Kai se on hyväksyttävä että en osaa olla oikeanlainen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="aapee";22509309]No en mä nyt välttämättä mitään sydänystävää sieltä puistosta yms. ole yrittänyt saadakaan, enemmänkin löytää ihmisen, joka viettäisi mun kanssa aikaa just vaikka kahvin tai kävelylenkkien merkeissä, jonka kanssa voisi käydä vaikka ostoksilla, leffassa tai vaikka jumppatunnilla. Ja jos joku sattuisi olemaan sellainen josta voisi tulla sydänystävä niin se olisi aina vaan plussaa.[/QUOTE]

Se ihminen voi löytyä mistä vaan, mutta ystävystyminen vaatii aikaa. Sinnikkyyttäkin joskus (enkä nyt tarkoita mitään roikkumista vaan enemmänkin kärsivällisyyttä)
 
Ihmisten, varsinkin perheellisten elämäntilanteet on erilaisia. Joskus on kiire, joskus taas ei. Sitten voi olla omia huolia, voi väsyttää, mitä vain että yhteydenpito ei ole niin päivittäistä, viikottaistakaan. Ja kun vielä lisää tähän ihmisten erilaisuuden ja käsityksen siitä, mitä on yhteydenpito usein ja mitä on ystävyys niin aika vaikea on tehdä mitään päätelmiä.

Älä ole niin ankara muille. Soita itse =)

Kyllä mä huomaan kun joku yrittää ottaa etäisyyttä vaikka itse olen jatkanut yhteydenottoa, eka yhteydenotot vähenee ja sitten kun tavataan niin tuttava muuttuukin ilkeäksi ja silloin tajuan ettei kannata pitää yhteyttä. Näin käy aina :( Turhaa varmaan edes enää yrittää, oon liian outo.
 
Minä olen 22 ja samoista ongelmista kärsin :(. Jopa oma äitini ottaa etäisyyttä!! Olen pohtinut pääni puhki, mutten keksi syytä ystäväkadolle: olen mukava, en mikään pinnallinen teiniäiti, omia mielipiteitä löytyy mutten silti ole mikään totuudentorvi. En mielestäni odota ystävyyssuhteilta liikaa, jos toivon että tapaisin ystävää esim. pari kertaa kuukaudessa? Meille saa tulla, mutta tulen mielelläni myös kylään (aina pienen lahjan kera)...missä vika? Mieheni ei osannut sanoa mitään.
 
Minä olen 22 ja samoista ongelmista kärsin :(. Jopa oma äitini ottaa etäisyyttä!! Olen pohtinut pääni puhki, mutten keksi syytä ystäväkadolle: olen mukava, en mikään pinnallinen teiniäiti, omia mielipiteitä löytyy mutten silti ole mikään totuudentorvi. En mielestäni odota ystävyyssuhteilta liikaa, jos toivon että tapaisin ystävää esim. pari kertaa kuukaudessa? Meille saa tulla, mutta tulen mielelläni myös kylään (aina pienen lahjan kera)...missä vika? Mieheni ei osannut sanoa mitään.

En osaa sanoa, koska mä olen vanha 47v ja ilkeä, ja juurikin totuudentorvi enkä paljon pidättele sanomisiani. Silti mulla on ystäviä joiden kanssa olen ollu ystävä jo vuosikymmeniä.
 
Minä olen 22 ja samoista ongelmista kärsin :(. Jopa oma äitini ottaa etäisyyttä!! Olen pohtinut pääni puhki, mutten keksi syytä ystäväkadolle: olen mukava, en mikään pinnallinen teiniäiti, omia mielipiteitä löytyy mutten silti ole mikään totuudentorvi. En mielestäni odota ystävyyssuhteilta liikaa, jos toivon että tapaisin ystävää esim. pari kertaa kuukaudessa? Meille saa tulla, mutta tulen mielelläni myös kylään (aina pienen lahjan kera)...missä vika? Mieheni ei osannut sanoa mitään.

Mistäpäin sä oot?
 

Similar threads

Yhteistyössä