Kaipaatteko koskaan miestänne vaikka näkisittekin

["Ikävä"]

päivittäin?
Meillä on ollut paljon kaikkea viime aikoina ( ostettiin talo, remontoitiin, muutettiin... ) ja tuntuu että olen yksin lasten kanssa vaikka mies on töissä ( matkoineen ) 10h päivästä.
Kotona hän vaan tekee ja tekee koko ajan jotain mikä ei liity minuun tai lapsiin. Muutto vielä ostittain kesken, samoin remontit joten ymmärrän kyllä että tekemistä on mutta tuntuu kamalalta kun 2 vuotias joka aamu itkee ja parkuu että haluaa isin. Koululainen kysyy heti koulusta tullessaan että miksi isän pitää joka päivä olla töissä jne.
Kun ei vaan ole aikaa antaa lapsille huomiota.
Tätä olen surrut jo pidempään mutta vasta parin viime päivän aikana olen huomannut että itsekin kaipaan miestäni.
Kaipaan apua lasten kanssa. Kaipaan mukavia juttuhetkiä ja että joku oikeasti olisi kiinnostunut kuulemaan miten jaksan, miten päivä on kulunut jne. Tai hoitaisi edes kerran vauvan kanssa heräilyn jotta jaksaisin itse seuraavan päivän vähän nykyistä paremmin.
Kaipaan huomionosoituksia ja rakkauttakin. Ja seksielämäkään ei olisi pahitteeksi edes kerran kuussa.
Tämä on vienyt niin paljon voimia tämä muutto ja remontti hässäkkä että illalla kun lapset nukahtavat niin itsekin hipsii pikaisesti suihkuun ja kun pään painaa tyynyyn niin uni tulee samantien. Ei edes jaksa ajatella mitään seksiin viittaavaa.

Nyt siis tajusin että itsekin ikävöin miestäni ihan hirveästi!! Sen lisäksi että olen harmissani myös lasten puolesta.

Ja kenenkään jonka mies on töissä esim. 1 kk toisella paikkakunnalla eikä lapset häntä näe sen useammin on nyt turha tulla aukomaan Miehenikin tekee reissutyötä vaihtelevasti Eli siitäkin on kokemusta mitä arki on kun mies on poissa vajaan kuukauden kerrallaan.

 

[tuhlaajatytär]

Saisitteko lapsille hoitajan ja lähtisitte yhdessä vaikka syömään?

 

[Kerpele]

Joo, mies tekee 7 päivästä viikkoa ja välillä pitkiäkin päiviä, kotona on sitten lasten- ja kodinhoitohommia niin paljon ettei toiseen oikeen kerkee keskittyä. Viime viikonlopun oli kotona ja mä olin ihan kamala sille kun mulla oli ollut niin hirvee ikävä

 

[Lilii lisänimetön]

Kyllä, ihan normaalissakin arjessa kaipaan.

 

["mimmi"]

Musta tuntuu kanssa, että odotan jatkuvast miestä kotiin, mutta siihen olotilaan on jo oikeastaan tottunut. Tänään on lähtenyt aamuneljältä töihin ja tulee varmaan seitsemän maissa. Tällaiset päivät, jolloin hän tulee jo alkuillasta onkin luksusta ja tuntuu että ilta menee jotenkin tosi helposti. Vaikka onkin väsyny, niin haluaa silti olla vauvan kanssa ja esim. kylvettää hänet ja minä saan vihdoin rauhassa tehdä muita kotitöitä.

 

["Ikävä"]

Minä olen tänään ollut myös miehelleni inhottava vaikka en häntä ole vielä nähnytkään. Olen avautunut tästä kaikesta mitä tunnen ja oma olo on ihan hirveä kun sain ( ilmeisesti tämä stressi edesauttoi asiaa ) ihan hirveän flunssan
En tahtoisi olla kamala vaimo mutta nyt olen sitä kyllä ollut, myönnän.
Olen pyytänyt että olisi meidän kanssa enemmän. Että huomaisi myös minut ja vaikka vauva on vasta puoli vuotias niin tekisi mieli viedä hänet mummolaan isompien lasten kanssa ja lähteä miehen kanssa kahdestaan johonkin. Vaikka yöksi tai kahdeksikin.
Tiedän että mies rakastaa minua mutta jotenkin itseäni kiusatakseni kai olen ruvennut ajattelemaan sitäkin että eikö minua oikeasti rakastetakaan.