Kahtia jaettu elämä

[ainoako]

Hei

Haluaisin tietää elääkö kukaan nainen maailmassa samanlaisessa oudossa tilanteessa kuin minä.

Elämäni on jaettu kahtia kahden miehen kanssa, toinen on miesystäväni ja toinen rakas kolmasluokkalainen poikani.

Olen siis eronnut ja lapsi on osan ajasta luonani, osan isällään. Kun lapsi on luonani, olen hänen kanssaan kaksin asunnossani ja kun lapsi on isällään, majailen miesystäväni luona.

Miksi näin mietit. Siksi, että miesystäväni ei hyväksy lastani, eikä tule koskaan hyväksymään. Jätä mies, sanot sinä. Ohjekirjan mukaan niin toki tulee tehdä, mutta olen joutunut huomaamaan ettei elämä mene ohjekirjan mukaan.

Lapsi on vuosien aikana tottunut tilanteeseen ja nauttii, että saa minut kokonaan itselleen, silloin kun on luonani.

En kaipaa kauhisteluja tai syyllistämistä miten huono äiti olen, sitä olen kuullut jo riittävästi. Haluaisin vain tietää elääkö kukaan muu samoin?

 

[Jessika]

Et ole ainoa. Surullisia esimerkkejä on paljon.

Jos voitte ikuisesti elää noin, mikäpä siinä.

Mutta en usko, että voitte. Ei kukaan ihminen voi elää noin jaetusti. Sitä paitsi lapsesi vaistoaa ja tietää kyllä, että mies, jota sinä niin suuresti rakastat, ei pidä hänestä. Luuletko todella, että hän ei välitä asiasta?

Ennenpitkää kuitenkin käy niin, että poikasi alkaa arvostella sinua. Pidät hyvänä miestä, joka taas ei pidä pojasta. Tämä tapahtuu sitten sinun täydellä hyväksynnälläsi, eli suostut rakastamaan tätä miestä. Millainen on mies, joka hylkii 9-10-vuotiasta lasta? Mitä pahaa lapsi on tehnyt?

Tässä piilee ja kytee nyt melkoinen vaaratekijä. Varmaa on, että vammoitta ette selviä, et sinä eikä poikasi. Mies saattaa tahollaan porskuttaa aivan tyytyväisenä. Minä en tuollaista miestä muuten pidä minään muuna, kuin lapsellisena kakarana. Kukaan lapsi ei tuossa iässä ole sellainen, että hänestä ei voisi millään pitää tai ei voisi sietää, kyse on pelkästään ison miehen mustasukkaisuudesta lasta kohtaan. Vaikka mitä muuta väittäisit.

Oletko varma, että mitään valtataistelua ei tule ikinä syntymään? Olet väärässä, jos niin uskot.

Tilanne muuttuu aikaa myöten kestämättömäksi. Siinä sitten olet puun ja kuoren välissä.

No, et todellakaan kaivannut kauhisteluja, joten siinä mielessä turha kirjoittaa. Halusit vain tietää, elääkö kukaan muu samoin. No elää. Ikävä kyllä.

 

[kuu]

kuinka kauan olet seurustellut miehen kanssa. kuinka kauan lapsi aina on kanssasi?

 

[malina]

Olen samaa mieltä, että tuollainen mies on pahainen kakara!

Toisaalta jos pystytte pitämään tuon elämän kasassa noinkin, ei se välttämättä ole yhtään huono asia. Kunhan siis muistat osoittaa pojallesi muuten, että hän tulee aina ensimmäisenä elämässäsi. Jos pystyt pitämään kuvion tosiaan sellaisena, että olet miehen luona VAIN silloin kuin poikasi on isällään tms, se voi toimiakin, kun lapsen ei tarvitse huomiostasi alkaa kilpailemaan. Vaan mitenkähän sitten kun lapsi kasvaa kohti aikuisuutta? Onko tuo kuvio silloin kuinka helppo säilyttää? Murrosiässä tulet aika suurella todennäköisyydellä törmäämään tuohon valtataisteluun... Hän tulee testaamaan välittämistäsi hyvinkin rankasti. Ristiriitaisten signaalien joukosta sinun on älyttävä poimia ne oikeat, joilla osoitat lapsellesi, että tuo ""vieras mies"" ei todellakaan ole sinulle yhtä tärkeä/tärkeämpi kuin poikasi...

Toivottavasti olet selvittänyt myös nämä asiat itsellesi ja huomioinut lapsen tulevan murrosiän (jota kuitenkin kestää sen n.10 vuotta), sillä muuten tuo tilanne voi vielä päätyä todella ikävästi...

Et kaipaa kauhisteluja tai saarnoja, mutta valintasi on sellainen, ettet niiltä voi välttyä... Ja todellakin ikävä kyllä, et ole ainoa kaltaisesi. Olet hyvä äiti jos lapsesi tuosta luotsaat ehjäksi aikuiseksi, mutta sekin jää lapsesi arvioitavaksi... Huonon äidin (ja myös isän) jäljethän me tiedämme jokainen, jotka olemme sellaisen kasvattaman lapsen kohdanneet...

 

[Mies XL]

Mikä ongelma sinulla sitten olikaan. Lapsellahan on jo isä ja jos poikasi suhde isäänsä toimii hyvin niin eipähän miesystäväsi tarvi ryhtyä isäpuolta leikkimään koska henkisesti hän tuskin siihen kykenisikään. En tiedä minkälaisesta tyypistä on kyse mutta laitappa jätkä ulkoruokintaan. Itsellä oli sama tilanne että naisystäväni ei voinut sietää lapsiani ja lopulta tilanne johti siihen että käskin hänen painua V.....N. Nuorin lapseni oli silloin 7v. ja menettänyt äitinsä onnettomuudessa parivuotta sitten. Ei tullut kysymykseenkään että naisystäväni olisi jäänyt kotiimme lasteni kanssa edes siksi aikaan kun käyn esim. kaupassa tai hoitamassa jotain asioita. Sellaista pirullisuutta ja suoranaista ilkeilyä lapset saivat kuulla että ei voi käsittää että ihminen voi suustaan päästää. Miloin he olivat syntyneet huoran perseestä tai toivottiin että hekin jäisivät autonalle ja lisäsi kiusantekoa jatkuvasti, lyöntiä ja huutoa. Aiheesta voisi jatkaa vaikka loputomiin mutta teetppä itse omat ratkaisusi

 

[yh]

Äh, mitäs tuosta?

Kunhan itse pidät pojan ykkösenä. Siiis todella olet hänen kanssaan aina kuin voit ja miehen kanssa vain silloin kun ei ole tuota tärkeämpää tekemsitä.

Ei miestä voi väkisin pakottaa rakastamaan poikaasi, sille ei voi mitään. Onneksi pojalla on isä. (ja äiti) ne riittävät.

Joskus ehkä törmäät vielä kunnon mieheen, joka hyväksyy myös poikasi. Silloin voit jättää lelusi.

 

[mies]

Lapsella on isä. Minusta sinä toimit erittäin viisaasti, kun olet poikasi kanssa kahden. Älä ala lapsesi elämää sekoittamaan miehellä, joka ei hänestä välitä. Älä kerro miehen suhtautumisesta poikaan muille, kuin luotettaville ystäville, ei edes pojalle, saatikka isälle.

Ei tilannetta loppuelämääsi jatku ja se voi muuttua. Se on sinun valintasi, eikä siihen ole moralisoijilla mitään sanomista. Pidä poikasi ykkösenä elämässäsi ja jos muille ei tilanne sovi, niin älä anna periksi, tapaa poikaasi siten kun olet sen parhaiten nähnyt onnistuvan.

 

[Sinttu]

On helppo sanoa, että pidä mies ja poika erillään toisistaan, kun poika on vielä noin pieni. Tuon ikäinen lapsi tekee vielä niin, niin kuin vanhemmat määräävät, mutta isompana poika ilmestyy elämääsi omin ehdoin ja omilla ajoillaan. Miten silloin pystyt hoitamaan asian niin, ettei mies ja poika törmää toisiinsa?

Ja jos mies tosiaan ei pidä lapsestasi, se tulee korostumaan vielä myöhemmin. Mies alkaa mätkättää sinulle ajasta, jonka annat pojalle, myös kaikesta muustakin, mitä pojalle osoitat. Jos haluat lähteä poikasi kanssa matkalle, se ei välttämättä onnistu juuri sinä aikana kuin miehelle sopisi, siitä voi tulla riitaa jne. Annapa lapsellesi rahaa, se ei olekaan miehen mieleen ym. ym.

En usko millään, että haavereitta tulee onnistumaan tuollainen järjestely. Miten kestät sellaisen, että vieras ihminen, jota sinun kaiken järjen mukaan pitäisi kuitenkin rakastaa ja kunnioittaa, arvostelee lastasi. Sitä hän tulee nimittäin joka tapauksessa tekemään. Varsinkin sitten, kun poikasi kasvaa isommaksi.

Entä tulevaisuus pitemmän päälle? Teille voi tulla yhteisiä lapsia, kuinka sovitat silloin nämä järjestelyt? Vietkö miehesi takia mahdollisilta tulevilta lapsiltasi isoveljen kokonaan?

Entä kun poikasi tulee aikuiseksi ja perustaa oman perheen? Edelleenkö vain sinä olet tuon perheen kanssa tekemisissä, ei mies. Lapsenlapsistasi et voisi miehen kanssa edes puhua mitään.

Ei kuule onnistu. Yrittää voi, ja moni on sen tehnytkin. Kaikki nää tällaiset viritykset epäonnistuu automaattisesti.

Puoliso on valittava sen mukaan, mikä oma elämäntilanne on. Näitä sukulaisriitoja on muutenkin elämässä ihan riittämiin ; miniät ja anopit ei tule toimeen keskenään, veljesten vaimot kilpailevat milloin mistäkin jne. Mutta tämä on kuitenkin se kaikkein inhottavin kuvio, jossa uusi puoliso ei hyväksy toisen lasta.

Jos tämä mies on sinulle vain ""hupijuttu"" ja varmasti sellaisena hänet tulet pitämäänkin, ilman syvempiä tunteita ja liitoksia, niin mikä ettei sellaisena sitten voi hetken aikaa onnistua. Mutta millään tavalla älä häntä elämääsi ota vakavassa mielessä. Et saa päästää häntä päättämään mistään omasta asiastasi, etkä ylipäänsä saa ryhtyä hänen kanssaan mihinkään yhteisiin kimppoihin. Sinun on pidettävä hänet vieraana miehenä. Et saa esitellä häntä sukulaisillesi etkä ystävillesi, muista se.

Turha sinua kuitenkaan on neuvoa. Teet kuitenkin sen virheen, että jatkat tämän miehen kanssa ja mitä enemmän hankausta tulee, sitä lujemmin kiinnityt tähän äijään. Noin 6-7 vuoden kuluttua alkavat vaikeudet poikasi kanssa, mutta mitäs siitä. Äiti noudattaa kuitenkin sydämensä ääntä.

Mitäs muuten tykkäisit, jos pojallesi ilmestyisi äitipuoli, joka ei pitäisi pojastasi? Sitten nämä uudet puolisot määräilisivät teitä kahta, milloin lapsi saa olla siellä, milloin täällä, niin etteivät vain joutuisi tämän kanssa tekemisiin?

Avaa nyt silmäsi. Poika tarvitsee sinua. Mies ei.

 

[mies]

Outoa miten ongelmallisena muut näkevät tilanteen. Jos mies ei hyväksy poikaa, niin hän voi sitten elää erossa pojasta ja ap:n ja miehen suhde voi jatkua niin, että hän ei sen enempää tulekaan sotkeutumaan äidin ja pojan välille.
Tällä palstalla monet kertovat, miten he pitävät salarakasta. Ja se vielä hyväksytäänkin, mutta ap ei saisi pitää ystävää. kaikki voi olla hyvin avointa, mutta ainoastaan miehen ajatukset lapsesta kannattaa pitää omina tietoinaan.

Henkilökohtaisesti en kovin korkealle arvosta miestä, joka on niin kypsymätön, että ei voi rakentaa uusia ihmissuhteita. Mutta mieheltä ei sen vuoksi kannata mitään kysyäkään ja elämää voi jatkaa matalalla profiililla. Ap saa ainakin seuraa, joka ei pilaa hänen ja poikansa suhdetta, joten positiivisia puoliakin asiasta löytyy.

 

[Aikuinen]

Aikuinen ihminen voi kyllä elää alkuperäisen kuvaamaa kahtia jaettua elämää, jos ei ole ihan hillitöntä halua perustaa perhettä eli asettua asumaan yhteen miehen kanssa. Eikä suhde mieheen vähennä/heikennä pojan saamaa rakkautta eikä rakkaus poikaan suhdetta mieheen.

Jos taas nainen ja mies haluavat muuttaa yhteen, on tilanne hankalampi. Miehen on siinä tapauksessa otettava ""lusikka kauniiseen käteen"" ja hyväksyttävä lapsen vierailut ilman minkäänlaisia mielenosoituksia tai mökötyksiä.

Tilanne saattaisi muodostua hyvin positiiviseksikin, sillä kun mies ja poika oppisivat tuntemaan toisensa, he saattaisivat hyvinkin tykästyä toisiinsa. Kummankin tosin pitäisi saada edetä ihan omaan tahtiinsa ja pakottamatta. Vanha sanonta ""tykätä ei tarvii, mutta toimeen pitää tulla"" voisi olla alkuaikojen ohjenuora puolin ja toisin.

Ihmismieli on mukautuvainen, kunhan annetaan aikaa. Joten alkuperäiselle sanoisin, että anna ajan kulua, älä pakota ketään mihinkään, mutta pura omalla käytäkselläsi ja rakastavalla asenteellasi muureja läheistesi väliltä. Jos se onnistuu, teillä voi olla edessä ihania yhteisiä hetkiä. Jos taas ei, olet kuitenkin rakastanut sekä lastasi että miesystävääsi parhaan kykysi mukaan.

 

[miina]

En voisi olla miehen kanssa, joka ei hyväksy lapsiani. Silloin hän ei hyväksy minuakaan, sillä lapset ovat ratkaiseva osa minua.

 

[täh?]

Lapset ovat vain lainaa. Kumppani valitaan niin että sen kanssa ollaan vielä silloinkin kunlapet ovat lentäneet pesästä. Vait etsitkö vain isää lapsillesi?

Mikä ihmeen ongelma on kasvattaa lapset itse ja lasten isän kanssa? Miksi uudien kumppanien täytyy tulla siihen kuvioon mukaan? En tajua.

Vaikka uusi mies ei hyväksyisi lasta, hän saattaa hyvinkin vahempana hyvksyä aikuisen lapsen, josta ei tarvitse kantaa vastuuta. Eikä pidäkään olla kiire muuttaa saman katon alle, vaan homman voi hoitaa kuten ap. jatkossakin. Tulevaisuudessa aikuinen lapsi on sukulainen siinä missä muutkin ja varmasti voi kyläillä puolin ja toisin kuten kenen tahansa muunkin sukulaisen luona jos yhdessä pysytään.

 

[Katinka]

""Jos mies ei hyväksy poikaa, niin hän voi sitten elää erossa pojasta ja ap:n ja miehen suhde voi jatkua niin, että hän ei sen enempää tulekaan sotkeutumaan äidin ja pojan välille.""

Aivan niin. Mutta en usko tuollaiseen.

Tällaisessa tapauksessa kaikki onnistuminen riippuukin siitä miehestä. Jos mies, joka ei siis pidä naisystävänsä lapsesta, PYSTYY olemaan niin, ettei ikinä tulekaan siihen väliin kommentteineen eikä vaateineen, ei hauku naiselle tämän lasta jne.

En usko, että pystyy.

Ja sitä paitsi tuollainen kuvio on muutenkin aivan mahdoton käytännössä. Jonkun aikaa voi mennä ihan hyvin, mutta eihän elämää voi elää niin säädellysti, ettei kaksi ihmistä (tässä tapuksessa lapsi ja uusi mies), joita yhdistää sama naishenkilö, ikinä kohtaisi toisiaan. Helvetin hankalaa ainakin tulee olemaan, mutta omahan on asianne.

En todellakaan minäkään arvosta miestä, joka ei voi hyväksyä lasta, mutta tämän äidin kylläkin. Kakaramainen ihminen.

 

[Laura]

Tämä oli hyvä neuvo. Erittäin hyvä. Pidä poika kaukana miesystävästäsi. Ei poika häntä tarvitse. Hän tarvitsee SINUA ja isäänsä. Älä syyllistä itseäsi. Miksi? Ethän sinä kai mitään pahaa ole lapsellesi tehnyt. Hänhän on isänsä luona, kun sinä olet muualla. Ei se sinusta huonoa äitiä tee.

Jäin vain miettimään, että eikö sinua loukkaa se, että mies, jota ilmeisesti rakastat, ei hyväksy sinun lastasi? Ei näe lapsessa sinun piirteitäsi ja halua tutustua tähän pakkaukseen?