Kaatui ja taantui

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja säikäytti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

säikäytti

Vieras
Elikkäs lapsi oppi muutama viikko sitten seisomaan tukea vasten. Viime viikolla oli taidosta ihan innoissaan ja koko ajan treenasi. Alkoi jo perjantaina sujua alastulokin ihan itse. No lauantaina lapsi sitten kaatui ja löi päänsä lattiaan..aika kovasti. Oli noussut kävelytuolia vasten ja se oli luiskahtanut pois alta. Nyt sitten hän on lakannut seisomasta. Ei enään nouse tukea vasten eikä ole enään innoissaan jos nostan seisomaan. Taisi säikähtää aika kovasti. Mitenkähän nyt? Odotellaanko vaan että itse rohkastuu uudestaan? Lapsi on yli 9kk vanha ja aika herkkä luonteinen. Kannattaako minun jatkaa kannustusta ja nostaa pystyyn ja olla turvana alastulossa? Harmittaa kun meni näin ja toinen jo suunnitteli tukea vasten kävelyä muutamilla askeleilla.. :(
 
Kannusta ja odottele !
Parin viikon päästä huomaat, että lapsi nousee seisomaan tukia pitkin,
ja pian kävelee "puita pitkin", siis tuen varassa.

Ei ehkä kannata nostella, nousee kyllä itsekseenkin, eikä aiheuta ainakaan
mielipahaa lapselle, kun ei yrittämällä yritetä saada seisoksimaan.
 
Joo ei kai tässä voi ku odotella ja rohkasta. Kovin arka on tuntunu tänäänki olemaan. Pikkusen kun muksahtaa kontiltaankin niin itkee. Harmittaa vaan. Lapsi liikkuu ryömimällä ja näytti että jää konttaus väliin, koska oli niin kiinnostunut seisomisesta ja kävelemisestä. Muutenkin ollut vähän myöhäinen liikkuja. Oisko ketään kenelle olis käynyt samalla tavalla? Kiitos kolmen äipälle!
 
Meidän tyttö alkoi tosi myöhään kääntyillä. Eräänä päivänä kääntyili muutamat kerrat, mutta sitten sattui kääntymään pöydänjalan luona ja kopsautti siihen selkärankansa ja sitten kääntyily jäi pitkäksi aikaa.
 
Omat lapseni eivät ole kolhuista pitkäksi aikaa säikähtäneet, mutta esim. oma siskoni lykkäsi kävelyä jonkin aikaa, kun kerran kumautti päänsä kunnolla. On kieltämättä ikävää, että lapsesi arkailee pystyyn nousua, mutta toisaalta hänellä on nyt mahdollisuus keskittyä konttaamiseen (mitä hän ei ilmeisesti vielä tee).

Viestini tarkoituksena olikin painottaa konttaamisen tärkeyttä lapsen motoriselle kehitykselle. Usein pystyyn nousemista pidetään niin tavoiteltavana asiana, että konttaamisen väliin jäämistä ei pidetä pahana. Konttaamisen kautta lapsi oppii kuitenkin tärkeitä valmiuksia myöhempää liikkumista varten. Kirjoittelen tähän joitakin mieleeni tulevia asioita:

- lapsi oppii liikkumaan vuorotahtiin, mitä ei ryömimisessä vielä tapahdu. Tätä taitoa tarvitaan myöhemmin mm. pyöräilyssä, hiihtämisessä ja luistelussa.
- Kontatessa lapsi saa käsiinsä tärkeitä aistimuksia ja painon tunnetta, mikä taas vaikuttaa myöhemmin käsien käyttöön ja hienomotoriikkaan.
- Vartalon kannattelu konttausasennossa kehittää syviä vatsalihaksia sekä niskan ja selän lihaksia, mikä on tärkeää myös pystyasennon hallinnassa sekä istuttaessa.
- Kontatessa lapsi oppii hahmottamaan ympäristöään monipuolisemmin kuin ryömiessä. Syvyyssuhteiden hahmottaminen kehittyy ja oman kehon sijainti suhteessa ympäristöön hahmottuu (alla, päällä, sisällä).

Konttaamiseen lasta voi kannustaa mm. auttamalla hänet konttausasentoon ja siinä keinumiseen. Ryömimistä voi hankaloittaa asettamalla lattialle patjoja, tyynyjä ym. esteitä, jolloin lapsen täytyy nousta konttausasentoon.

Anteeksi, kun en vastannut kysymykseesi. Aihe innosti paasaamaan konttaamisen puolesta.. (;
 
Meillä tyttö muksahti pari kertaa naamalleen lattialla kun opetteli konttaamista, ja sen vuoksi jätti konttaamisen kokonaan kuukaudeksi. Varovainen tytteli siis meillä, mutta kun jälleen koetti konttaamista, se sujui kuin olisi kontannut jo viikkoja. Ja kun opetteli kävelyä niin melkein sama homma, otti alun tosi varovaisesti ja halusi aina pitää kädestä monta monta viikkoa kun harjoitteli kävelyä -ja sitten 1v 2kk iässä lähti kävelemään ilman mitään tukia tosi helposti. Ilmeisesti se ahkera kädestä-pitäen harjoittelu sai aikaan myös sen että pahoja kaatumisia ole tullut oikeastaan ollenkaan. Itse olen kyllä sitä mieltä, että tyttömme opetteli asiat omaan tahtiinsa ja otti uudet taidot haltuunsa sitten kun tunsi olevansa siihen valmis, ja hyvä niin.
 

Yhteistyössä