Kaiken se kestää...miksi?

[Vierasmies]

Ihastus muuttuu rakkaudeksi ja sen ohelle tulee pidemmässä suhteessa kiintymys. Väittäisin, että pitkään yhdessä olleilla edes pettäminen ei riko sitä tunnesidettä JOS kumppanin ymmärtää elävänä ihmisenä virheineen kaikkineen.
Itse vertaan tätä monesti siihen, että olisitko heittäytymässä auton eteen jottei kumppanisi jäisi auton alle. Vaikka kuinka suhteen alussa olisi kiimaa ja liimaa ja "rakkautta" niin ei sitä heti itseään uhraisi. Mutta pitkän ajan jälkeen toisesta tulee niin tärkeä, että ei ainakaan itseä estäisi heittäytymään auton eteen vaikka olisin saanut kestää jotain paskaa hetki sitten.
Hirveän usein törmään asenteeseen : mieheni on niin ihana "kunhan vaan" plaa plaa

 

[AivanSama]

Avioliitto on sopimus. Siihen mennään lupaamalla, että kumpikin kantaa vastuunsa ja tuo suhteeseen oman osansa. Jos jompikumpi ei sopimusta noudata, sen voi purkaa.

 

[säpäle harmaana]

Onhan näitä kuultu, kun ero tilanteissa toisen perään huudellaan "et voi erota, kun lupasit olla mun kanssa kunnes kuolema meidät erottaa".

Mä en usko itseni myymiseen suhteessa, jos se on jonkun mielestä itsekästä niin sitä se varmaan on. En lähtis onnellisuuttani myymään toisen takia. Ei se ole asia josta olisin ylpeä kuolinvuoteellani, elämä on tarkoitettu elettäväksi eikä paskassa tarvitse ryvetä jos sitä ei halua tehdä.

Tämän takia en ymmärräkään, miksi pitää siellä papin edessä mennä mitään lupaamaan, jos sillä ei sitten tarkoitetakaan mitään. Minusta naimisiin pitäisi mennä vain niiden, jotka oikeasti ovat valmiita tuon lupauksen mukaan elämään. No väkivalta ja sellaiset jutut tietysti erikseen, mutta pointtini on se, että miksi sinne naimisiin sitten halutaan, jos asenne on tuo, että ihan "hölmösti sanottu, ei kai kukaan oikeasti noin voi ajatella".

 

[M32]

Minusta naimisiin pitäisi mennä vain niiden, jotka oikeasti ovat valmiita tuon lupauksen mukaan elämään.

Eli ihanko oikeasti ihmisen tulisi asettaa avioliiton jatkaminen oman onnellisuutensa edelle? Minkä vuoksi? Onko suhde itsetarkoitus ja onnellisuus ei?

 

[Lispetti]

Avioliitto on sopimus. Siihen mennään lupaamalla, että kumpikin kantaa vastuunsa ja tuo suhteeseen oman osansa. Jos jompikumpi ei sopimusta noudata, sen voi purkaa.

No nyt alkoi jopa kiehtomaan toi avioituminen.
Siinä sais varmaan miehen lupailemaan kaiken näköistä. Sitten vois aina uhata avioerolla jos ei toimi. Kuulostaa huomattavasti traagisemmalta kuin vain "ero".:xmas:


For real....mulla ei ole mitään antipatioita avioituneita kohtaan. Kunhan ihmettelen ja maistelen asioita.
Eihän sitä tiedä jos vaikka jonain päivänä sais jonkun ahaa elämyksen ja kävelis alttarille.

 

[ruuttis]

Avioliitto on sopimus. Siihen mennään lupaamalla, että kumpikin kantaa vastuunsa ja tuo suhteeseen oman osansa. Jos jompikumpi ei sopimusta noudata, sen voi purkaa.

niimpä ja mitä järkeä on ylipäätään roikkua suhteessa jossa kumpikin ei ole 100% mukana

 

[Lispetti]

Eli ihanko oikeasti ihmisen tulisi asettaa avioliiton jatkaminen oman onnellisuutensa edelle? Minkä vuoksi? Onko suhde itsetarkoitus ja onnellisuus ei?

:heart:

 

[astrolabe]

Eli ihanko oikeasti ihmisen tulisi asettaa avioliiton jatkaminen oman onnellisuutensa edelle? Minkä vuoksi? Onko suhde itsetarkoitus ja onnellisuus ei?

Epikuroksen koulukunta ei suosinut romanttista rakkautta, liian riskaabelia. parisuhteessa voi saavuttaa kaikenlaista, mutta täydellinen harmonia on enempi erakkojen heiniä.

 

[Vätti Räsynyt]

Tämän takia en ymmärräkään, miksi pitää siellä papin edessä mennä mitään lupaamaan, jos sillä ei sitten tarkoitetakaan mitään. Minusta naimisiin pitäisi mennä vain niiden, jotka oikeasti ovat valmiita tuon lupauksen mukaan elämään. No väkivalta ja sellaiset jutut tietysti erikseen, mutta pointtini on se, että miksi sinne naimisiin sitten halutaan, jos asenne on tuo, että ihan "hölmösti sanottu, ei kai kukaan oikeasti noin voi ajatella".

Veikkaan jos aviopareilla olisi samat oikeudet kuin aviopareilla niin ei mentäisi naimisiin. Ranskassa tälläinen malli on, siellä voi "rekisteröidä" suhteen eli saa samat oikeudet kuin avioparit, mutta TAHDON ei tarvitse sanoa missään. Saisi suomessakin tälläinen malli olla.


Ja mä olen tavannut liiankin paljon ihmisiä jotka eivät ole onnellisia, sääliks käy kun ihmiset tuhlaavat elämäänsä onnettomassa suhteessa vaan siksi ettei kehtaa erota tai lasten takia ollaan yhdessä. Puhumattakaan niistä jotka hakevat sitä onnea sitten muualta, mutta silti eivät eroa.

 

[Lispetti]

Epikuroksen koulukunta ei suosinut romanttista rakkautta, liian riskaabelia. parisuhteessa voi saavuttaa kaikenlaista, mutta täydellinen harmonia on enempi erakkojen heiniä.

Yritätkö sä nyt sanoa että avioliiton suurin nautinto on kivun puuttuminen:xmas:

 

[Minerva.McGarmiwa]

Mä en sekottais tuota rakkauden määritelmää avioliittoon. Voi rakastaa ilman avioliittoa ja avioliitto voi olla ilman rakkautta.

Itse olen tulkinnut tuon niin, että rakastamalleen ihmiselle on valmis antamaan paljon anteeksi ja vaikka kaikkea ei voisi heti purematta niellä niin rakkaus silti voi kestää. Rakastamalleen antaa paljon sellaista anteeksi, mitä ei itselleen niin helposti soisi ja myös sen rakastamansa ihmisen hyvinvointi on hyvin tärkeää.
Avioliitto on tässä vaan se bonustekijä, ei mitenkään oleellisin seikka parisuhteessa.

 

[säpäle harmaana]

Eli ihanko oikeasti ihmisen tulisi asettaa avioliiton jatkaminen oman onnellisuutensa edelle? Minkä vuoksi? Onko suhde itsetarkoitus ja onnellisuus ei?

Ei vaan tarkoitan sitä, että parisuhteessa voi olla ilman avioliittoakin. Jos jo naimisiin mennessä ajattelee, että "ihan tyhmää tuollainen "kunnes kuolema erottaa" -juttu", niin sen voi jättää myös tekemättä.

 

[VR]

kuule joskus voi pysähtyä miettimään että mitä vikaa itsessä on,eikä aina syyttää toista. se on oikein hyvä että se on myötä ja vastoinkäymisissä tiedätkö miksi? jos sä hypiut suhteesta suhteeseen ja oot siinä aina vaan siihe asti että suhde törmää isoon ongelmaan, sit lähdet avioliitosta ja solmit seuraavan suhteen. mitä sä siitä oikeastaan saat? oletko mummona todella sitten onnellinen kun rinnalla ei joko ole ketään tai jos sattus olemaan,niin kaikki suhteet on vaan muutaman vuoden pätkäs suhteita. vaikka sä olisitki aina yhden kanssa tosi onnellinen sen 1-3vuotta... niin paljon enemmän sä saat aidosta pitkästä suhteesta johon voi kuulua muutama vuosi sitä vaikeaakin aikaa.. mut loppupeleissä jos elämä on aina pinnallsita ja aina helppoa/onnellista,niin kuinka paljon siitä onnesta osaa nauttia? onko suhde koskaan aito vai aina vaan sitä huumaa ja sit se on ohi.

nykyaikana ihmiset on niin itsekeskeisiä, niin sellaisia ettei kestetä mitään normaaleitakaan vastoin käymisiä.

tiedätkö usein se elämä on siinä suhteessa vaikeaa siksi etttei halua itse kehittyä! se suhde voi voida huonosti siksi että itsellä on puutteelliset taidot!

vaikeuksien kautta voittoon tuntuu ainaki itsestäni makoisemmalta kuin jatkuva tasapaksu suhde.

vaikeudet/vastoinkäymiset/ongelmat kuuluu elämään,omasta asenteesta on pitkälti kiinni lopputulos.

joskus eron partaalle joudutaan siksi ettei osata puhua niistä oikeista tunteista

Kukkanen tälle, asiaa!

 

[VR]

Ihastus muuttuu rakkaudeksi ja sen ohelle tulee pidemmässä suhteessa kiintymys. Väittäisin, että pitkään yhdessä olleilla edes pettäminen ei riko sitä tunnesidettä JOS kumppanin ymmärtää elävänä ihmisenä virheineen kaikkineen.
Itse vertaan tätä monesti siihen, että olisitko heittäytymässä auton eteen jottei kumppanisi jäisi auton alle. Vaikka kuinka suhteen alussa olisi kiimaa ja liimaa ja "rakkautta" niin ei sitä heti itseään uhraisi. Mutta pitkän ajan jälkeen toisesta tulee niin tärkeä, että ei ainakaan itseä estäisi heittäytymään auton eteen vaikka olisin saanut kestää jotain paskaa hetki sitten.
Hirveän usein törmään asenteeseen : mieheni on niin ihana "kunhan vaan" plaa plaa

Sulle myös nippu ruusuja!

 

["Lilli"]

Siksi koska monet asiat on selvitettävissä. Siksi että aina kannattaa yrittää, siksi, että eroaminen on tuskaista kaikille, varsinkin lapsille. Siksi että rakkaus ei lopu itsestään, sen annetaan loppua. Siksi että liitto on sitoumus. Siksi, että naimisiin mennessä (ja lapsia tehdessä) pitäisi olla sitoutunut sitoutumaan oikeasti loppuelämäksi, ei ajatuksella, sitten jos joskus ero tulee.. Ja monta muutakin syytä.


Tietty jos mies tulee hulluksi tai alkoholisoituu, niin asia on eri. Mutta normaalitilanteissa ihmiset monesti odottavat suhteelta liikoja ja eroavat liian helposti.

 

[astrolabe]

Yritätkö sä nyt sanoa että avioliiton suurin nautinto on kivun puuttuminen:xmas:

Ei vaan että avioliittoa tulee vältellä kuin ruttoa, jos tahtoo pysyä onnellisena koko ajan. Avioliitto on vedonlyöntiä onnen suhteen; korkeilla panoksilla voi tulla täyspotti tai sitte menettää kaiken.

OT; miksi moni on valmis antamaan YSTÄVÄLLEEN anteeksi lähes mitä tahansa, mutta ei ELÄMÄNKUMPPANILLEEN?

 

[VR]

Mä en sekottais tuota rakkauden määritelmää avioliittoon. Voi rakastaa ilman avioliittoa ja avioliitto voi olla ilman rakkautta.

Itse olen tulkinnut tuon niin, että rakastamalleen ihmiselle on valmis antamaan paljon anteeksi ja vaikka kaikkea ei voisi heti purematta niellä niin rakkaus silti voi kestää. Rakastamalleen antaa paljon sellaista anteeksi, mitä ei itselleen niin helposti soisi ja myös sen rakastamansa ihmisen hyvinvointi on hyvin tärkeää.
Avioliitto on tässä vaan se bonustekijä, ei mitenkään oleellisin seikka parisuhteessa.

Viisaan naisen sanoja.

 

["Vierailija"]

No mutta eihän naimisiin ole pakko mennä?

Se on lupaus olla toisen rinnalla loppuun asti, niin myötä- kuin vastamäessä. Jos ei ole onnellinen, jos on vaikeuksia, TEHDÄÄN YHDESSÄ TÖITÄ niiden voittamiseksi. Sitä on avioliitto.

Ja ihan yhtälailla pettämisestä voi joissain tapauksissa selvitä kuin muistakin petoksista. Alkoholiongelma, peliongelma, muut luottamukseen liittyvät ongelmat, sairaudet, työttömyys, taloudelliset vaikeudet, jne.
Pettäminen voi oireilla pettäjän henkilökohtaisesta kriisistä, miksi automaattisesti sen pitäisi johtaa eroon?

Mutta jos tilanne on se, ettei ongelmia saada korjattua vaikka on yritetty tai toinen irtisanoutuu yrittämisestä, niin siinä vaiheessa ero ok. Yksin ei asioita voi korjata ja jos korjaustoimenpiteet eivät tuota tulosta, niin turhaapa sitä onnettomaan parisuhteeseen jää.

 

[säpäle harmaana]

Veikkaan jos aviopareilla olisi samat oikeudet kuin aviopareilla niin ei mentäisi naimisiin. Ranskassa tälläinen malli on, siellä voi "rekisteröidä" suhteen eli saa samat oikeudet kuin avioparit, mutta TAHDON ei tarvitse sanoa missään. Saisi suomessakin tälläinen malli olla.


Ja mä olen tavannut liiankin paljon ihmisiä jotka eivät ole onnellisia, sääliks käy kun ihmiset tuhlaavat elämäänsä onnettomassa suhteessa vaan siksi ettei kehtaa erota tai lasten takia ollaan yhdessä. Puhumattakaan niistä jotka hakevat sitä onnea sitten muualta, mutta silti eivät eroa.

Kysytäänkö maistraatissakin tuo "kunnes kuolema erottaa" -juttu?

Minusta on vain hassua, että halutaan ne ihkuraksupoksuhäät, mutta sitten se varsinainen lupaus onkin ihan tyhjänpäiväinen, kun "onhan se nyt vähän naiivia ja vanhanaikaista".

 

[Vätti Räsynyt]

Mä voin kyllä ihan röyhkeesti myöntää, että naimisiin olen mennyt aina vaan sen takia, että jos jotain toiselle sattuu niin sitä paperisodan määrää ei jaksa hullukaan. Helpommin menee asiat, kun on naimisissa.

 

[VR]

Ei vaan että avioliittoa tulee vältellä kuin ruttoa, jos tahtoo pysyä onnellisena koko ajan. Avioliitto on vedonlyöntiä onnen suhteen; korkeilla panoksilla voi tulla täyspotti tai sitte menettää kaiken.

OT; miksi moni on valmis antamaan YSTÄVÄLLEEN anteeksi lähes mitä tahansa, mutta ei ELÄMÄNKUMPPANILLEEN?

Päinvastoin.
Mun rakkautta miestäni kohtaan ei voi verrata yhteenkään ystävyyssuhteeseen. Kukaan ystävä ei ole mulle todellakaan niin rakas kuin mieheni, joka on mulle maailman tärkein ihminen yhteisten lapsiemme kanssa. Sairasta edes ajatella että ystävällä olisi likimainkaan samanlaista merkitystä kuin elämänkumppanilla.
Kyllä minä miehelle annan 100 kertaa enemmän anteeksi ja minulla on HALU korjata hänen kanssaan säröt joita pitkä suhde tuo, minä TAHDON olla hänen kanssaan ja HALUAN antaa asioita anteeksi koska ei ole mitään mihin meidän suhdettamme voisi verratakaan. Se on vain jotain niin SUURTA ja sydäntä riipivää.
Sen sijaan ystävyyssuhteet eivät ole mielestäni sellaisia että niissä edes tarvitsisi nähdä vaivaa riitojen ja sopimisten muodossa ja antaa anteeksi, niiden pitää toimia kitkatta ja rehellisesti 100% tai sitten ne voi nakata mäelle.
Ystävyyssuhteista ja rakkausavioliitosta ei voi puhua samana päivänä.

 

[säpäle harmaana]

Mä voin kyllä ihan röyhkeesti myöntää, että naimisiin olen mennyt aina vaan sen takia, että jos jotain toiselle sattuu niin sitä paperisodan määrää ei jaksa hullukaan. Helpommin menee asiat, kun on naimisissa.

Se on ihan ok. Mutta kai kerroit tämän myös häävieraille ja toivoit, ettei korinttolaiskirjettä lueta?

 

[Minerva.McGarmiwa]

Kysytäänkö maistraatissakin tuo "kunnes kuolema erottaa" -juttu?

Minusta on vain hassua, että halutaan ne ihkuraksupoksuhäät, mutta sitten se varsinainen lupaus onkin ihan tyhjänpäiväinen, kun "onhan se nyt vähän naiivia ja vanhanaikaista".

Ei mitään muistikuvaa mitä tarkkaanottaen kysyi :ashamed:

 

[Lispetti]

Mä voin kyllä ihan röyhkeesti myöntää, että naimisiin olen mennyt aina vaan sen takia, että jos jotain toiselle sattuu niin sitä paperisodan määrää ei jaksa hullukaan. Helpommin menee asiat, kun on naimisissa.

Kuulostaa romanttiselta.:xmas:

 

["elliel"]

ihmiset eivät monesti oikeasti mieti sitä vaihtoehtoa että onko suhteessa tosiaan onneton sen toisen takia,vai sen takia että itse on puutteellinen/näkee/tulkitsee asioita väärin.

minusta tässä on parasta se että voidaan riidellä vaikka koko päivä... mutta silti mulla on illalla kainalo ja lämmin rakkautta täynnä oleva suudelma, mä saan olla epätäydellinen joksus ärsyttävä/huono ja kamalakin, mut silti mies sanoo että tuu mun kainaloon ja pitää siinä koko yön.. ei sitä voi kuin hymyillen vastata siihen hellään suudelmaan. mieheni saa myös olla typerä ja ärsyttävä.. vaikka koko päivän, se ei tee mua onnettomaksi jos toisella on huono päivä.. menen silti mielelläni rakkaani kainaloon.

mä voisin olla sika onenton jos alkaisin märehtii sitä mitä mulal ei ole.. mutta oeln onnellinen koska iloitsen sitä mitä minulla on=turvallisuus, rakkaus vaikka ei kaikki olsikaan kivaa aina