Kaikki jotka on eronnu....

[Mammanpojat]

Minkä ikäisiä olitte kumppaninne kanssa? Naimisissa? Lapsia? Yhteinen talous? Mikä syy, että ero tuli...

Kuinka kauan meni että molemmilla oli uusi puoliso, tai ainakin sillä joka eroa halusi.

Toivottavasti joku jaksaa vastata... :ashamed:

 

[yks eronnut]

minä 24v ex 36v. Naimisissa kyllä. 2 lasta. Yhteinen talous. Pitkään jatkuneet vaikeudet, alkoholi, rakkauden loppuminen, jatkuva tappelu.

Minulla uusi puoliso noin 3kk päästä, miehellä noin 7kk hän meni kihloihin siitä kuukauden päästä ja puolen vuoden päästä naimisiin. Minä vuoden päästä kihloihin ja ollaan edelleen, avioliittoa en ole edes harkinnut, niin koville otti viime kerta.

 

[Mammanpojat]

minä 24v ex 36v. Naimisissa kyllä. 2 lasta. Yhteinen talous. Pitkään jatkuneet vaikeudet, alkoholi, rakkauden loppuminen, jatkuva tappelu.

Minulla uusi puoliso noin 3kk päästä, miehellä noin 7kk hän meni kihloihin siitä kuukauden päästä ja puolen vuoden päästä naimisiin. Minä vuoden päästä kihloihin ja ollaan edelleen, avioliittoa en ole edes harkinnut, niin koville otti viime kerta.

Kauanko olitte yhdessä? Miten se rakkaus vaan voi loppua... Herranen aika, mulla tekee pahaa

 

[todellakin harmaana nyt]

Oltiin 21v ja 23v kun erottiin, kaksi yhteistä lasta. Oltiin naimisissa. Eroon syynä toisen alkoholismi, väkivaltaisuus ja vieraissa käyminen. Minulla uusi puoliso, exällä ei ketään vakituista. Hyvissä väleissä ollaan nykyään, erosta noin 8 vuotta.

 

[tässä jotain]

hmm.. pari kuukautta sitten erottu, minä 22v. ja mies 25v., avoliitossa ( kihloissa ) ei naimisissa siis, lapsia yksi ( poika 1v7kk ) kait meil aikalailla yhteinen talous oli, mitä se sit tarkoittaakaan Puoli vuotta oltiin niin ajauduttu erillemme, että ei tosikaan. Miehellä alko tulemaan todella selvästi narsistisia piirteitä ja oma hyvinvointi horjui. Olin niin masentunut ja kiukkusin lapselle. Nyt elämä hymyilee ja minä hymyillyt sen pari kuukautta putkeen. Huonoja päiviä ei ole kuin muutama tuolla matkanvarrella Niin ja minä olin se joka pisti lopulta tavarat kasaan ja lähdin lapsen kanssa. Puolisoa ei vielään ole kummallakaan, mutta minulla on yksi läheinen mies, jonka kanssa vietän aikaa ( ollaan tunnettu monta monta vuottaa mutta nyt tultu läheisiksi

 

[vieras]

Ehdittiin olla naimisissa viisi vuotta kun erottiin, yksi parivuotias lapsi oli silloin. Olimme eron tullessa 25 ja 27. Eron syy oli se että mies halusi lähteä, oli kuulemma "elänyt riittävän pitkään muita ihmisiä varten ja haluaa elää yksin". Noh, melkein heti hän löysi itselleen uuden. Eron jälkeen minulla oli joitakin lyhyempiä suhteita kunnes puolisen vuotta sen jälkeen kun virallinen ero astui voimaan, löysin nykyisen mieheni jonka kanssa aion olla elämäni loppuun asti. Olemme päättäneet yrittää ja selvitä vaikka mikä tulisi.

 

[Mammanpojat]

Tekee pahaa kertoa, mulla mieheni ilmoitti minulle sunnuntaina, aivan yhtäkkiä...
Että olemme muka kasvaneet erilleen, ja hän on tuntenut näin kauan aikaa..
Ei jaksa kuulemma enää, ja tää tuli niin puun takaa, mä ihan säikähdin kun matto vetästiin alta :'( Tunnen itteni tosi masentuneeksi, en olisi voinut koskaan kuvitella että mieheni haluaa eron.. Rakastan häntä niin paljon! Ja hän on antanut ymmärtää minun koko ajan, että hänkin rakastaa mua. Pelottaa ajatus, kun se tänään tulee töistä kotiin, että pitäisi alkaa puhumaan tavaroiden jakamisesta ja muusta, hyi :ashamed: Itkettää koko ajan, niin paha olla.

 

[elämä on vuoristorataa]

Avoliitossa. Minä 23 ja mies 24, 2 lasta. Mies väkivaltanen ja petturi. Mies muutti samantien uuden luo.
Itse olin pettynyt miehiin ja muutaman vuoden elin "nuoruutta" .
Seitsämän vuoden päästä tapasin nuorimman lapseni isän, sitä liittoa kesti kuusi vuotta.

 

[Pamppelsson]

Mä vastaan nyt, vaikka ei naimisissa exän kans oltukaan.
ELi mä olin 23kun erottiin, exä 25v. Neljä yhteistä vuotta oli silloin takana, ja yksi lapsi oli.
Eroon on oli monta syytä.. Ei vaan tultu enää toimeen (eikä esim exän puuhaamiset mun selän takana asiaa ainakaan helpottanut )...
Meni kaksi vuotta että molemmat löysimme uudet kumppanit. Aika tasan samana viikonloppuna ne löytyikin

Minä nyt naimisissa ja mulla on uuden mieheni kanssa yhteinen lapsi. Exä on avoliitossa ja hänelle ja uudelle avokilleen syntyy lapsi ensi kesänä

 

[CandleLight]

Minkä ikäisiä olitte kumppaninne kanssa? 20-22
Naimisissa? ei
Lapsia? kyllä, 1
Yhteinen talous? ei
Mikä syy, että ero tuli... : hän keksi että haluaa jotain muuta (parempaa syytä en ole koskaan saanut, ilmotusluontosesti asia tuli esille, että kiitti ja heippa)

 

[Silmukka-]

Onko sulla ihmisiä joihin tukeutua...
Tuollaiset puun takaa tulevat erot on niin julmia. Tiedän itsekin miltä tuntuu kun romahtaa aivan täysin, välillä tuntui että tuskaan voisi kuolla.
Ja niin kauan haaskaa aikaa kun miettii kysymyksiin vastauksia joita toinen ei ole kiinnostunut antamaan. Mutta nekin katoavat kyllä mielestä ja joku kaunis päivä on taas ainakin melkein ehjä...

:hug:

 

[Mammanpojat]

Minkä ikäisiä olitte kumppaninne kanssa? 20-22
Naimisissa? ei
Lapsia? kyllä, 1
Yhteinen talous? ei
Mikä syy, että ero tuli... : hän keksi että haluaa jotain muuta (parempaa syytä en ole koskaan saanut, ilmotusluontosesti asia tuli esille, että kiitti ja heippa)

Hyi miten hän sanoi sinulle, haluaa jotain muuta... Minusta tuntuu, että olen tehnyt aina kaiken oikein, ja niin hyvin. Miksi mies haluaa yhtäkkiä erota? Ei jaksa perhe-elämää, ei minua, ei vissiin mitään..

 

[vieras]

Minkä ikäisiä olitte kumppaninne kanssa? 20-22
Naimisissa? ei
Lapsia? kyllä, 1
Yhteinen talous? ei
Mikä syy, että ero tuli... : hän keksi että haluaa jotain muuta (parempaa syytä en ole koskaan saanut, ilmotusluontosesti asia tuli esille, että kiitti ja heippa)

Vähän samaan tyyliin tuli ilmoitus meilläkin, me vaan oltiin naimisissa ja muutaman vuoden vanhempia. En ymmärrä mikä toisia ihmisiä riivaa kun ei viitsitä yhtään yrittää. Heti kun ei ole kivaa niin sanotaan heippa!

 

[Mammanpojat]

Onko sulla ihmisiä joihin tukeutua...
Tuollaiset puun takaa tulevat erot on niin julmia. Tiedän itsekin miltä tuntuu kun romahtaa aivan täysin, välillä tuntui että tuskaan voisi kuolla.
Ja niin kauan haaskaa aikaa kun miettii kysymyksiin vastauksia joita toinen ei ole kiinnostunut antamaan. Mutta nekin katoavat kyllä mielestä ja joku kaunis päivä on taas ainakin melkein ehjä...

:hug:

On ihmisiä, on ystäviä... Jotenkin vaan haluaisin mieheni. Haluaisin halata häntä ja rutistaa oikein kovaa. Tuntuu ettei minkäänlaista lohtua kenestäkään muusta kuin omasta miehestä.

 

[PiipaMami]

Minä ja miehei erottiin noin kahden vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen. kupuksemme oli silloin vähän päälle vuoden. tarkkaan en muista. Syitä oli miehen kaljottelu, luottamuksen puute, minun nuori ikäni ja kaikki oli tapahtunut vaan niin nopeasti. Olin 18 vallaton sinkku kun tavattiin ja mies vakiintunut 28 vuotias mies. Otti eron sillosesta vaimostaan ja me alettiin perustaa perhettä... :attn:
Eron jälkeen mies pyöriskeli itsesäälissä ja kamalassa kurjuudessa samalla kun minä etsiskelin itseäni yksin ja randommiesten kanssa.
9kk meni kun löysin itseni ja tajusin että paikkani on mieheni luona. Palattiin sitten yhteen miehen kanssa . Nyt meillä toinen lapsi ja asutaan onnellisesti isona peheenä. Alkoholiongelmaa on vielä mutta minä seison mieheni rinnalla siinä taistelussa :saint:
Niin ja ennen eroa ei oltu naimisissa mutta nykyään ollaan. 1. hääpäivä koittaa huhtikuussa!

 

[CandleLight]

kyllä siinä oman identiteetin ja itsetunnon kanssa tuli aikamoinen kriisi.. vuosi siinä meni että itekseen asiaa käsitteli. toiselta kun ei kunnon syytä koskaan tullut..

 

[TiiaNooraMarjaLeena]

Tekee pahaa kertoa, mulla mieheni ilmoitti minulle sunnuntaina, aivan yhtäkkiä...
Että olemme muka kasvaneet erilleen, ja hän on tuntenut näin kauan aikaa..
Ei jaksa kuulemma enää, ja tää tuli niin puun takaa, mä ihan säikähdin kun matto vetästiin alta :'( Tunnen itteni tosi masentuneeksi, en olisi voinut koskaan kuvitella että mieheni haluaa eron.. Rakastan häntä niin paljon! Ja hän on antanut ymmärtää minun koko ajan, että hänkin rakastaa mua. Pelottaa ajatus, kun se tänään tulee töistä kotiin, että pitäisi alkaa puhumaan tavaroiden jakamisesta ja muusta, hyi :ashamed: Itkettää koko ajan, niin paha olla.

Minun elämäni romahti samalla tavalla 5 vuotta sitten. Ihan yhtäkkiä mies ilmoitti, että meidän on turha enää jatkaa ja, että hän on tahoillaan asiaa pohdiskellu jo vuoden päivät ja, että rakastaa minun aina, mutta ei niin kuin miehen kuuluu omaa naistaan rakastaa ja että olemme kasvaneet vuosien varrella erilleen. Hän oli suunnitellut jo osittain kuviot valmiiksi siitä eteenpäin ja jotain jo toteuttanutkin. Suhteemme kesti 7 vuotta, lapsia meillä ei ollut, olimme kihloissa. Mielestäni olimme koko ajan melko onnellinen pariskunta eikä mikään kyllä tulevaan eroon sen viimeisen vuodenkaan aikana viitannut.

Se päivä jolloin mies asian ilmoitti on edelleen todella tuoreessa muistissa ja tapa jolla hän eron hoiti oli sellainen, että anteeksi voin antaa mut koskaan en unohda :'(

 

[CandleLight]

Tekee pahaa kertoa, mulla mieheni ilmoitti minulle sunnuntaina, aivan yhtäkkiä...
Että olemme muka kasvaneet erilleen, ja hän on tuntenut näin kauan aikaa..
Ei jaksa kuulemma enää, ja tää tuli niin puun takaa, mä ihan säikähdin kun matto vetästiin alta :'( Tunnen itteni tosi masentuneeksi, en olisi voinut koskaan kuvitella että mieheni haluaa eron.. Rakastan häntä niin paljon! Ja hän on antanut ymmärtää minun koko ajan, että hänkin rakastaa mua. Pelottaa ajatus, kun se tänään tulee töistä kotiin, että pitäisi alkaa puhumaan tavaroiden jakamisesta ja muusta, hyi :ashamed: Itkettää koko ajan, niin paha olla.

se on rankkaa, tuttu tunne :hug: kannattaa puhua ja käsitellä, ei se kuitenkaan sinun vikasi ole vaan vika on siinä toisessa. :hug:

 

[eronnut 2006 keväällä]

olin 21.v poika oli silloin 2v. ja tyttö 2kk ikäinen oltiin naimisissa tyhmä olin ku menin, ei onneksi yhteistä lainaa tms. ostin asunnon itselleni vasta pari vuotta eron jälkeen siihen asti asuin vuokralla.
Päivääkään en ole katunut että erosin, ainoa ikävä puoli että säälin aina exääni vaikka kuinka koitan jatkaa eteenpäin..
Eron syy : mies petti, käytti liikaa päihteitä, meillä oli ihan eri käsitys rahankäytöstä jne. miljoona syytä..

itse halusin eron, ex olisi halunnut vielä yrittää mutta sanoin jos lopettaa sekoilun niin voidaan yrittää mutta ei siitä mitää tullut ja kello kävi loppuun ja otin lopullisen eron..
mulla oli muutamia lyhyitä irtosuhteita ja sellasta pientä säätöä siinä kodin ja arjen ulkopuolella.
mutta vasta kun pienempi lapsi oli 1v.
eli reilu 1.5v sitten
niin mulla oli pikkusen vakavampi juttu joka loppui sitten, mutta se oli ensimmäinen kun otin lapset mukaan kuvioihin.
siitä meni taas yli vuosi että tapasin nykysen miesystäväni (tämän vuoden heinäkuussa) ja nyt ollaankin ihan vakavissamme mutta edetään tosi hitaasti ja harkiten, olin niin kauan yksin yli 2 vuotta että en ikinä uskonut että tapaan ketään joka sopeutus tähän meidän elämään ja kaikkeen menneisyyteen mutta nyt olen huomannut että niitä kunnon miehiä on maailma täynnä senkun vaan ettii sen itelleen sopivan..

 

[tptuus]

On äärimmäisen todennäköistä että miehesi on ainakin ihastunut toiseen ellei hänellä jo ole toista.
Miehet eivät analysoi tunteitaan niin pitkälle että päättävät kasvaneensa erilleen. Joko heillä on tunteita omaa naista kohtaan tai sitten siirtävät johonkin toiseen.

 

[yks]

Erosin nelisen vuotta sitten, avoliittoa takana alun toistakymmentä vuotta, yhteinen talous ja eläimet mut ei lapsia. Liitto väljähtyi (mun mielestä, ex ei olisi eronnut) ja löysin uuden. saattoi tulla hällekkin vähän puun takaa, liekö ap tapauksessasi kyse samasta? Toivottavasti ei.

Mulla siis oli heti uusi (ja sama on edelleen) ex seilasi ihme elämää viinassa ja naisissa parisen vuotta. nyt sillä on ollut sama emäntä pari vuotta, niillä myrskyisä aika viinanhuuruinen liitto ei lapsia. mulla ja nyksälläni on pieni poika.

 

[porilainen]

Onko sulla ihmisiä joihin tukeutua...
Tuollaiset puun takaa tulevat erot on niin julmia. Tiedän itsekin miltä tuntuu kun romahtaa aivan täysin, välillä tuntui että tuskaan voisi kuolla.
Ja niin kauan haaskaa aikaa kun miettii kysymyksiin vastauksia joita toinen ei ole kiinnostunut antamaan. Mutta nekin katoavat kyllä mielestä ja joku kaunis päivä on taas ainakin melkein ehjä...

:hug:

On ihmisiä, on ystäviä... Jotenkin vaan haluaisin mieheni. Haluaisin halata häntä ja rutistaa oikein kovaa. Tuntuu ettei minkäänlaista lohtua kenestäkään muusta kuin omasta miehestä.

"mammanpojat" asuiksä porissa vai muistanko ihan väärin..?

 

[Mammanpojat]

No en voi tietää, mutta toivon ettei ole toista naista. En varmasti kestäisi sitä. Miten saisin sen kertomaan todellisen syyn, ja puhumaan, kun on niin sulkeutunut. Miksi yhtäkkiä haluta eroa, miksi ei asioista voida puhua ja vaikka yrittää selvittää/korjata ongelmia, jos niitä hänen mielestään on. :'(

 

[Mammanpojat]

Onko sulla ihmisiä joihin tukeutua...
Tuollaiset puun takaa tulevat erot on niin julmia. Tiedän itsekin miltä tuntuu kun romahtaa aivan täysin, välillä tuntui että tuskaan voisi kuolla.
Ja niin kauan haaskaa aikaa kun miettii kysymyksiin vastauksia joita toinen ei ole kiinnostunut antamaan. Mutta nekin katoavat kyllä mielestä ja joku kaunis päivä on taas ainakin melkein ehjä...

:hug:

On ihmisiä, on ystäviä... Jotenkin vaan haluaisin mieheni. Haluaisin halata häntä ja rutistaa oikein kovaa. Tuntuu ettei minkäänlaista lohtua kenestäkään muusta kuin omasta miehestä.

"mammanpojat" asuiksä porissa vai muistanko ihan väärin..?

Oulussa...

 

[syystyttönen]

:hug:

koville se eroaminen ottaa... aika on se, joka auttaa tuossa tilanteessa. perheasianneuvottelukeskuksen palveluita suosittelisin ap:lle, vaikkei niistä omassa erossani ollutkaan apuja. no, saatiinhan me sovittua lasten (kaksi murrosikäistä ) elatus- ja tapaamisasiat ym. käytännön jutut kuntoon. jos teillä on omaisuutta, suosittelen myös lakimiehen palveluita, ettet jää nuolemaan "erolla yllätettynä" näppejäsi. tämä eroilmoituksen antajaosapuoli kun on ennättänyt pohtia jo monta asiaa valmiiksi.

en nyt rupea tässä erittelemään oman eroni syitä. riittänee kuin sanon, että ex löysi 16v:n avioliiton jälkeen itselleen toisen naisen yhteisestä ystävästämme. ovat nyt naimisissa.

ja minullekin löytyi pikaisesti asumuseron jälkeen uusi kumppani. ollaan avoliitossa ja meillä on 1v.4kk. ikäinen yhteinen lapsi. että voisin sanoa, hyvin minulle kävi, vaikkei silloin keväällä 2006 siltä tuntunutkaan. :heart: