Kaksi vierasta yhdessä

[marikki]

Täälläkin on ollut paljon puhetta siitä, että parisuhde tasaantuu ja rakkkaus muuttu vuosien saatossa. Itse kestäisin arkea, jos edes joskus olisi juhlaakin. Me olemme olleet yhdessä pian kahdeksan vuotta ja toinen lapsi on tulossa. Meillä arki on tappavan tasaista, iloitsemme kovasti pojasta ja mies on hyvä isä. Hän osallistuu kodin ja pojan hoitoon ja on esim. raha-asioissa reilu. Olen osittaisella hoitovapaalla ja olemme hankkimassa omistusasuntoa ja miehelle oli itsestään selvyys, että huolimatta tulevasta kotiin jäämisestäni asunto tulee molempien nimiin yms.

Mutta.. Tuntuu, ettei välillämme ole enää muuta kuin yhteinen koti ja lapset. Mies ei halua seksiä, viime raskauskin oli hankala. Hän ei myönnä, mutta ilmeisestikin muhkea olemukseni ei viehätä häntä. Olemme olleet jo ennen esikoista varsin eritahtisia seksin suhteen, minä olen ollut se halukkaampi osapuoli ja kävimme aikoinaan keskusteluja ja riitoja ja itkuja aiheesta. Kuitenkin välillämme oli lämpöä ja toisinaan himoakin. Teimme tätä toista lasta tosissamme melkein puolitoista vuotta. Viimeiset kuukaudet laskin päiviä ja seksi oli molemmille pakkopullaa, josta kyllä innostuimme kunhan pääsimme alkuun. Kun sitten raskaus vihdoin alkoi, ei seksi kiinnostanut kumpaakaan. Vauva syntyy kesän alussa ja olemme harrastaneet seksiä kahdesti. Itse kaipaisin läheisyyttä, en niinkään seksiä.

Esikoinen on kolme vuotias ja kaikki miehen ja minun kahdenkeskinen aika on ollut minun aloitteestani ja järjestämääni. Se on alkanut loukata, mies ei viitsi nähdä vaivaa puolestani. Viimeksi riitelimme viikonloppuna, kun meitä oli pyydetty miehen ystävän luokse juhliin ja mieheni oli ensin sitä mieltä ettemme mene sinne. Itse odotin, että pääsemmme jonnekin kahdestaan, mutta tyydyin, sitten siihen, että vietetään kotiviikonloppu. Lopputulos oli, että mies lähti yksin juhlimaan, halusi ilmeisesti juhlia rauhassa ilman raskaana olevaa vaimoa ja minä itkin kotona. No, mies lupasi osallistua lapsenvahdin ja menojen järjestämiseen jatkossa, mutta itseltäni alkaa olla kiinnostus lopussa.

Eilen sanoin, että olen miettinyt, jos mies ei tulisi tällä kertaa synnytykseen. Mies loukkaantui, eikä ymmärtänyt miten voin edes ehdottaa sellaista. Sovittiin, että hän tulee mukaan, mutta minusta tuntuu vaikealta kun tuntuu, että hän näkee minut rumana ja paksuna, ja läheisyys väliltämme on kadonnut ja synnytys on niin intiimi tapahtuma. Eskoisen syntymä oli meille hieno kokemus yhdessä, mutta nyt asiat ovat niin toisin.

Ero ei tunnu ainkaan muutamaan vuoteen todelliselta vaihtoehdolta. Isä ja poika ovat toisilleen niin tärkeitä, enkä itse jaksaisi arkea kahden lapsen kanssa yksin. Mutta huomaan mielessäni miettiväni, ettei loppuelämä voi olla tätä. Haluan olla haluttu ja rakastaa. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia eroamme..

 

[Ikävää kuulla]

Harmillista kuulla että teilläkin on noin ja olet vielä raskaana. Mutta miehet on tuollaisia ja ei niitä oikein pysty muuttamaan millään ja minusta ei kyllä kannatakkaan koska pitää hyväksyä toinen sellaisena kun se on. Välillä kyllä pitää purkaa kiukkua ja selvittää mikä toisessa tympii silloin on helpompi ottaa huomioon toinen ainakin vähän paremmin. Meillä myös paljon samanlaista että mies kyllä osallistuu täysillä kotihommiin ja ei juo eikä rellestä viikonloppuisin. Tietysti joskus käy kavereiden kanssa juhlimassa ja en ole koskaan kieltänyt menemästä minusta toisen juhlimiset ja menemiset ei kuulu minun estettäväksi kunhan ei ala olla jatkuvaa ja haittaa perhe-elämää. Kuulostaisi että teillä on sellainen suvanto vaihe menossa ja eihän se elämä aina niin mukavaa ole. Uskon että teilläkin kaikki korjaantuu, puhukaa vähän enemmän ja unohdatte sen seksin sitten vähäksi aikaa ettei siitä tule ihan sellainen stressi, sekin voi vähentää haluja huomattavasti. Tiedätkös että miehesi varmasti rakastaa sinua mutta kaikki ei näytä tunteita joka päivä ei edes joka viikko mutta hänen sydämmessään olet varmasti kokoajan. Kerro nyt hänelle että on todella ihana kun lähtee sinun mukaasi synnytykseen, moni mies ei muuten todellakaan lähde jäävät mieluummin kotiin varpajaisia juhlimaan. Oletkos muuten kertonut miehellesi siitä mitä oikeasti tunnet ja myös mitä hormonaalisia muutoksia tuo raskaus voikaan aiheuttaa ja mieliala vaihtelee aika rajusti.... Oikein hyvää jatkoa toivotan ja puhukaa asiat selväksi ja älä mieti eroa se ei johda mihinkään.