kaipaan hellyyttää

onni löytyy arjesta

Aktiivinen jäsen
06.08.2007
4 064
0
36
Tuntuu et mun elämässäni aina on tää sama saatanan virsi...
Sinänsä ihana mies mulla mut olis niin kiva kuulla olevansa rakas, joku halais spontaanisti , kehuis tms. Toisinaan kyllä kritisoi ja negatiivista palautetta silloin tällöin antaa ja on ihmeissään jos / kun loukkaannun. Olen selittänyt et mulla mielestäni "oikeus" sanoakin hyvällä omallatunnolla jotain kritiikkiä hänestä, koska annan myös positiivista palautetta. Hänelle olen sanonut et jollei osaa positiivista palautetta antaa, ei kannata sit antaa sitä negatiivistakaan.

Yhdessä ollaan oltu ens kesänä 10v ja silloin aviossa 3v. Itse ehdotin yhteenmuuttoa, lapsia ja minä myös kosin.. Monesti olen päättänyt et en tee aloitetta mihinkään, odotan milloin hän hokaa sanoa edes jotain. en ole koskaan kuitenkaan jaksanu koskaan odottaa..
Pelkään vain, ettei liittomme kestä.. Olen tästä monesti sanonut, mutta vaikutusta ei ole ollut.
 
:hug:
Toiset miehet on vaan just niin jäyhiä metsien miehiä - perussuomalaisia juntteja, jotka ei vaan osaa näyttää varsinkaan niitä lämpimämpiä tunteita - siinähän vois näyttää pehmolle.
Mutta kuten nimimerkkisikin kertoo... onni löytyy arjesta... kunhan sen osaa vaan etsiä.
Varmastikin se mies tekee jotain pientä sun hyväksesi, vaikkei se ookkaan se halaus tai hellä taputus takamukseen ohikulkeissa... mutta jotain.

Vai eikö mies milläänlailla huomaa sinua ja sun olemassaoloakaan?
 
kuulostaa ihan mun mieheltä.. se vaan ei kuulemma osaa puhua tunteistaan.. ja musta kyllä tuntuu ettei edes halua opetellakkaan :( mut silti yleensä ihan onnellisia ollaan. oon vaan yrittäny mukautuu tilanteeseen. mut olis kyl joskus kiva kuulla kuin kauniilta näytän tai miltä siitä joku asia tuntuu.

keväällä saadaan vauva ja se ei edes siitä asiasta voi mun kans puhua. ja mulle tulee tunne että välittääkö se ollenkaan asiasta vaikka tiedän kuitenkin että hänellekkin tämä on tärkeä ja iso asia mutta hän vaan ei osaa ilmaista sitä.. ärsyttävää |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
:hug:
Toiset miehet on vaan just niin jäyhiä metsien miehiä - perussuomalaisia juntteja, jotka ei vaan osaa näyttää varsinkaan niitä lämpimämpiä tunteita - siinähän vois näyttää pehmolle.
Mutta kuten nimimerkkisikin kertoo... onni löytyy arjesta... kunhan sen osaa vaan etsiä.
Varmastikin se mies tekee jotain pientä sun hyväksesi, vaikkei se ookkaan se halaus tai hellä taputus takamukseen ohikulkeissa... mutta jotain.

Vai eikö mies milläänlailla huomaa sinua ja sun olemassaoloakaan?

Mä taidan olla normaalia vaativampi, en tiedä.. Tottakai huomioi minua, jos esim. haluan nukkua, tarvitsee vain sanoa ja hän valmis heräämään lasten kanssa (jollei töissä). Mutta toisinaan olisin valmis luopumaan näistä muista hyveistä siinä, etteä saisin tuntea tulevani huomioiduksi naisena.
Pelkään jossain vaiheessa etsiväni seuraa muualta, mikäli tämä jatkuu vuodesta toiseen. Ja sitä en missään nimessä haluaisi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja nanakuu:
kuulostaa ihan mun mieheltä.. se vaan ei kuulemma osaa puhua tunteistaan.. ja musta kyllä tuntuu ettei edes halua opetellakkaan :( mut silti yleensä ihan onnellisia ollaan. oon vaan yrittäny mukautuu tilanteeseen. mut olis kyl joskus kiva kuulla kuin kauniilta näytän tai miltä siitä joku asia tuntuu.

keväällä saadaan vauva ja se ei edes siitä asiasta voi mun kans puhua. ja mulle tulee tunne että välittääkö se ollenkaan asiasta vaikka tiedän kuitenkin että hänellekkin tämä on tärkeä ja iso asia mutta hän vaan ei osaa ilmaista sitä.. ärsyttävää |O

:hug: Tuon vauvajutun toisaalta ymmärrän. Mies ei vaan ovi ymmärtää niitä tuntemuksia, kun joku kasvaa sisällä. eikä se ole miehelle niin konkreettinen asia raskausaikana. Onnea sinulle odotukseen!

Itse olen myös yrittänyt mukautua, mutta täytyykö??? Onko miehellä oikeus olla puhumatta, kun ei osaa?? Itse olen sanonut miehelleni et jollei todella osaa, on olemassa paikkoja mis opetella. Tuntuu vaan et hän ei ota tosissaan, kun sanon ettei liittomme kestä näin vuosikymmeniä, kuten haluaisin olevan.
 
Minkä ihmeen takia odotatte, että miehen luonne muuttuu taikaiskusta 10 vuoden tms. jälkeen? Enemmänkin ne alkaa ihmetellä, etteivät itse menneet naimisiin tuollaisen kitisevän ja vaativan, alakuloisen akan kanssa. Turha rutista, kun paska on jo housussa. Noissa miehissä ei ole mitään vikaa, he vain ovat sellaisia ja te olette heidät miehiksenne valinneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Minkä ihmeen takia odotatte, että miehen luonne muuttuu taikaiskusta 10 vuoden tms. jälkeen? Enemmänkin ne alkaa ihmetellä, etteivät itse menneet naimisiin tuollaisen kitisevän ja vaativan, alakuloisen akan kanssa. Turha rutista, kun paska on jo housussa. Noissa miehissä ei ole mitään vikaa, he vain ovat sellaisia ja te olette heidät miehiksenne valinneet.

Mieheni ei ollut samanlainen 10v tosiaankaan, siinä se pulma onkin.. Tiedän että hän osaa puhua, mutta se on vaan nyt jumissa jossain..
Ja kieltämättä itseäänkin ärsyttää suunnaattomasti kun samasta asiasta jutellaan taas ja taas, mutta mikään ei muutu. yksikään parisuhde vaan ei pysy kasassa loputtomiin vain toisen osapuolen hellyydestä..
 
Voin kertoa vain omasta kokemuksestani.

Tällä hetkellä mieheni kehuu mua tasaisen varmasti päästä varpaisiin, jopa niin että ihan nolostun (tämä ihan positiivista siis). Suhteemme alkuaikoina (noin 6 vuotta sitten) asia ei muistaakseni ollut näin. Sitten ollaan puhuttu, puhuttu ja puhuttu. Jos hän sanoi jonkun mukavan asian minulle, sanoin, miten hyvältä ja kivalta se tuntuu ja olin kuin "naantalin aurinko", olin myös miehelleni tästä syystä erityisen ihana koska oli niin hyvä fiilis. Kerroin myös, miten kehut muhun vaikuttavat. Se antaa mulle energiaa, voimaa, iloa ja tulee sanotuksia kaikkea kivaa miehellekin :). Ollaan myös puhuttu siitä, miksi ihmiset pettää. Että yksi syy voi olla se, ettei kotona saa riittävästi mukavaa kuultavaa.

Ehkä tästä tuli joku positiivisuuden kehä tai jotain. Mutta toisaalta, miehet ovat erilaisia. Jotkut miehet eivät sitten kai osaa, en mä tiiä.
 
Mä en kannustaisi sua "käyttämään oikeuttasi" kritisoida miestä, jos miehellä ei sun mielestä oo oikeutta kritisoida sua. Ja en oo ollenkaan sitä mieltä että positiivisilla kommenteilla "ostaa" oikeuden sanoa negatiivisestikin. Uskoisin että miehelles on aika hankalaa sietää kritiikkiä jota hänellä itsellä ei ois lupa esittää.

Ennemmin anna esimerkkiä spontaanista kehumisesta, josko se vaikka tarttuis. Tee niinkun haluaisit itsellesi tehtävän...
 
Kokeile jutella asiasta, kun miehesi tekee jotain, esim. ajaa autoa. Silloin tällaiset "jörmyt" uskaltaa usein paremmin avautua ja myös kuunnella mitä sinulla on sanottavaa. Ajatteleppas millaisia appivanhempasi ovat? Onko miehesi tapa toimia sellainen kuin hän on lapsuudessaan oppinut? Usein niin on..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kyllä:
Mä en kannustaisi sua "käyttämään oikeuttasi" kritisoida miestä, jos miehellä ei sun mielestä oo oikeutta kritisoida sua. Ja en oo ollenkaan sitä mieltä että positiivisilla kommenteilla "ostaa" oikeuden sanoa negatiivisestikin. Uskoisin että miehelles on aika hankalaa sietää kritiikkiä jota hänellä itsellä ei ois lupa esittää.

Ennemmin anna esimerkkiä spontaanista kehumisesta, josko se vaikka tarttuis. Tee niinkun haluaisit itsellesi tehtävän...

Minä kehunkin, kerron olevani onnellinen kun minulla on hän. Kehun häntä myös lapsille, kun siihen on aihetta. Osaan myös kertoa rakastavani. Ei ole vielä tarttunut...

Olen sanonut miehelle, että jollei osaa sanoa positiivisia asioita, kannattaa olla sitten hiljaa eikä julkituoda niitä negattivisiakaan. Musta se on aivan oikein! Mikä oikeus ihmisellä on ottaa asiakseen huomauttaa toisinaan pikkuasioistakin, jollei pientäkään positiivista ole valmis sanomaan?

Niin ja joku kysyi appivanhemmista. Ovat molemmat kehuneet toisaan, rakkaudentunnustuksiahan eivät sen ikäiset usein ääneen ulkopuolisten kuullen sanele.
 

Yhteistyössä