Kaksikielinen perhe: Tulisiko kotona puhua vain yhtä kieltä?

[Hipkukka]

Muistin juuri, että olen yhden tuttavaperheen luona lueskellut opasvihkosta, joka oli tarkoitettu kaksikielisille perheille. Siinä oli nimenomaan tuosta kielen oppimisesta. Heillä äiti puhuu lapsille ruotsia (suomen-ruotsalainen) ja isä suomea.

En vain valitettavasti tiedä mikä taho tuon oppaan on julkaissut. Voisikohan neuvolassa olla jotain tietoa?

 

[Kotilohikäärme]

Molempia kieliä vaan johdonmukaisesti.
Mun tuntemissa kaksikielisissä perheissä on lapset ihan pieninä oppinut erottamaan kielet toisistaan. Lisäksi muistan yhden perheen jossa isä puhui suomea, äiti espanjaa ja ruotsissa asuttiin, joten tarhassa sitten sitä. Ihan pienenä meni iloisesti sekaisin kaikki, mutta ei kovin kauaa kestänyt että ne eriytyi. Lisäks yhdessä tuttavaperheessä on äiti suomenkielinen, isä ranskankielinen ja heidän yhteinen kieli on englanti, eikä nuo nyt 4-v pojan päässä lainkaan sekaisin ole.
Tuo ohje että kotona puhuttaisi yhtä ainoaa kieltä taitaa olla aika vanha. Oon kuullut joskus ennenkin. Meillä ei ainakaan onnistuisi yksikielisyys, koska vaikka molemmat osaamme molempia kieliä oikein hyvin, väistämättä jompikumpi vanhemmista ilmaisisi itseään huonommin koska puhuisi muuta kuin äidinkieltään. Se ei kuitenkaan ole ihan täysin sama, osasi sitä kuinka hyvin tahansa. Lisäksi kielissä on niin paljon vivahde- ja (miksiköhän niitä nyt sanoisi) meininkieroja, että on hyvä kun lapsi osaa tulkita vanhempiaan puhuivat he mitä kieltä hyvänsä. Äänensävyjä käytetään tosi eri tavalla.

Ymmärrän.

Itse en esimerksi ikinä osaisi tai voisi kiroilla italiaksi. Asuessani useamman vuoden Italiassa, kiroilin silti aina suomeksi. Kyllä se vaan tuntuu paljon paremmalta sanoa voi perkele, kun potuttaa sen sijaan, että lirkuttelisi jotain italiaksi.

Niimpä! Sitäpaitsi lapsen ei tarvii ihmetellä sitten, että mitä konttikieltä se mutsi oikein loitsii suuttuessaan.
Ystäväni Atlannin toiselta puolelta kuvaili suunnilleen näin minun ja ystäväni kiroilua

 

[Meillä näin]

Kuka ihme sanoo, että vain yhtä kieltä pitäisi kotona puhua? :O Onpa outoa. Todellakin kannattaa molempien puhua omaa äidinkieltään lapsille. Se on vain rikkaus niille, kun oppivat ainakin kaksi kieltä. Ja olisihan se ikävää, jos lapsi ja toisen vanhemman esim. isovanhemmat eivät voisi keskenään puhua kun ei oo yhteistä kieltä.
Me ollaan kolmikielinen perhe, minä puhun lapsille suomea, isä äidinkieltään ja keskenämme miehen kanssa puhumme englantia. Kaksivuotiaamme lapsi puhuu yllättävän paljon jo nyt. Sanoja on siis huomattava määrä ja monisanaisia lauseitakin "osaa" . Mutta, sanajärjestys on joskus hieman sekaisin, eikä sanat aina taivu ihan oikein. Minulle lapsi kuitenkin puhuu suomeksi ja isälleen hänen kielellään. Joskus saattaa kielet tietenkin mennä sekaisin, eli lauseessa suomalaisia sekä isän äidinkielisiä sanoja. Lapsi myös ymmärtää englantia paljon, mutta sitä ei vielä itse puhu. Varmaan johtuu siitä kun ei puhuta lapsille englanniksi.

Mutta kannatan siis ehdottomasti molempien äidinkielten opettamista lapsille!! He kiittävät vielä vanhempina!

 

[vieras]

Kaksikielisyys on rikkaus! Täytyy vain varoa, ettei lapsesta tule ns. puolikielinen, eli ei ymmärrä kumpaakaan kieltä riittävän hyvin. Tunnen tytön, joka puhuu suomea ja japania äidinkielenään ja käy englanninkielistä päiväkotia.

 

[Krokodiili]

Se Hipkukan tarkoittama esite on tod. näk. "Ge ditt barn en gåva - Anna lapsellesi lahja". Kertoo kaksikielisyydestä perheessä.

 

[vieras]

Se Hipkukan tarkoittama esite on tod. näk. "Ge ditt barn en gåva - Anna lapsellesi lahja". Kertoo kaksikielisyydestä perheessä.

Löytyy netistä:
http://www.folktinget.fi/pdf/engava2008.pdf

 

[vieras]

Ehdottomasti kannattaa puhua lapselle kahta kieltä (toinen siis toista ja toinen toista ). On olemassa perheitä, joissa lapset ovat oppineet kolme, neljäkin kieltä vanhempien erilaisen taustan ansiosta. Runsas kirjojen lukeminen molemmilla kielillä kannattaa, se auttaa sanavaraston kasvua. Sanavarasto voi alkuun kasvaa nimittäin hieman hitaammin monikielisessä perheessä, mutta se ei ole mikään ongelma, kunhan huolehtii, että lapsi saa virikkeitä molemmasta kielestä

 

[vieras]

Meillä on kaksikielinen perhe. Minä puhun vain suomea ja mies vain saksaa.

 

[vieras]

Meillä puhutaan kahta kieltä kotona; vanhempien äidinkieliä. Kolmatta kieltä käytetään miehen kanssa ja maassa yleisesti, joten lapset oppivat kolme kieltä väkisinkin. Ja hyvin on näyttänyt oppimenevän perille. Välillä menee kielet sekaisin, mutta yleisesti ottaen ei mitään ongelmaa ole ollut. En näe mitään syytä olla puhumatta, mutta siis äidinkieltä ts tunnekieltä pitää puhua itse, vaikka osaisikin puhua monia eri kieliä..

 

[pöpökkä]

meillä puhutaan molempia kieliä. minä puhun lapsille suomea ja mies ruotsia. lapset puhuvat mulle aina suomea ja miehelle ruotsia. päiväkodissa ovat "sekaryhmässä" jossa suurin osa ruotsia puhuvia lapsia.