H
Huono minä
Vieras
Menin maailmalla 18 vuotiaana naimisiin ja sain ainoan lapsen, joka on nyt jo 19 vuotias. 21 vuotiaana erosin, totesin ettei juopotteleva kavereita ja kapakoita rakastava mammanpoika ole minulle puolisoksi. Opiskelin ja sain kaksi hyvää tutkintoa. Tapasin ulkomaalaisen miehen ja menin hänen kanssaan naimisiin 29 vuotiaana. Totesin pian vihkimisen jälkeen hänet oikeasti bi-seksuaaliksi. Järkytyin enkä voinut uskoa todeksi. Se ihminen josta välitin todella oli muuta kuin mitä pumpulisilmilläni olin katsellut. Koskaan emme asuneet yhdessä. Olimme naimisissa neljä vuotta kunnes totesimme tilanteen mahdottomuuden ja erosimme. Nyt olen tavannut leskimiehen, jota rakastan kuten kumppania rakastetaan, ehdoitta ja vilpittömästi, ystävyydellä ja rakkaudella, kumppanuudella ja sielussa rauha. Täytyi elää 37 vuotiaaksi ennenkuin kohtasi todelllisen rakkauden. Mutta mies haluaa naimisiin, minä en. Vaikka rakastan, en halua vihille. Toisaalta minulla on hyvä olla näin. Teenkö oikein? Mielestäni teen.
