Kai se on pakko

[sydän hukassa?]

Taitaa olla parasta todeta että ei ole tulevaisuutta miehen kanssa. Puolisen vuotta olen yrittänyt pinnistellä ja "välittää" mutta tuloksetta. En vaan tunne häntä kohtaan enää rakkautta. Toivon silti että voitaisiin erota ystävinä ja pysyäkin hyvinä ystävinä. Koska se hän mulle on rakas ystävä, mutta ei rakas aviomies.

Onko kellään kokemusta onnistuuko eron jälkeinen ystävyys? Olisi jo ihanaa lasten kannalta jos se onnistuisi.

 

[Timangi-]

:hug:

 

[muscat]

onhan niitä monia joilla on onnistunut, itellä ei.

 

[joo]

Minusta tuo ei ole mikään syy erota, ei missään pitkässä suhteessa koko ajan ole mitään rakkaudenhuumaa, tilanteet vaihtelee.

 

[sydän hukassa?]

Minusta tuo ei ole mikään syy erota, ei missään pitkässä suhteessa koko ajan ole mitään rakkaudenhuumaa, tilanteet vaihtelee.

mutta nyt en olekaan kadottanut mitään rakkaudenhuumaa, vaan en rakasta häntä enää, ei ole minkäänlaisia tunteita häntä kohtaan. joten vähän eri asia kyseessä.