H
Huono hetki
Vieras
Mulle iso asia. Muille mitätön.
Mutta olen jo päälle 30, minulla on asiat ihan hyvin. On suloiset, terveet lapset. On ihana koti paikassa, jota rakastan. On työ, josta nautin. On mahdollisuus toteuttaa toiveeni ja haaveeni, koen eläväni yltäkylläisyydessä ja saavani sen minkä haluankin. Ainakin osittain.
Nimittäin on yksi asia, jota olen kaivannut elämääni aina, mutta jota en vain saa. Rakkaus. Niin, olenhan minä rakastunut muutamankin kerran. Itseasiassa kai kolme kertaa elämäni aikana. Ja joka kerran on käynyt huonosti. Asioita käsitellessäni olen tajunnut, että minua ei ole kukaan koskaan rakastanut. Ei koskaan. Rakastumiseni ovat olleet aina yksipuolisia, ja päättyneet lopulta suruun ja eroon.
Olen ollut jo viisi vuotta yksin lasteni kanssa. Miettinyt asioita, itseäni, elämääni. Olen käsitellyt menneisyyteni ja oppinut tykkäämään ja ennen kaikkea arvostamaan itseäni. Olen tasapainossa itseni kanssa. Ja onnellinen. Mutta silti, aina silloin tällöin tulee jotenkin haikea olo. Olisin niin tahtonut kokea, miltä tuntuu kun saa rakastaa ja saa rakkautta. Enkä mä ymmärrä, miksi, miksi mua ei voi kukaan mies rakastaa?
Olen luonteeltani rauhallinen, avarasydäminen, huumorintajuinen, luotettava.. ja paljon muuta. Ulkoisesti olen ihan nätti, kauniiksikin on monet kerrat sanottu. Tosin pyöreyttä on vartalossa, ei silti ainakaan enempää kuin vaikkapa "Maajussien" Emmillä. Mun elämä on tasapainossa, tulen taloudellisesti loistavasti toimeen, lapsillani on isä.. mutta ei. Jokin minussa tai mun elämässä on niin kerrassaan kauheaa ja kamalaa, että yksikään mies ei muhun rakastu. Enkä mä kai koskaan saa tietää syytä siihen.
Välillä vaan tulee niin haikea olo. Kun ei voi muuta kuin haaveilla siitä, miltä tuntuu kun rakastaa ja saa vastarakkautta.

Mutta olen jo päälle 30, minulla on asiat ihan hyvin. On suloiset, terveet lapset. On ihana koti paikassa, jota rakastan. On työ, josta nautin. On mahdollisuus toteuttaa toiveeni ja haaveeni, koen eläväni yltäkylläisyydessä ja saavani sen minkä haluankin. Ainakin osittain.
Nimittäin on yksi asia, jota olen kaivannut elämääni aina, mutta jota en vain saa. Rakkaus. Niin, olenhan minä rakastunut muutamankin kerran. Itseasiassa kai kolme kertaa elämäni aikana. Ja joka kerran on käynyt huonosti. Asioita käsitellessäni olen tajunnut, että minua ei ole kukaan koskaan rakastanut. Ei koskaan. Rakastumiseni ovat olleet aina yksipuolisia, ja päättyneet lopulta suruun ja eroon.
Olen ollut jo viisi vuotta yksin lasteni kanssa. Miettinyt asioita, itseäni, elämääni. Olen käsitellyt menneisyyteni ja oppinut tykkäämään ja ennen kaikkea arvostamaan itseäni. Olen tasapainossa itseni kanssa. Ja onnellinen. Mutta silti, aina silloin tällöin tulee jotenkin haikea olo. Olisin niin tahtonut kokea, miltä tuntuu kun saa rakastaa ja saa rakkautta. Enkä mä ymmärrä, miksi, miksi mua ei voi kukaan mies rakastaa?
Olen luonteeltani rauhallinen, avarasydäminen, huumorintajuinen, luotettava.. ja paljon muuta. Ulkoisesti olen ihan nätti, kauniiksikin on monet kerrat sanottu. Tosin pyöreyttä on vartalossa, ei silti ainakaan enempää kuin vaikkapa "Maajussien" Emmillä. Mun elämä on tasapainossa, tulen taloudellisesti loistavasti toimeen, lapsillani on isä.. mutta ei. Jokin minussa tai mun elämässä on niin kerrassaan kauheaa ja kamalaa, että yksikään mies ei muhun rakastu. Enkä mä kai koskaan saa tietää syytä siihen.
Välillä vaan tulee niin haikea olo. Kun ei voi muuta kuin haaveilla siitä, miltä tuntuu kun rakastaa ja saa vastarakkautta.