Kaipaatko koskaan menneitä aikoja, kuten sitä vauhdikasta nuoruutta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja shihtzu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

shihtzu

Aktiivinen jäsen
05.02.2008
1 878
0
36
Mulla on nyt ikää melkein 35 ja viime aikoina olen jonkin verran kaipaillut niitä aikoja kun oli parikymppinen. Meillä oli kaveripiirissä todella hauskaa, vaikkakin se oli sitä baareissa hillumista joka viikonloppu ja parhaimpina viikonloppuina 2 iltana, mutta meillä oli hauskaa ja harvemmin sitä tuli tehtyä mitään ihan järjetöntä.

Eniten mä kaipaan sitä tunnelmaa ja niitä bailukavereita, nykyään elämä on aika tylsää jos suoraan sanotaan, vaikkakaan ei tuo alkoholi tänä päivänä edes maistu niin kuin silloin nuorempana, en mä sitä kaipaa, silloin vaan oli niin hauskaa.
 
Olet jälkeenjäänyt. Ihmisen osa on kehittyä ja löytää uusia asioita elämäänsä. Ei elämä ole vielä eläkkeelläkään tylsää. Ihminen tekee siitä itse sellaista.
 
33 vuotta ja ei tee edes mieli alkoholia ja baari elämää. Siinä vaan ei ole enää sitä fiilistä. elämä tasaisempaa nyt, toisaalta hyvä. Mutta täytyy myöntää, että olen kaiholla mielellä viime akoina muistellut nuoruutta, koska opiskelen nuorten parissa ja se kaikki muistunut mieleeni.
 
mä en niinkään mitään vauhtia kaipaa, mutta jotenkin sitä nuoruutta kyllä. kasvamista ja oivaltamista. miehen kanssa alkuaikoja, sitä kun ei vielä asuttu yhdessä mutta vietettiin kaikki yöt yhdessä. syötiin aamiaista kaksistaan, käytiin vuokraa lefffoja.... kaiaan sitä huolettomuutta.
 
Olisko se sellaista kaihoisaa muistelua, eikä oikeesti kaipuuta tai toivetta että olis taas semmosta.. Muistoissa kaikki oli niin ihanaa ja hauskaa, mutta kyllä se todellisuus oli myös sitä paskaa arkea. Ei se mitään jälkeenjääneisyyttä ole, vaan kuuluu ihmisen kasvuun ja vanhenemiseen. Nauti siitä että sulla on ihania muistoja!
 
Sillä on olemassa nimi. Muistoja. Ihminen ei voi elää uudestaan mennyttä aikaa. Muistot ovat rikkautta. Tosin aika moni näyttää juuttuneen johonkin nuoruuden ihannointiin. Musiikkimaku on vielä viisikymppisenä sama kuin 18 v:llä. Pukeutuminen ja hiusmuoti nelikymppisenä omaa teiniaikaa kuvaavaa. Toivoisi näiden raukkojen pääsevän irti siitä. Silti voi aina verestää muistoja. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta menneisyydestä on syytä päästää irti.
 
Kyllä minä välillä kaipaan sitä, että ei ollut kiire minnekään ja ei ollut pakko tehdä mitään, jos ei halunnut. Että sai istua kaverin kanssa kahvilassa vaikka kolme tuntia :) seuraavan kerran tätä pääsee varmaan toteuttamaan sitten eläkkellä... tai ehkä kesälomalla, sitten kun lapset on isoja ;) mutta koko ajan en nuoruutta kaipaa, kaipuu tulee lähinnä silloin, kun sitä on stressaantunut ja kiireinen.
 

Yhteistyössä