S
"surumieli"
Vieras
Ei kykene tekemään töitä, on tippa linssissä ja ahdistaa 
Eilen oli turhaa riitaa miehen kanssa. Lapsuudesta ja nuoruudesta lähtöisin olevia pelkoja ja patoutumia taloudellisesta tilanteesta ja omasta "syyllisyydestä" ja kelpaamattomuudesta. Ne puskee ajoittain pintaan molemmilla.
Mulle tuli vielä korjauksen jälkeen 800 e mätkyjä. En mä niitä itselleni tahallaan ollut hankkinut, olin mokannut veroprosentin kanssa. Koin sen vielä jotenkin superahdistavana, kun korjattuna mätkyt pieneni yli puolella, ja tuo summa on suht helppo maksaa kahdessa erässä. Olisin odottanut jotain lohdutusta tyyliin " Hyvä kun summa pieneni, kyllähän me tuo saadaan maksettua ilman vaikeuksia", mutta sain sen sijaan valistustunnin oikeaoppisesta verosuunnittelusta.
Eilen oli miehen palkkapäivä. Hän kiukutteli kun hänelle ei jäänyt taaskaan mitään omaa rahaa, vaikka koittaa säästää. Halusi taas tutkia mihin meidän rahat menee, mun tilille menee kuulemma niin paljon rahaa. Laitoin omat tiliotteet tutkittavaksi. Mä ostain ruoat ja vaatteet (lähinnä kirppikseltä) lapsille. Tässä kuussa uudet renkaat autoon kun olivat jo sakkopinnalla. Illalla tuli vielä auton remppalasku, tuo 350 e kruunasi mukavan päivän. Ahdistaa, ahdistaa ahdistaa.
Ei mullakaan mitään omaa rahaa oo, tää nyt on tällanen hetki. Laskut on saatu maksettua, ruokaa on ja vaatteet päällä. Eikö vois edes koittaa vetää yhtä köyttä eikä syytellä toista.
Eilen oli turhaa riitaa miehen kanssa. Lapsuudesta ja nuoruudesta lähtöisin olevia pelkoja ja patoutumia taloudellisesta tilanteesta ja omasta "syyllisyydestä" ja kelpaamattomuudesta. Ne puskee ajoittain pintaan molemmilla. Mulle tuli vielä korjauksen jälkeen 800 e mätkyjä. En mä niitä itselleni tahallaan ollut hankkinut, olin mokannut veroprosentin kanssa. Koin sen vielä jotenkin superahdistavana, kun korjattuna mätkyt pieneni yli puolella, ja tuo summa on suht helppo maksaa kahdessa erässä. Olisin odottanut jotain lohdutusta tyyliin " Hyvä kun summa pieneni, kyllähän me tuo saadaan maksettua ilman vaikeuksia", mutta sain sen sijaan valistustunnin oikeaoppisesta verosuunnittelusta.
Eilen oli miehen palkkapäivä. Hän kiukutteli kun hänelle ei jäänyt taaskaan mitään omaa rahaa, vaikka koittaa säästää. Halusi taas tutkia mihin meidän rahat menee, mun tilille menee kuulemma niin paljon rahaa. Laitoin omat tiliotteet tutkittavaksi. Mä ostain ruoat ja vaatteet (lähinnä kirppikseltä) lapsille. Tässä kuussa uudet renkaat autoon kun olivat jo sakkopinnalla. Illalla tuli vielä auton remppalasku, tuo 350 e kruunasi mukavan päivän. Ahdistaa, ahdistaa ahdistaa.
Ei mullakaan mitään omaa rahaa oo, tää nyt on tällanen hetki. Laskut on saatu maksettua, ruokaa on ja vaatteet päällä. Eikö vois edes koittaa vetää yhtä köyttä eikä syytellä toista.
