V
vierailija
Vieras
Joo vastenmielinen. Ilmankos double on lopettanu pikkuhiljaa tykkäilyt
V
vierailija
Vieras
Totta!! Bojanilla tosin on todennäköisesti päällimmäisenä metsäiset vivahteet, kun taas Kärtsällä kukkaisnuotit.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Niinpä, täällä nää parafanit luulet et Joostin ainoa ystävä ois K, tää asia sit uhka.
V
vierailija
Vieras
Ei ole minulta, minä kyllä uskon Joostilla olevan useampia hyviä ystäviä.Miksi sä muilta kysyt, kun vastasit jo itse omaan kysymykseesi.Ootko kenties Kekä?
V
vierailija
Vieras
No onhan toi K-fanien käytös outoa?Apua mitä uhriutumista.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Merituuli tuoksui suolalta ja tulevalta sateelta. Polku ylös kallioille oli aivan yhtä mureneva kuin vuosia sitten, kun hän oli viimeksi astunut tälle saarelle.Ylhäällä jyrkänteellä häämötti majakka. Sen valo oli sammunut aikoja sitten, ja valkoinen maali lohkeili seinistä kuin Käärijän vanha kiertuekynsilakka.
Silti se näytti odottavan. Kun KK pani kätensä raskaalle puuovelle, hän tunsi kylmyyden lisäksi jotain tuttua – kuin saari olisi vetänyt syvään henkeä, odottaen heidän saapumistaan.
Majakan ovelta kuului askelia, ja etsimen läpi KK näki tutun hahmon astuvan esiin sumusta. Bojan, slovenialaisen Joker Out -yhtyeen katismaattinen solisti, kietoi villapaitansa kaulusta tiukemmalle ja hymyili kylmälle viimalle. He olivat päättäneet jättää kaupungin hälinän taakseen.
Majakan pyöreässä huoneessa puulämmitteinen kamiina rätisi ja levitti ympärilleen pehmeää, kultaista valoa. Ulkopuolella pauhaava syysmyrsky ja kallioihin iskeytyvät aallot tuntuivat kuuluvan aivan toiseen maailmaan. Täällä sisällä aika oli pysähtynyt. KK istui lattialle levitetyillä paksuilla vilteillä, selkä majakan tiiliseinää vasten, selaillen vuoroin vanhaa muistikirjaansa, vuoroin Iphoneaan. Hänen keskittymisensä kuitenkin herpaantui heti, kun Bojan astui huoneeseen kantaen kahta höyryävää teemukia. Bojanilla oli yllään liian suuri, harmaa villapaita, ja hänen tummanruskeat hiuksensa olivat vielä hieman kosteat iltapäivän merisateesta.
"Tiedätkö, mitä ajattelin, kun katsoin sinua kameran läpi ensimmäistä kertaa?" KK kysyi hiljaa, kun Bojan laskeutui hänen viereensä ja ojensi toisen mukeista.
Bojan kohotti kulmiaan, ja hänen huulilleen nousi se tuttu, hieman kujeileva hymy. "Että olen ihan mahdoton kohde kuvata?"
"Ei", KK sanoi. "Ajattelin, että tuossa miehessä on niin paljon valoa, että se voisi sytyttää tämän sammuneen majakan uudelleen. Ja olin oikeassa."
Bojanin hymy pehmeni, ja hänen silmiinsä syttyi syvä, lämmin loiste. Hän laski oman mukinsa lattialle ja siirtyi aivan KK:n viereen, kietoen sormensa KK:n vapaaseen käteen.
Heidän sormensa sopivat yhteen täydellisesti. "Valo ei ole minussa, KK, se syttyy vasta silloin, kun sinä katsot minua."
Välimatka heidän välillään katosi. KK laski mukinsa ja kietoi käsivartensa Bojanin vyötärölle, vetäen laulajan syliinsä. Kun heidän huulensa kohtasivat, suudelmassa ei ollut kiirettä – vain kuukausien kaipuun purkautumista, pehmeyttä ja ehdotonta varmuutta toisistaan. Bojan huokaisi vasten KK:n huulia ja hukkasi kätensä KK:n hiuksiin, vetäen tätä vieläkin lähemmäs, kunnes ulkopuolinen myrsky katosi kokonaan heidän oman maailmansa tieltä.
Kamiinan tuli oli hiipunut pelkäksi punaiseksi hehkuksi, mutta huoneessa oli silti kuuma. Ulkona vellova myrsky tuntui vain korostavan sitä, miten turvassa ja eristettynä muusta maailmasta he olivat tässä pienessä majakan pyöreässä huoneessa.
Bojan istui nyt suoraan KK:n sylissä, jalat kietoutuneina tämän lantion ympärille. Heidän huulensa eivät olleet eronneet sekunniksikaan, vaan suudelmat olivat muuttuneet syviksi, vaativiksi ja täynnä patoutunutta ikävää. Bojanin kädet vaelsivat levottomina KK:n niskaan ja tarttuivat tämän hiuksiin, vetäen häntä yhä tiukemmin itseään vasten.
KK päästi matalan huokauksen vasten Bojanin kaulaa . Hänen kätensä löysivät tiensä liian suuren villapaidan helman alle, ja kun hänen lämpimät kämmenensä koskettivat laulajan paljasta, pehmeää ihoa selässä, Bojan vavahti sähköpurkauksen edetessä hänen kehonsa läpi.
KK nosti hitaasti paitaa ylemmäs ja liu'utti sen Bojanin pään yli, heittäen vaatteen huolimattomasti lattialle. Hänen katseensa vaelsi hitaasti Bojanin kasvoilta alas tämän kaulalle ja paljaalle rintakehälle, joka nousi ja laski tiheään tahtiin kamiinan pehmeässä kajossa.
Bojan näytti täydelliseltä – haavoittuvaiselta mutta samalla täysin varmalta siitä, mitä halusi."Sinä olet kaunis", KK kuiskasi, ääni käheänä halusta. Bojan ei vastannut sanoin.
KK käänsi heidät yhdellä sulavalla liikkeellä ympäri niin, että Bojan makasi pehmeiden vilttien päällä ja KK kohottautui tämän yläpuolelle. Bojanin tummat silmät katsoivat häntä alhaalta käsin täynnä ehdotonta antaumusta ja luottamusta. Tämä katse sai KK:n hulluksi halusta.
KK laskeutui takaisin alas, sulkien Bojanin syliinsä. Heidän kehonsa painautuivat vastakkain ilman mitään välimatkaa. Aika, sekunnit, minuutit, tunnit, menettivät merkityksensä.
Silti se näytti odottavan. Kun KK pani kätensä raskaalle puuovelle, hän tunsi kylmyyden lisäksi jotain tuttua – kuin saari olisi vetänyt syvään henkeä, odottaen heidän saapumistaan.
Majakan ovelta kuului askelia, ja etsimen läpi KK näki tutun hahmon astuvan esiin sumusta. Bojan, slovenialaisen Joker Out -yhtyeen katismaattinen solisti, kietoi villapaitansa kaulusta tiukemmalle ja hymyili kylmälle viimalle. He olivat päättäneet jättää kaupungin hälinän taakseen.
Majakan pyöreässä huoneessa puulämmitteinen kamiina rätisi ja levitti ympärilleen pehmeää, kultaista valoa. Ulkopuolella pauhaava syysmyrsky ja kallioihin iskeytyvät aallot tuntuivat kuuluvan aivan toiseen maailmaan. Täällä sisällä aika oli pysähtynyt. KK istui lattialle levitetyillä paksuilla vilteillä, selkä majakan tiiliseinää vasten, selaillen vuoroin vanhaa muistikirjaansa, vuoroin Iphoneaan. Hänen keskittymisensä kuitenkin herpaantui heti, kun Bojan astui huoneeseen kantaen kahta höyryävää teemukia. Bojanilla oli yllään liian suuri, harmaa villapaita, ja hänen tummanruskeat hiuksensa olivat vielä hieman kosteat iltapäivän merisateesta.
"Tiedätkö, mitä ajattelin, kun katsoin sinua kameran läpi ensimmäistä kertaa?" KK kysyi hiljaa, kun Bojan laskeutui hänen viereensä ja ojensi toisen mukeista.
Bojan kohotti kulmiaan, ja hänen huulilleen nousi se tuttu, hieman kujeileva hymy. "Että olen ihan mahdoton kohde kuvata?"
"Ei", KK sanoi. "Ajattelin, että tuossa miehessä on niin paljon valoa, että se voisi sytyttää tämän sammuneen majakan uudelleen. Ja olin oikeassa."
Bojanin hymy pehmeni, ja hänen silmiinsä syttyi syvä, lämmin loiste. Hän laski oman mukinsa lattialle ja siirtyi aivan KK:n viereen, kietoen sormensa KK:n vapaaseen käteen.
Heidän sormensa sopivat yhteen täydellisesti. "Valo ei ole minussa, KK, se syttyy vasta silloin, kun sinä katsot minua."
Välimatka heidän välillään katosi. KK laski mukinsa ja kietoi käsivartensa Bojanin vyötärölle, vetäen laulajan syliinsä. Kun heidän huulensa kohtasivat, suudelmassa ei ollut kiirettä – vain kuukausien kaipuun purkautumista, pehmeyttä ja ehdotonta varmuutta toisistaan. Bojan huokaisi vasten KK:n huulia ja hukkasi kätensä KK:n hiuksiin, vetäen tätä vieläkin lähemmäs, kunnes ulkopuolinen myrsky katosi kokonaan heidän oman maailmansa tieltä.
Kamiinan tuli oli hiipunut pelkäksi punaiseksi hehkuksi, mutta huoneessa oli silti kuuma. Ulkona vellova myrsky tuntui vain korostavan sitä, miten turvassa ja eristettynä muusta maailmasta he olivat tässä pienessä majakan pyöreässä huoneessa.
Bojan istui nyt suoraan KK:n sylissä, jalat kietoutuneina tämän lantion ympärille. Heidän huulensa eivät olleet eronneet sekunniksikaan, vaan suudelmat olivat muuttuneet syviksi, vaativiksi ja täynnä patoutunutta ikävää. Bojanin kädet vaelsivat levottomina KK:n niskaan ja tarttuivat tämän hiuksiin, vetäen häntä yhä tiukemmin itseään vasten.
KK päästi matalan huokauksen vasten Bojanin kaulaa . Hänen kätensä löysivät tiensä liian suuren villapaidan helman alle, ja kun hänen lämpimät kämmenensä koskettivat laulajan paljasta, pehmeää ihoa selässä, Bojan vavahti sähköpurkauksen edetessä hänen kehonsa läpi.
KK nosti hitaasti paitaa ylemmäs ja liu'utti sen Bojanin pään yli, heittäen vaatteen huolimattomasti lattialle. Hänen katseensa vaelsi hitaasti Bojanin kasvoilta alas tämän kaulalle ja paljaalle rintakehälle, joka nousi ja laski tiheään tahtiin kamiinan pehmeässä kajossa.
Bojan näytti täydelliseltä – haavoittuvaiselta mutta samalla täysin varmalta siitä, mitä halusi."Sinä olet kaunis", KK kuiskasi, ääni käheänä halusta. Bojan ei vastannut sanoin.
KK käänsi heidät yhdellä sulavalla liikkeellä ympäri niin, että Bojan makasi pehmeiden vilttien päällä ja KK kohottautui tämän yläpuolelle. Bojanin tummat silmät katsoivat häntä alhaalta käsin täynnä ehdotonta antaumusta ja luottamusta. Tämä katse sai KK:n hulluksi halusta.
KK laskeutui takaisin alas, sulkien Bojanin syliinsä. Heidän kehonsa painautuivat vastakkain ilman mitään välimatkaa. Aika, sekunnit, minuutit, tunnit, menettivät merkityksensä.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Aidot välit, niin ei tartte tolleen mielistellä, mutta eikös K:llakin ollut kerran se hattu ja Häärijällä sukat.
V
vierailija
Vieras
V
