Omat lapseni eivät ole kolhuista pitkäksi aikaa säikähtäneet, mutta esim. oma siskoni lykkäsi kävelyä jonkin aikaa, kun kerran kumautti päänsä kunnolla. On kieltämättä ikävää, että lapsesi arkailee pystyyn nousua, mutta toisaalta hänellä on nyt mahdollisuus keskittyä konttaamiseen (mitä hän ei ilmeisesti vielä tee).
Viestini tarkoituksena olikin painottaa konttaamisen tärkeyttä lapsen motoriselle kehitykselle. Usein pystyyn nousemista pidetään niin tavoiteltavana asiana, että konttaamisen väliin jäämistä ei pidetä pahana. Konttaamisen kautta lapsi oppii kuitenkin tärkeitä valmiuksia myöhempää liikkumista varten. Kirjoittelen tähän joitakin mieleeni tulevia asioita:
- lapsi oppii liikkumaan vuorotahtiin, mitä ei ryömimisessä vielä tapahdu. Tätä taitoa tarvitaan myöhemmin mm. pyöräilyssä, hiihtämisessä ja luistelussa.
- Kontatessa lapsi saa käsiinsä tärkeitä aistimuksia ja painon tunnetta, mikä taas vaikuttaa myöhemmin käsien käyttöön ja hienomotoriikkaan.
- Vartalon kannattelu konttausasennossa kehittää syviä vatsalihaksia sekä niskan ja selän lihaksia, mikä on tärkeää myös pystyasennon hallinnassa sekä istuttaessa.
- Kontatessa lapsi oppii hahmottamaan ympäristöään monipuolisemmin kuin ryömiessä. Syvyyssuhteiden hahmottaminen kehittyy ja oman kehon sijainti suhteessa ympäristöön hahmottuu (alla, päällä, sisällä).
Konttaamiseen lasta voi kannustaa mm. auttamalla hänet konttausasentoon ja siinä keinumiseen. Ryömimistä voi hankaloittaa asettamalla lattialle patjoja, tyynyjä ym. esteitä, jolloin lapsen täytyy nousta konttausasentoon.
Anteeksi, kun en vastannut kysymykseesi. Aihe innosti paasaamaan konttaamisen puolesta.. (;