Kamala kolmenkympin kriisi meneillään..................

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minnie82
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

minnie82

Vieras
Apua. Muuta en osaa sanoa.
Täytän vielä tämän vuoden aikana 30 vee ja kauhee kriisi nostaa päätään.
Asun avoliitossa miesystäväni kanssa ja meillä on lemmikki mutta ei lapsia vielä.
Olen nyt muutaman viikon miettinyt mieli aika matalalla että olen kohtapuoliin jo 30v. ja
tätäkö tää elämä nyt sitten vaan on..
Mulla menee hyvin, on rakastava mies ja lemmikki josta en koskaan luopuisi.
Mutta on tullut mieleen ajatuksia että mitäs jos tuolla on jotain muuta vielä mua
varten? Olenko oikean ihmisen kanssa yms.
Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan nykyistä miesystävääni ja tykkään kaupungista jossa
asumme. Kaikki vaan tuntuu menevän samaa rataa päivä päivältä ja viikko
viikolta. Ehkä mä olen vaan jonkun lomamatkan tarpeessa..? :)

Mutta vakavasti ottaen..mitä jos?
En tunnu edes tietävän mitä oikein haikailen.. villiä sinkkuelämää ja syvää
itsetutkiskelua?
Pelkään että jämähdän tähän elämään ja olisin voinut saavuttaa jotain muuta jossain
muualla.
En tiedä.
Onko muilla samanlaisia ajatuksia ja mistä nää voi johtua?
 
Hah, villiä sinkkuelämää :-D Uskallapa sitoutua pitkään perisuhteeseen!
Virkistäkää parisuhdetta reissaten tai tehden jotain yhdessä, mitä ette ennen ole tehneet.
Vaihda työpaikkaa. Päättäkää perustaa perhe. Muuttakaa. Tee jotain vapaaehtoistyötä.
Niin saat elämään sisältöä!
 
Apua. Muuta en osaa sanoa.
Täytän vielä tämän vuoden aikana 30 vee ja kauhee kriisi nostaa päätään.
Asun avoliitossa miesystäväni kanssa ja meillä on lemmikki mutta ei lapsia vielä.
Olen nyt muutaman viikon miettinyt mieli aika matalalla että olen kohtapuoliin jo 30v. ja
tätäkö tää elämä nyt sitten vaan on..
Mulla menee hyvin, on rakastava mies ja lemmikki josta en koskaan luopuisi.
Mutta on tullut mieleen ajatuksia että mitäs jos tuolla on jotain muuta vielä mua
varten? Olenko oikean ihmisen kanssa yms.
Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan nykyistä miesystävääni ja tykkään kaupungista jossa
asumme. Kaikki vaan tuntuu menevän samaa rataa päivä päivältä ja viikko
viikolta. Ehkä mä olen vaan jonkun lomamatkan tarpeessa..? :)

Mutta vakavasti ottaen..mitä jos?
En tunnu edes tietävän mitä oikein haikailen.. villiä sinkkuelämää ja syvää
itsetutkiskelua?
Pelkään että jämähdän tähän elämään ja olisin voinut saavuttaa jotain muuta jossain
muualla.
En tiedä.
Onko muilla samanlaisia ajatuksia ja mistä nää voi johtua?

Sitähän se elämä enimmäkseen on. Harmaata massaa, joka valuu eteenpäin. Mutta, muuten ei näe kirkkaita värejäkään, jos ei ole pimeyttä ja harmautta.

Ja mitä saavuttamiseen tulee, niin 99,99% ihmiskunnan yksilöistä vaipuu historian hämärään parin sukupolven jälkeen ilman kenenkään muistamista. Ei kannata ottaa paineita saavutuksista.
 
muistan että mulla oli kans tuo kolmenkympinkriisi ja muistan että oli aika pitkään, sen jälkeen lapsi ja ero, nyt häämöttää ensi vuonna 40 mittariin ja on alkanut taas ahistamaan, varmaan ajoissa alottanut kun synttärit 10 kk päästä :(
 
Koin saman 14 vuotta sitten. Erosin. Hurvittelin pari vuotta. Tapasin miehen ja menin naimisiin. Sain kaksi lasta.
Kannattaa kuulostella sydämensä ääntä. Se kyllä kertoo mitä pitää tehdä. Ajattele vaikka miltä sinusta tuntuu viiden vuoden päästä jos jatkat suhteessa?
 
Kuulostaa täydellisen tutulta.

Kävin omaa ikäkriisiäni läpi viime kesänä, tosin kolmenviiden sellaista.

Meni ohi. En onneksi lähtenyt tekemään mitään suuria päätöksiä tuolloin - jos olisin tehnyt, niin katuisin nyt ankarasti.

"Villiä sinkkuelämää" voi viettää parisuhteessakin, tietyissä rajoissa; bilettää ystävien kanssa ilman puolisoa, matkustella ilman puolisoa, jne. Niin minä tein. Olin menossa koko ajan. Onneksi siippani ymmärsi tilanteen ja antoi mulle tilaa.
 
40-kympin kriisi on kans kiva. Järki lähtee ja itkettää. Voi surkutella elämää joka on jäänyt elämättä ja alkaa odotella eläkepäiviä. Tajuta kaiken turhuus. Tää on hilpeää!
 

Similar threads

V
Viestiä
13
Luettu
635
Aihe vapaa
vierailijaomgg
V

Yhteistyössä