Kolmen kympin kriisi

[vierailija]

Kolmen kympin kriisi puskee päälle. Olen parisuhteessa ja yhdessä oltu kahdeksan vuotta. Nyt mä olen jostain syystä alkanut ajatella omaa elämääni. Vähän ehkä siltä kantilta, että "tässäkö tämä nyt oli?". Haluaisin vielä mennä, olla ja tehdä. Miehen kanssa juuri on aloitettu yrittämään lasta, mutta senkin suhteen tulin epävarmaksi. Siis haluanko mä vielä lapsen?! Sitten en ainakaan voi mennä ja huidella tuolla miten haluan. Mä oon miettinyt niinkin naurettavia, kuin että haluan ehkä ulkomaisen miehen. Enkä tarkoita nyt mitään pakolaista Vaan jonkun vaikkapa amerikkalaisen tai kanadalaisen. Oikeastaan duunikin ahdistaa. Olen myyntitöissä kotimaisessa firmassa ja mä haluan jotain muuta. Jotain isompaa, kansainvälisempää ja vaikka sitä että saisi käyttää englantia työkielenä. Tää kolmen kympin kriisi on jotain ihan hirveää Sisko on ainoa kenelle olen uskaltanut tästä avautua ja sekin pitää mua jo lähes hulluna. Seksikin lievästi sanottuna tökkii. Se on ihan ok, mutta kun haluaisin sen olevan jotain vielä paljon enemmän.

Sanokaa että tää menee ohi. Meneehän?

 

[0oo0]

Miksi sen pitäisi mennä ohi? Jotta voit sitten kasikymppisenä kiikkustuolissa miettiä, mitä kaikkea kivaa jäi tekemättä? Ryhdistäydy, toimi ja ala eläää!

 

[vierailija]

En nyt halua lannistaa mutta odota kun 50 alkaa tulemaan täyteen, se vasta kamalaa on. Toimi nyt ettet viiskymppisenä kadu. Tosin ei sekään takaa mitään, elämä kun on aika arvaamatonta.

 

[vierailija]

Miksi sen pitäisi mennä ohi? Jotta voit sitten kasikymppisenä kiikkustuolissa miettiä, mitä kaikkea kivaa jäi tekemättä? Ryhdistäydy, toimi ja ala eläää!

Tai sitten herätä nelikymppisenä siihen kun kaikilla ystävillä on jo perhe ja elämän perusasiat kunnossa. Ei se kiva herätys ole sekään.

 

[0oo0]

Tai sitten herätä nelikymppisenä siihen kun kaikilla ystävillä on jo perhe ja elämän perusasiat kunnossa. Ei se kiva herätys ole sekään.

Miksi perhe, talo tai vaikka vakityöpaikka olisivat elämän perusasioita?

Jos yhteen sanaan pitäisi tiivistää elämän tärkein niin minusta se on onnellisuus. Eikä sitä voi olla jos yrittää olla sitä mitä naapurit tai kaverit vaan pitää keksiä ihan ite mitä elämältä toivoo.

 

[vierailija]

Mikai perhe, talo tai vaikka vakityöpaikka olisivat elämän perusasioita?

Jos yhteen sanaan pitäisi tiivistää elämän tärkein niin minusta se on onnellisuus. Eikä sitä voi olla jos yrittää olla sitä mitä naapurit tai kaverit vaan pitää keksiä ihan ite mitä elämältä toivoo.

Niin katos kun ap:n kolmen kympin kriisi on nurinkurinen. Yleensä henkilö saa kolmen kympin korvilla kriisin siitä, että ei ole vakiintunutta parisuhdetta, avioliittoa, omaa asuntoa ja että edellenkin on henkkamaukan myyjänä, jossa piti vain tienata rahaa opiskeluja varten. Sitä ikään kuin kriisiytyy siitä, että nyt se on alettava perhettä perustamaan ja vakiintumaan... ei se että kokee vapauden kaipuuta.

 

[vierailija]

Kolmekymppiä on se hetki, kun ihmisen kuuluu saada se yksi pilkku jotain lasta sekä laittaa oma Älvsbytalo tms. tilaukseen. Siihen asti on eletty villiä nuoruutta, mutta nyt on aika vakinaistua.

 

[0oo0]

Niin katos kun ap:n kolmen kympin kriisi on nurinkurinen. Yleensä henkilö saa kolmen kympin korvilla kriisin siitä, että ei ole vakiintunutta parisuhdetta, avioliittoa, omaa asuntoa ja että edellenkin on henkkamaukan myyjänä, jossa piti vain tienata rahaa opiskeluja varten. Sitä ikään kuin kriisiytyy siitä, että nyt se on alettava perhettä perustamaan ja vakiintumaan... ei se että kokee vapauden kaipuuta.

Niijoo. Tätä nykyaikaa. Mulle kun ei tullut kolmekymppisenä enää mieleenkään että alkaisin lapsia tekemään. Olin jo auttamatta liian vanha, laiska ja mukavuudenhaluinen moiseen.

Mutta silti (tai siksi) vielä hihkaisen aapeelle, että tossa iässä tietää jo mitä haluaa! Toteuta unelmasi!

 

[vierailija]

Missään nimessä ei kannata yrittää lasta, jos jokin itsessä vastustaa ajatusta. Siis ihan ensin mieti mitä haluat, ja vasta sitten jätä ehkäisy pois. Ensin pitää saada mennä ja elää, ja sitten vasta alkaa siihen pikkulapsiarkeen, joka on tosi sitovaa. Jos jo nyt tuntuu siltä, että tässäkö tämä oma elämä oli, niin miksi ihmeessä hankit siihen nyt sitten lapsen, jonka tarpeet menevät omiesi edelle vielä pitkään. Aina sanotaan, etti lapsi mitään muuta, mutta kyllä se vaan muuttaa.
Nauti vapaudesta kun vielä voit.

 

[vierailija]

Jos alkaa tuntua siltä, että "tässäkö tämä elämä nyt oli" niin on hyvä aika tehdä itsari. Talvella se on helppo naamioida onnettomuudeksi, esim. heikoilla jäillä.

 

[vierailija]

Minä (ja monet tuttavani) olen huomannut, että viimeistään 5-7 vuoden parisuhteen jälkeen tulee tuollainen olotila. Osa on laittanut elämänsä uusiksi ja vaihtanut kumppania - huomatakseen, että on 7 vuoden päästä taas samassa tilanteessa.

 

[vierailija]

Tuo on ihan normaalia. Kolmekymppisenä alkaa kriisejä tulla ja alkaa peilata mennyttä ja miettiä tulevaa.

 

[vierailija]

Menee jos ostat majavankarvahatun ja muutat Canadaan.

 

[vierailijaomgg]

ikäkriisi tai ei...se on helposti tuollaista loppuikä. 30-! 40-, 50- jne kriisi. Jos sellaisille antaa vallan. Se ei valitettavsasti ole vain 10 v välein vaan yhä normaalimpi osa elämää koettiä elämää eteen - ja taaksepäin.