Huutaa vaan tunnin? eihän se ole aika eikä mikään vielä.
Yksi vaihtoehto ois antaa nukkua siinä niin kauna kun tahtoo? Ei varmaan aina vanhemmille mieleen, mutta kyllä se kouluikään mennessä tahtoo omaan sänkyyn.
Meillä vanhin ja nuorin ei ole tottunu omaan sänkyyn kun sillä että se vaan viedään sinne. Sängystä puhutaan positiivisesti, siitä koetetään tehdä lapsen mieleen mahdollisimman kiva ja mukava paikka. Sänkyyn menolla ei saa uhkailla.
Se erohan siinä on se vaikein. Ja uudet asiat usein lasta pelottaa. Jos tahtoo, niin voi aloittaa niin että siirtää lapsen sängyn vanhemman vieree, Ja kunhan se oma sänky tulee tutuksi, niin sitten sen voisi jonkin mukava jutun tai liekin varjolla viedä omaan huoneeseen. Varmaankaan se lasi ei sinne vapaaehtoisesti kyllä vielä jää..
Nanny Finen neuvot on myös tehonnu. Vanhemmat vuro illoin koettaa tätä, eli se joka kyseisenä iltana vie nukkumaan, vie lopun iltaa. Vanhempaa ei saa vaihtaa vaikka kuinka väsyttää ja kiukuttaa. Ja siksi vuorotellen, ettei homma jää vaan toiselle. Muuten lapsi alkaa kiukuta sille joka ei sitä yleensä nukkumaan laita.
Eka kerran lapsi viedään sänkyyn silitellään ja sanotaan hyvät yöt. Kun lapsi lähte pois sängystä, viedään takaisin sänkyyn ja sanotaan hyvää yötä ja silitetetään.
Kun lapsi taas lähtee pois, viedään vain takaisin, silitetään ja lahdetään pois.
Seuraavilla kerroilla vaan viedään sänkyyn. Ei sanota mitään eikä katsota silmiin.
Tätä jatketaan niin kauan kun jompi kumpi nukahtaa. Periksi ei pidä antaa eikä palkita lasta juttelulla. Kun nukkumaan meno aika on, niin se on. Siitä vain pitäisi tehdä mukava ja lämmin juttu. Ei huutamista ja pakottamista. Vaikeeta tulee olemaan, mutta kyllä tuo minunki nuorin, 2v. jo alkaa jäädä sinne sänkyyn. Ensin huutaa, mutta hiljenee kun tietää että poiskaan on turha lähteä kun äiti kantaa takaisin sänkyyn...kauhee minä..
Tsemoppiä! Kyllä se ajan kanssa siitä!
