Kaks vuotta ja sikana

[saaramaija]

Heippa!

Jos keskustelupalstojen perusteella muodostaisi käsityksensä parisuhteesta ja varsinkin avioliitosta, niin kovinpa tulisi synkkä kuva. Ikisinkuksi kannattaisi jäädä.

Itse olen omassa elämässäni oppinut, että jos parisuhde tuntuu laimealta, eikä herätä intohimoja, vaan lähinnä alituista pientä riitelyä, niin ei se siitä enää hoitamalla parane. Olenkin ollut valtavan ylpeä itsestäni, että uskalsin lopettaa aikaisemman pitkän parisuhteeni. Se oli valtavan hyvä ratkaisu sekä minulle että silloiselle poikaystävälleni - vaikka se silloin sattuikin suuresti. Kuitenkin vain parin vuoden päästä erostamme olimme jo molemmat tahoillamme naimisissa.

Olin aikasemmin vannoutunut avioliiton vastustaja ja uskoin, että naimisiin meno on varma keino tappaa kaikki intohimo ja löytää itsensä erakoituneena kotirouvana, mutta mitä vielä! Olen ollut uuden rakkaani kanssa nyt kaksi vuotta ja ihmettelen, että miten tää rakkaus ja intohimo voi vaan kasvaa päivä päivältä! Jumankaut! Eikä minkäänlaista kahlitsemisen meininkiä. Molemmilla on täysi vapaus mennä ja tulla miten tahtoo kavereitten kanssa tai töissä ja harrastuksissa.

Niin että kyllä niitä onnellisiakin tarinoita on. Joskus se vaan vaatii sen, että uskaltaa ensin lopettaa sen tarinan, missä sitä ei ole.

 

[niin ihquu jotta..]

Wau! kaks vuotta oot jo ihmetellyt! .... kysytään vuoen pääst uuelleen..

 

[just joo]

Jo kaksi vuotta takana vapaata suhdetta, jossa saa mennä kavereiden kanssa miten tahtoo. No olikin korkea aika saada vapaus. Voi sen avioliiton noinkin kokea.

 

[Jorma 5]

Pannut salaa naapurin muijaa ja hyvin menee...tosin vielä paremmin tulee pois.

 

[ahvoih]

Jep jep, 16 vuotta yhteiseloa eläneenä voin allekirjoittaa ap:n lausuman -alkuhuumaa, hetken hekumaa....

 

[Vika tikki]

Eikä minkäänlaista kahlitsemisen meininkiä. Molemmilla on täysi vapaus mennä ja tulla miten tahtoo kavereitten kanssa tai töissä ja harrastuksissa.

Lisää yhtälöön pari lasta, kotityöt ja asuntovelat.

 

[saaramaijalle]

Todella ihanaa lukea näiltä palstoilta välillä onnellisiakin kertomuksia! Minulla yhteisiä vuosia vaimoni kanssa on kertynyt reilut kymmenen vuotta ja ihan oikeasti meillä menee aina vaan paremmin. Kymmenen vuotta on vielä suhteellisen lyhyt aika, koska onhan tässä elämää vielä jäljellä ja toivottavasti mahdollisimman pitkään.

Muistathan kuitenkin yhden tärkeän asian. Jos sinulla tulee, niin kuin varmasti jossain vaiheessa tuleekin, huonoja kausia miehesi kanssa, niin älä ihmeessä luovuta! Meillä meni nimittäin alkuvaiheessa sukset yhdessä vaiheessa niin pahasti ristiin, että katsoimme parhaimmaksi kokeilla asumuseroa. Toki olimme koko ajan toisiimme yhteydessä, mutta luojan kiitos meiltä molemmilta riitti silti uskoa ja halua yhteisen tulevaisuuden luomiseeen, koska nyt elämä on kuin yhtä linnunlaulua! Lapsia meillä ei ole eikä tule ja asuntolaina hoidettu jo alta pois.

Halleluja!