Kaipaisin mielipiteitänne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epätoivoinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epätoivoinen

Vieras
Olemme seurustelleet mieheni kanssa parisen vuotta. Tähän aikaan on mahtunut myös ikäviä juttuja, pettämistä ("henkisellä tasolla"), valehtelua ym. Tämä kaikki on johtanut siihen, että minulla on kauhea menettämisen pelko ja olen melko omistushaluinen. Mitä voin tehdä pelastaakseni itseni ja suhteemme?
Esim. nyt mieheni lähti pariksi päiväksi reissuun ja koen siitä pahaa mieltä koska en päässyt mukaan. Tosin tätä reissua edelsi riita ja sekin vaikuttaa siihen, että mieleni on paha. Kuinka sairaalloista tämä on? :( Olen henkisesti aika loppu.
 
ilman luottamusta ei toimi, oma mustasukkaisuutesi ei niinkään ole ongelman ydin vaan suhde itsessään ei vaikuta olevan kovinkaan hyvällä tolalla. käy kunnon rehellinen keskustelu miehesi kanssa, vaikka sitten erokin seuraisi
 
Suosittelen että menet jonnekin keskustelemaan asiasta tai jos
mahdollista menette yhdessä. Ja tietysti olisi hyvä jos pystyisitte
rakentavasti yhdessä keskustelemaan näistä asioista.
Tuli mieleen että jos olet "liian" omistushaluinen, se voi ahdistaa
miestäsi ja hän voi jopa silloin paeta.
Seuraavasti kun tapaatte, koetapa hiukan erilaista asennetta
miestäsi kohtaan.
Mistä kumpuaa kauhea menettämisen pelkosi?
Ehkä olisi hyvä että käsittelisit elämääsi.
Jos sinulla on syvällä alitajunnassa tuo menettämisen pelko,
joka nyt rassaa suhdettanne.
Mene keskustelemaan jonnekin, se voi auttaa pitkällä tähtäimellä.
 
Menettämisen pelko on varmasti alkanut siitä tai ainakin pahentunut tällaiseksi, kun tunnen että minua on petetty tämän suhteen aikana. Rakastan miestäni todella paljon ja olen kyllä antanut anteeksi valheet ym. Kun jotenkin vielä voisin unohtaa...
 
Niin, tarkoitat henkisesti pettämistä? Miksiköhän miehesi turvautui
valehteluun? Luottamus tietysti on tärkeää.
Usko mielessäsi että kaikki kääntyy hyväksi, jos on tarkoitus.
 
Kiitos lohduttavista sanoista.
Mieheni ei jossain vaiheessa kuulemma ollut varma olenko "se oikea" ja halusi testata tunteitaan pitämällä yhteyttä muiden naisten kanssa ym. Ei tietääkseni ole ketään kuitenkaan tavannut. Nämä seläntakana tehdyt asiat satutti minua niin paljon, etten tiedä vieläkään miten pystyin antamaan anteeksi. Kyse ei ollut mistään "mitä kuuluu?"-viestittelyistä.
Toivotaan että asiat vielä muuttuu hyväksi....
 
Tuntuupa aika ikävältä tuo "testaus", jos se nyt sitten on ohi.
Luota tunteisiisi joka tapauksessa.
Olen aikoinaan vaistoni varassa ollut yhdessä ihmissuhteessa,
ja niinpä se vaisto oli oikeassa.
Tunnen herkästi toisen tunteet vaikka toinen olisi matkan päässä
ja tulevaisuudessa jos tapaan jonkun, aion hyödyntää herkkyyttäni.
Luulenpa että teillä voi olla hyvät ajat edessä, rauhoitu nyt vain.
 

Yhteistyössä