatiojutut ja K:n yhteisbiisien arvostelut, yhtälailla ei ole tykännyt kaikesta mitä joksut tekevät myöskään.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Tarkemmin niin pystyy päättelemään oliko aihetta vai ei. Siitähän se riippuu miten arvostelee.
V
vierailija
Vieras
Tänään ei ole ollut muuta kuin asiallista keskustelua, joka yhdellä M-fanilla meni pahasti tunteisiin. Minusta on nielenkiintoista miettiä, mikä saa ihmisen polttamaan sillat joka puolelle.
V
vierailija
Vieras
Ei siellä K-faneja ole ollut pitkään aikaan, kun perustivat oman. Ihan ne modet ja hörhöshippaajat heittivät kyseisen ihmisen pihalle
V
vierailija
Vieras
Eiks tuo tämän palstan m-fani olekaan ollu m:n kanssa samoissa discordeissa? Kovasti väittää joka tapauksessa tietävänsä että m oo ikinä sanonu mitään epäasiallista muista
V
vierailija
Vieras
No ne discordissa aiemmin olleet, ja esimerkkinä jotkuthan suuttui puutarhalla jo pelkästä joksujen yhen keikan arvostelusta, mikä on luonnollisesti henkilökohtainen kokemus. Itellä taas tulee nimenomaan silloin huonot vibat niistä suuttujista. Jos eivät yritäkään ymmärtää.
V
vierailija
Vieras
Se on tuo jälkimmäinenEiks tuo tämän palstan m-fani olekaan ollu m:n kanssa samoissa discordeissa? Kovasti väittää joka tapauksessa tietävänsä että m oo ikinä sanonu mitään epäasiallista muista
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Tänään on taas sellainen päivä.
Bojan on maannut peiton alla ja kuunnellut Bluzaa kerta toisensa jälkeen. Hän osaa sen toki ulkoa, mutta kun tällainen päivä iskee, pistää hän napit korviin, pimentää huoneen ja vetäytyy peiton alle.
Näin hän saa Jeren ihan lähelle. Bojan muistaa tuoksun, parransängen olkapäällään ja hennot näykkäisyt kaulalla. Niitä Jere viljelee. Pieniä helliä puraisuja, joista saattaa aina silloin tällöin jäädä myös jälki. Ja ne tuntuvat niin hyvältä. Liverpoolin käytävällä finaalin jälkeen maailma, kamerat, ihmiset - kaikki katosivat, kun olivat vain he kaksi ja Jeren huulet hänen kaulallaan. Bojan värähtää peiton alla.
On niin ikävä.
Touch my hand.
Jeren pienet kädet. Niin pienet, että ne mahtuvat ihan kokonaan Bojanin ei niin kovin suurten käsien sisälle. Ja sormet. Ihanat, notkeat sormet, jotka löytävät tiensä hänen hiuksiinsa. Hierovat hiljaa päänahkaa, vaeltavat pitkin selkää kohti vyötäröä. Piirtävät kulmat, silittävät poskia. Työntyvät hitaasti ja kysyvinä boxerien sisälle valmiina ihmetekoihin.
I am acting like a drunk idiot.
Kyllä. Juuri sitä hän on tehnyt niin monet kerrat. Bojan palaa Madridiin, Liverpooliin, Helsinkiin, Tampereelle, Tallinnaan, Kyprokselle. Kaikkiin niihin paikkoihin, joissa hän on ollut kuin humalainen teini yrittäessään saada Jeren huomion itseensä. Ei se ole paljoa vaatinut, ja silti hän on tehnyt sen. Tuonut itsensä iholle kiinni, tuijottanut silmiin, huuliin ja taas silmiin. Voi luoja. Jeren huulet. Lips. Voi luoja.
I think I've fallen in love with you.
Näin ei siinä pitänyt käydä, mutta mikäpä hän on maailmakaikkeudelle vastaan panemaan. Jere. Kyllä, hän on rakastunut. Rakastui jo Liverpoolissa, mutta silloin sitä ei uskaltanut itselleen tunnustaa. Pian sen jälkeen Helsingissä kaikki oli jo ihan selvää. Karaokessa Jere katsoi häntä palavin silmin, eikä paluuta enää ollut. Ei kummallakaan. Rakas. Jere.
Don't turn the lights on yet
Don't summon the day
Save me, think of some plan
Sen yön piti olla ainoa, samalla kertaa ensimmäinen ja viimeinen. Näin Bojan ajatteli. Kaikki oli ohi, olivat vain he kaksi ja puoliksi pakatut matkalaukut. Pimeys ympärillä, kaksi humalaista, hikistä ja himosta väräjävää kehoa kiinni toisissaan. Huulet hamusivat toisen kaulaa, kädet vaelsivat pitkin kylkiä ja selkää. Kaikki oli tässä ja nyt. Ei valoja, ei missään tapauksessa valoja. Bojan tiesi, että valot kadottaisivat sen taian, jota he elivät. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa.
If the sun rises
I'll be alone
Kyproksella aurinko nousi pimeän ja kostean yön jäljiltä nopeasti. Päivät olivat paahtavia, eikä heillä ollut energiaa, eikä edes halua, lähteä omaa allasta pidemmälle. Jere kääntyi tuolillaan ja ojensi kätensä. Rakas, hän sanoi hiljaa suomeksi, ja katsoi niin kuin vain toista katsoa voi. Bojan ymmärsi kyllä. Ljubav. Käsi ulottuu toisen käteen, sormet limittyvät sormien lomaan.
Ikävä. On niin hirvittävä ikävä. Bojan pyyhkäisee poskeltaan siihen valuneen kyyneleen, ja antaa Bluzan tulla uudelleen.
Jere.
Bojan on maannut peiton alla ja kuunnellut Bluzaa kerta toisensa jälkeen. Hän osaa sen toki ulkoa, mutta kun tällainen päivä iskee, pistää hän napit korviin, pimentää huoneen ja vetäytyy peiton alle.
Näin hän saa Jeren ihan lähelle. Bojan muistaa tuoksun, parransängen olkapäällään ja hennot näykkäisyt kaulalla. Niitä Jere viljelee. Pieniä helliä puraisuja, joista saattaa aina silloin tällöin jäädä myös jälki. Ja ne tuntuvat niin hyvältä. Liverpoolin käytävällä finaalin jälkeen maailma, kamerat, ihmiset - kaikki katosivat, kun olivat vain he kaksi ja Jeren huulet hänen kaulallaan. Bojan värähtää peiton alla.
On niin ikävä.
Touch my hand.
Jeren pienet kädet. Niin pienet, että ne mahtuvat ihan kokonaan Bojanin ei niin kovin suurten käsien sisälle. Ja sormet. Ihanat, notkeat sormet, jotka löytävät tiensä hänen hiuksiinsa. Hierovat hiljaa päänahkaa, vaeltavat pitkin selkää kohti vyötäröä. Piirtävät kulmat, silittävät poskia. Työntyvät hitaasti ja kysyvinä boxerien sisälle valmiina ihmetekoihin.
I am acting like a drunk idiot.
Kyllä. Juuri sitä hän on tehnyt niin monet kerrat. Bojan palaa Madridiin, Liverpooliin, Helsinkiin, Tampereelle, Tallinnaan, Kyprokselle. Kaikkiin niihin paikkoihin, joissa hän on ollut kuin humalainen teini yrittäessään saada Jeren huomion itseensä. Ei se ole paljoa vaatinut, ja silti hän on tehnyt sen. Tuonut itsensä iholle kiinni, tuijottanut silmiin, huuliin ja taas silmiin. Voi luoja. Jeren huulet. Lips. Voi luoja.
I think I've fallen in love with you.
Näin ei siinä pitänyt käydä, mutta mikäpä hän on maailmakaikkeudelle vastaan panemaan. Jere. Kyllä, hän on rakastunut. Rakastui jo Liverpoolissa, mutta silloin sitä ei uskaltanut itselleen tunnustaa. Pian sen jälkeen Helsingissä kaikki oli jo ihan selvää. Karaokessa Jere katsoi häntä palavin silmin, eikä paluuta enää ollut. Ei kummallakaan. Rakas. Jere.
Don't turn the lights on yet
Don't summon the day
Save me, think of some plan
Sen yön piti olla ainoa, samalla kertaa ensimmäinen ja viimeinen. Näin Bojan ajatteli. Kaikki oli ohi, olivat vain he kaksi ja puoliksi pakatut matkalaukut. Pimeys ympärillä, kaksi humalaista, hikistä ja himosta väräjävää kehoa kiinni toisissaan. Huulet hamusivat toisen kaulaa, kädet vaelsivat pitkin kylkiä ja selkää. Kaikki oli tässä ja nyt. Ei valoja, ei missään tapauksessa valoja. Bojan tiesi, että valot kadottaisivat sen taian, jota he elivät. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa.
If the sun rises
I'll be alone
Kyproksella aurinko nousi pimeän ja kostean yön jäljiltä nopeasti. Päivät olivat paahtavia, eikä heillä ollut energiaa, eikä edes halua, lähteä omaa allasta pidemmälle. Jere kääntyi tuolillaan ja ojensi kätensä. Rakas, hän sanoi hiljaa suomeksi, ja katsoi niin kuin vain toista katsoa voi. Bojan ymmärsi kyllä. Ljubav. Käsi ulottuu toisen käteen, sormet limittyvät sormien lomaan.
Ikävä. On niin hirvittävä ikävä. Bojan pyyhkäisee poskeltaan siihen valuneen kyyneleen, ja antaa Bluzan tulla uudelleen.
Jere.
