Kaikki hyvin, silti ero?

[vierailija]

Olen 28-v mies. Kuusi vuotta yhdessä vaimoni kanssa ja meillä on 2,5v tytär, omistusasunto. Mikään ei oikeastaan ole huonosti, mutta viimeaikoina minusta on tuntunut ettei vaimoni ehkä ole minulle se oikea ihminen. Ei meillä ole viime vuosiin ollut oikein mitään yhteistä.

Kerroin vaimolle haluni erota, ja hän totesi ettei haluaisi että eroaisimme. Kuitenkin löydän itseni haaveilemasta elämästä yksin. En ole asunut yksin ikinä.

Ne pienetkin asiat jotka kerroin eron syyksi vaimolle, vaimo on petrannut. En itse nyt haluaisi läheisyyttä, nukun eri huoneessa ja vaimo on antanut minulle omaa aikaa ja tilaa. Ei ole suuttunut tai raivonnut mistään, yrittänyt kyllä selventää että nämä hetket kuuluu parisuhteeseen ja menevät ohi
.. Mutten itse usko niin. Entä jos tämä jää päälle ja katkeroidun?

Vaimo on muuttunut jokseenkin paljon, ja välillä tuntuu kuin hän esittäisi vain pitääkseen minut. Kuitenkin väittää ettei asia ole niin.

Minä en vain näe järkeä siinä, että jäisin tuhlaamaan elämääni jos en koe olevani oikean ihmisen kanssa. Olishan mulla sitä aikaa vielä jäljellä. Sanoin vaimolle että haluaisin minä löytää keinon päästä eroon näistä ajatuksista, mutten tiedä tapahtuisiko niin koskaan.

Mitä tehdä?

 

[vierailija]

Ei vaan olisi, että yleisesti kaipaisit jotain uutta ja mielellään myös jännittävää elämääsi? Yritä keksiä jokin uusi juttu ja uutta ajateltavaa?

Siinä varmaan ne eroajatuksetkin häviäisivät.

 

[vierailija]

Parisuhdeterapiaan, hop hop! Ihan normaaleja ajatuksia, jotka voi selvittää paremminkin kuin eroamalla.

 

[vierailijakso]

Vaimosi ansaitsee oikeasti miehen joka arvostaa häntä. On hyvä jos hän pääsee erioon haihattelevasta pikkupojasta.

 

[vierailija]

Vaimosi ansaitsee oikeasti miehen joka arvostaa häntä. On hyvä jos hän pääsee erioon haihattelevasta pikkupojasta.

Olisi oikein hyvä, jos palsta pääsisi eroon kaltaisestasi provoilijasta.

 

[vierailija]

Voishan se Ap koittaa vaikka miehistya.

 

[vierailija]

Voishan se Ap koittaa vaikka miehistya.

Alistuminen ja luovuttaminen ei ole miehistymistä. Jokaisella on oikeus etsiä onnensa elämässä, vaikka palstamamma sanoisi mitä.

 

[vierailija]

Parisuhdeterapiaa en pidä vaihtoehtona kun mietin kuukauden ennenkuin uskalsin edes jostain hakea apua ajatuksiini.. En osaa puhua. Edes vaimolle, joka kumma kyllä ei syyllistä minua siitä. Pyysi itse että menisimme mutta hyväksyi kun kuuli etten pysty.

Tuntuu kuin olis jossain umpikujassa, elämä yksin vaikuttais siltä et sillon saisin itteeni liikettä, saisin hoidettua asiat paremmin. Ehkä jaksaisin lastakin hoitaa paremmin jos olisi hetken aina välillä erossa hänestä.

Minulla on harrastuksia mutta nekään ei tunnu helpottavan näitä ajatuksia lainkaan.

Meillä on ollut makuuhuoneen puolella hiljaista nyt sen takia etten näe järkeä harrastaa seksiä vaimon kanssa jos kuitenkin eroamme.. Vaimo kyllä on tehnyt hyvin selväksi minun yhä olevan haluttava, ja on jopa aiempaa enemmän ottanut vain minut huomioon, on ottanut suihin eikä ole valittanut ettei saa mitään itse. Tiedän että hän haluaa ja tuntuu kurjalta etten nyt jostain syystä tunne seksiin vetoa samoin kuin aiemmin. Se osa-alue meillä on aina toiminut...

Pääseekö tämmöisestä yli, vai onko vain järkevämpää erota?

Ap

 

[vierailija]

Alistuminen ja luovuttaminen ei ole miehistymistä. Jokaisella on oikeus etsiä onnensa elämässä, vaikka palstamamma sanoisi mitä.

Onni ei etsimällä löydy, se lähtee korvien välistä ja asenteesta.
Nuo ap.n ajatukset kuulostaa vahvasta siltä, että on vain tylsistynyt elämäänsä eikä kumppanissa ole mitään vikaa.
Sama tulee eteen uudenkin kumppanin kanssa, ei onnea voi sysätä sen kumppanin harteille vaan itse pitää tehdä elämästään mielekästä.
Tietenkään ei kannata kituuttaa jos ei halua suhdetta jatkaa,mutta ap.n kannattaa tiedostaa se riski että myöhemmin tajuaakin kun saa hetken yksin haihatella että ei ollutkaan mitään järkeä erota.
Silloin on usein jo liian myöhäistä ja naisellakin uusi kumppani.
Ei ole olemassa mitään mystistä Sitä Oikeaa, kaikki eivät löydä koskaan puolisoa itselleen.
Johonkinhan ap on kumppanissaan alunperin rakastunut, se tunne tietysti väljähtyy vuosien myötä mutta kyllä sen voi herättää uudelleen eloon niin halutessaan ja jos kumppani ei ole muuttunut paljon.

 

[vierailija]

Kolmenkympin kriisi otti varaslähdön.

 

[AivanSama]

Tämä ei voi olla muuta kuin provo.

 

[vierailija]

Tämä ei voi olla muuta kuin provo.

Ja vieläpä todennäköisimmin naisen kirjoittama. En ole ikinä tavannut miestä, joka olisi tuohon tyyliin tunteellinen ja tuolla lailla tunteidensa vietävänä.

 

[feger]

Vaikuttaa siltä, että asiat on elämässä liian hyvin, kun on aikaa pohtia tuollaisia

 

[vierailija]

Uskoisin tuon olevan vain väliaikaista. Teillä on pieni lapsi ja pidempi parisuhde takana. On täysin normaalia miettiä välillä missä mennään. Jos tilanne menee sietämättömäksi, niin voittehan vuokrata jonkun asunnon hetkeksi ja asua kuukauden pari erillään, saisit selkiytettyä ajatuksiasi. Lainavapaita kuukausia saa kyllä, joka helpottaa kun on kuitenkin se omistusasunto siinä. Ero on kuitenkin vähän liian suuri päätös, jos ei mitään varsinaisesti ole huonosti. Vaimosi kuulostaa erittäin fiksulta naiselta, hän on ottanut asian hyvin ymmärtäväisesti.Lapsikin on vielä pieni ja vie paljon aikaa parisuhteelta. Melko varmasti ajatuksesi muuttuu ja tämä on vain vaihe joka kuuluu tähän elämänvaiheeseen. Kumppaniin voi rakastua uudelleen monta kertaa.Tsemppiä

 

[viisikymppinen isoäiti]

Paras kunnostettu menemään, älä pilaa vaimosi elämää

 

[vierailija]

No ei kyllä kuulosta siltä, että kaikki on hyvin. Tuo seksijuttukin, ettei sitä voi harrastaa, jos tuleekin ero, kuulostaa ihan neuroottiselta.