E
"epäonnistuja"
Vieras
Koulussa (yläasteella ja lukiossa), minua aina kutsuttiin fiksuksi ja pärjääjäksi, ja pidettiin sellaisena oppilaana, joka menee johonkin yliopistoon ja pääsee hyvään ammattiin ja uralle.
No, silloin oli kaikki hyvin, mutta sitten aikuisena kaikki kaatui. Ja syynä tähän oli se, että en yksinkertaisesti vain tiennyt, että mitä haluan tehdä, mille alalle haluan suuntautua. Opiskelin useammassa koulutuksessa jonkin aikaa, ja aina keskeytin, kun ei se tuntunutkaan omalta jutulta. (No lopulta sitten sain opiskeltua yhden tutkinnon valmiiksi asti, mutta sieltä alalta ei löytynyt töitä).
Inhottaa itseänikin, kun tiedän kyllä kykeneväni opiskelemaan ja olemaan hyvä jossain, mutta en vain ikinä keksi, mitä se jokin voisi olla.
No, silloin oli kaikki hyvin, mutta sitten aikuisena kaikki kaatui. Ja syynä tähän oli se, että en yksinkertaisesti vain tiennyt, että mitä haluan tehdä, mille alalle haluan suuntautua. Opiskelin useammassa koulutuksessa jonkin aikaa, ja aina keskeytin, kun ei se tuntunutkaan omalta jutulta. (No lopulta sitten sain opiskeltua yhden tutkinnon valmiiksi asti, mutta sieltä alalta ei löytynyt töitä).
Inhottaa itseänikin, kun tiedän kyllä kykeneväni opiskelemaan ja olemaan hyvä jossain, mutta en vain ikinä keksi, mitä se jokin voisi olla.