Kahden tytön äideille kysymys

[Oplis]

Onko teille toinen tyttäristä läheisempi, ja onko toinen enemmän äidin perään kuin toinen? Kumman kanssa on ollut vauvana tiiviimpi symbioosi?

Oletko suojelevampi jompaa kumpaa kohtaan?

Kumpi lapsista on tuntunut enemmän omalta syntymähetkellä, entä myöhemmin?

Näihin pyytäisin vastaamaan niin että selviää onko kyseessä kuopus vai esikoinen kussakin kysymyksessä.

Meillä pian kaksi tyttöä talossa ja tuntemukset uutta vauvaa kohtaan pohdinnan alla.

 

[groäg]

molemmat ihan samalla viivalla, molemmat ihan yhtä läheisiä olleet vauvasta asti. tytöt nyt 2 ja 3.

 

[miunmau]

Meillä kolme tyttöä, joista nuorin alle vuoden.

Keskimmäinen lapsista on minulle aina ollut "läheisin". Luonteeltaan on sellainen, että tulee noista kolmesta parhaiten äidin kanssa juttuun.

 

["vieras"]

Meillä tyttärien välillä on 4 vuotta ikäeroa. Ensimmäinen oli pitkään ainut. Hän katsoi synnyttyään minua ja rakastuin heti.
Toinen tuntui alussa vieraammalta, ja ajatukset risteilivät. Mielessä oli suurimpana huolena se, että kuinka rakkautta riittää molemmille kun ensimmäinen oli niin kovin rakas ja pitkään ainoa. Toinen lapsi oli silti enenmmän kuin tervetullut, jouduimme yrittämään vuosia ennen kuin tulin raskaaksi ja luulimme jo ettei toista tulekkaan. Pian heräsi kova suojeluvaisto tuota pikkuista kohtaan ja kyllähän sitä rakkautta molemmille riittää, yhtä rakkaita ovat molemmat.

 

[chef]

Mulla on kolme tyttöä, mutta saan kai vastata silti?

Kukaan ei ole toista läheisempi. Oikeasti.

Pikkutytöt on kyllä ennemmin isän, kuin äidin tyttöjä. Mutta se saattaa selittyä sillä, että kun isä on päivisin töissä, ehtii isää kohtaan tulemaan ikävä. Jos nyt valita pitää, niin kuopus on eniten äidin perään. Mutta uskon sen taas johtuvan siitä, että hän on perheen pienin, jonka vuoksi hän tarvitsee eniten äitiä (pukemiset, vessakäynnit jne.).

Tiiviin symbioosi oli ehkä esikoisen kanssa. Se puolestaan johtunee siitä, että nämä pienet on vain reilun vuoden ikäerolla, eikä siinä ehtinyt samoissa määrin miettimään vain sitä yhtä vauvaa...niitä kun oli kaksi. Ensin toinen oli mahassa, mutta kohta molemmat oli käsivarsilla.

Olen suojelevaisin aina perheen nuorinta kohtaan.

Esikoinen ei tuntunut yhtään omalta. Oli niin rauhallinen, että epäilin, oliko kyseessä edes mun lapseni. Kakkonen tuntui heti omalta, kolmanteen tutustuminen vei taas muutaman päivän, koska hän vain kiljui koko ajan ja se vähän yllätti.

 

[nojoo]

onhan se aika häpeälliistä ja miehelle noloa jos ei saa poikaa aikaiseks

 

[Viikate]

Minullakin on kolme tytärtä, mutta vastaan kuitenkin

En koe, että kukaan heistä olisi läheisempi kuin muut. Suhde heihin kaikkiin on erilainen mutta yhtä vahva. Esikoiseni on vahva ja järkevä, jalat tiukasti maassa ja pää pystyssä. Hänestä olen vähiten huolissani. Keskimmäinen on hauras ja herkkä, eniten äidin tyttö. Hänelle koetan antaa jonkin verran ylimääräistä huomiota, koska keskimmäisen osa on hankala. Nuorin on vasta vauvan osasta päässyt 1-vuotias taapero, iloinen ja ulospäinsuuntautunut. Häntä en tunne vielä täysin, mutta olen tutustumassa

 

[Kahden Yh]

Vastaukset alla...

Onko teille toinen tyttäristä läheisempi, ja onko toinen enemmän äidin perään kuin toinen? Kumman kanssa on ollut vauvana tiiviimpi symbioosi? -Esikoisen kanssa tiivimpi symbioosi vauvana ja pidin pidempään "vauvana" kuin kuopusta. Kuopus on enempi äidin perään ja on jollain tapaa nyt isompana tiiviimmässä suhteessa äitiin kuin isosisko. Molemmat yhtä rakkaita.

Oletko suojelevampi jompaa kumpaa kohtaan? -Kuopusta kohtaan, on pienikokoinen ja jotenkin "hauraampi"

Kumpi lapsista on tuntunut enemmän omalta syntymähetkellä, entä myöhemmin? -Esikoinen tuntui heti rakkaalta ja omalta, kuopuksen kanssa kesti kauemmin ennenkuin nämä tunteet heräsivät (johtui osaltaan kolme päivää kestäneestä synnytyksestä ja siitä johtuneesta väsymyksestä)

Näihin pyytäisin vastaamaan niin että selviää onko kyseessä kuopus vai esikoinen kussakin kysymyksessä.

Meillä pian kaksi tyttöä talossa ja tuntemukset uutta vauvaa kohtaan pohdinnan alla.

 

[kenen olkapääll]

Onko teille toinen tyttäristä läheisempi, ja onko toinen enemmän äidin perään kuin toinen? Kumman kanssa on ollut vauvana tiiviimpi symbioosi?

Oletko suojelevampi jompaa kumpaa kohtaan?

Kumpi lapsista on tuntunut enemmän omalta syntymähetkellä, entä myöhemmin?

Näihin pyytäisin vastaamaan niin että selviää onko kyseessä kuopus vai esikoinen kussakin kysymyksessä.

Meillä pian kaksi tyttöä talossa ja tuntemukset uutta vauvaa kohtaan pohdinnan alla.

Meillä tytöt 13 ja 7v. Molemmat rakkaita ja ihania, mutta esikoinen tuntuu olevan rakkaampi. Kun syntyi ja oli vauva, oli kiltti, rauhallinen, kaunis, hauskuuttaja, ihana hurmuri. Kun toinen syntyi, oli synnytys vaikea, vauva pulska, hiukset haivenet ja synnytyksenjälkeisen masennuksen kourissa ajattelin, miksi sain ihanan esikoisen jälkeen ruman ja itkeskelevän lapsen.
Olen koittanut rakastaa yhtä verran, mutta kun pienempi on vaikeampi persoona (itsekäs, ärtynyt, kitisijä) tulee ystävällistä ja muit huomioivaa esikoista itsekin huomioitua enemmän... Tulee mieleen meidän tytöistä se Siskoni-laulu...

 

[bud]

Meillä tytöt 13 ja 7v. Molemmat rakkaita ja ihania, mutta esikoinen tuntuu olevan rakkaampi. Kun syntyi ja oli vauva, oli kiltti, rauhallinen, kaunis, hauskuuttaja, ihana hurmuri. Kun toinen syntyi, oli synnytys vaikea, vauva pulska, hiukset haivenet ja synnytyksenjälkeisen masennuksen kourissa ajattelin, miksi sain ihanan esikoisen jälkeen ruman ja itkeskelevän lapsen.
Olen koittanut rakastaa yhtä verran, mutta kun pienempi on vaikeampi persoona (itsekäs, ärtynyt, kitisijä) tulee ystävällistä ja muit huomioivaa esikoista itsekin huomioitua enemmän... Tulee mieleen meidän tytöistä se Siskoni-laulu...

Jospa nuorempi aistii tunteesi..? Siksi käyttäytyy noin..

 

[Oplis]

Minullakin on kolme tytärtä, mutta vastaan kuitenkin

En koe, että kukaan heistä olisi läheisempi kuin muut. Suhde heihin kaikkiin on erilainen mutta yhtä vahva. Esikoiseni on vahva ja järkevä, jalat tiukasti maassa ja pää pystyssä. Hänestä olen vähiten huolissani. Keskimmäinen on hauras ja herkkä, eniten äidin tyttö. Hänelle koetan antaa jonkin verran ylimääräistä huomiota, koska keskimmäisen osa on hankala. Nuorin on vasta vauvan osasta päässyt 1-vuotias taapero, iloinen ja ulospäinsuuntautunut. Häntä en tunne vielä täysin, mutta olen tutustumassa

Toki saa vastata useammankin tyttären äidit.

Nuo reaktiosi kuulostavat siltä, mitä minäkin tuntisin (vahva lapsi --> vähiten huolta, ihailua ja rakastamista ns. kauempaa). Näitä olen etukäteen jo vähän pohdiskellut, koska uuden vauvan kanssa ehkä vähemmän aikaa viettää sitä symbioosia --> miten vaikuttaa pitkällä tähtäimellä.

Jos saan esittää lisäkysymyksen, niin onko teillä lasten isä samaa mieltä lapsista, että esim. keskimmäinen on haurain ja esikoinen reipas? Tulkitseeko vanhemmat lapsiaan samoin?

 

[Tír na nÓg]

Yhtä rakkaita molemmat tytöt. Mutta heidän syntyessään huomaan eron että sektiolla syntyneen kanssa meni jokunen tunti tajuta tilanne. Toka tuli alateitse ja vaistot ohjasi ihan eri tavalla, toisaalta olihan siinä kyllä jo yhden vauvan hoidosta kokemus alla, mutta ne tuntemukset tulivat nopeammin.

Tällä erää pienempi on enemmän minussa kiinni, pitkälti varmasti imetyksen vuoksi ja isompi erottelee meidät hyvin tarkkaan: on hän ja isi, sekä minä ja vauva. Keskenämme emme voi tykätä toisistamme, hänen näkökulmastaan koostutaan kahdesta tiimistä

 

[Viikate]

Toki saa vastata useammankin tyttären äidit.

Nuo reaktiosi kuulostavat siltä, mitä minäkin tuntisin (vahva lapsi --> vähiten huolta, ihailua ja rakastamista ns. kauempaa). Näitä olen etukäteen jo vähän pohdiskellut, koska uuden vauvan kanssa ehkä vähemmän aikaa viettää sitä symbioosia --> miten vaikuttaa pitkällä tähtäimellä.

Jos saan esittää lisäkysymyksen, niin onko teillä lasten isä samaa mieltä lapsista, että esim. keskimmäinen on haurain ja esikoinen reipas? Tulkitseeko vanhemmat lapsiaan samoin?

Lasten isä ei ole kovin pitkälle analysoivaa tyyppiä, mutta otaksun hänen näkevän lapset jokseenkin samalla tavalla. Mun käytöksessäni tuo tulkinta tytöistä kuitenkin eniten näkyy käytännössä.
Esikoinen kaipaa mun kanssani puuhailua ja asioista keskustelua, tiedon jakamista ja jotakin konkreettista yhdessä tekemistä ja ihan pyytää lisää vastuuta, koska on mielestään jo iso tyttö. Keskimmäinen taas haluaisi omien sanojensa mukaan tavallaan kasvaa isoksi, tavallaan pysyä äidin vauvana ja on ajoittain selvästi mustasukkainen perheemme kuopukselle, joka saa eniten syliä ja tavallaan myös eniten huomiota.

 

[Oplis]

Meillä kolme tyttöä, joista nuorin alle vuoden.

Keskimmäinen lapsista on minulle aina ollut "läheisin". Luonteeltaan on sellainen, että tulee noista kolmesta parhaiten äidin kanssa juttuun.

Kiitos kaikista vastauksista, tästäkin

Tuntuu erikoiselta, millainen kuopus on, miltä näyttää jne. Pianselviää, mutta nyt osaan kuvitella vain tämän esikoisen...

 

["vieras"]

Kumpikaan tytöistä ei ole tuntunut "omalta" heti synnyttyään. Ehkä kuvittelin oman lapseni jotenkin eri näköseksi, en tiedä. Isäänsä muistuttavat kyllä. Mutta yhtä rakkaita ovat olleet alusta saakka.

Vanhempi on aina ollut reippaampi, nuorempi roikkunut enemmän minussa. Joskus tuntuu, että tämä kuopus olisi läheisempi, ehkä juuri tästä syystä. Toisaalta sitten ensimmäinen lapsi on kuitenkin se ensimmäinen, jonka kanssa olimme pari vuotta kaksin, tarkoitan sitä, että kun kuopus syntyi, siinä kuitenkin oli sitten esikoinen myös.

 

[..]

Molemmat tytöt yhtä läheisiä, tosin nyt tilanne on vähän muuttunut kun esikoinen muutti pois eikä ihan päivittäin enää nähdä. Soitellaan kumminkin ja käydään monta kertaa salilla tai lenkillä tai lounaalla (tytön koulu on mun työpaikan lähellä). Pienempi asuu vielä kotona joten tietysti nyt tulee enemmän vietettyä hänen kanssaan aikaa

 

["vieras"]

Mä olen kolmesta sisaresta vanhin ja meillä oli kotona hyvin selkeätä se kuka oli suosikki ja kuka ei. Kuopus oli koko perheen ja kaikkien suosikki. Arvatenkin, sillä häntä vanhempani yrittivät pisimpään saada alulle. En ole tuosta katkera. Oli se itselle myös helpotus kun kuopus vihdoin syntyi niin ei enää tarvinnut meidän lastenkaan jännittää tuleeko vauvaa vai ei. Minä esikoisena olin aina erittäin itsenäinen enkä etsinyt äidistäni ollenkaan tukea tai turvaa. Keskimmäinen sisaristani oli sitten taas ihan kirjaimellisesti aina kiinni äidissä. Ei meinannut haluta lähteä kouluunkaan.

Nykyään minulla on ihan hyvät välit äidin kanssa. Keskimmäisellä oli niin raju irtiotto äidin helmoista teininä, että heidän suhde on hieman viilentynyt. Nuorin siskoistani on edelleen kaikkien pikkuinen tähti.