Kamala paniikki iski ehkäisyn pois jättämisestä!

["vieras"]

Tämä on ihan kummaa..ensin olen puhunut, että miten hyvä aika olis kolmannelle lapselle ja mies ei ole innostunut, et ei me enää jaksettas. No en ole painostanut mitenkään..sitte yhtäkkiä se sanoki, että jospa jätettäs ehkäisy pois..No onhan se ihan erilaista, kun sählätä kumin kanssa (mulle ei hormonit sovi). MUTTA!

mulle iski nyt yhtäkkiä paniikki, kun muutaman kerran on otettu ilman kumia..että miten hyvän tähen me jaksetaan. Ensin odottaminen, painon nousu (mulla on lievä ylipaino, joka olis pitäny saada ensin pois, koska pelkään mennä neuvolaan), kamala synnytys kamaline kipuineen ja jos menee leikkaukseen, kuten toinen ni vielä kamalampaa, yövalvomiset, vauvasairastelut,yms

Ajatuksena kolmas lapsi olis ihana vielä tähän porukkaan ja tykkään olla kotona ja ajotuksena nyt olis hyvä, koska en mitään iltatähteä enää halua, eli nyt tai ei koskaan, mutta outoa, et yhtäkkiä mulle iskee kamala paniikki. Onko tämä normaalia, vai onko tämä nyt vain merkki siitä, että ehkäsy takasi ja annetaan olla tämä kaikki...mistä ihmeestä tämä pukkas!!

 

["äiti"]

Ihan samoja fiiliksiä oli täällä kun neljännelle annettiin lupa tulla. Kun sitten plussa tuli, purskahdin itkuun enkä sillä hetkellä tiennyt että ilosta vai surusta. Nopeasti meni kyllä se epävarma olo pois ja tuli olo et on tästä aiemminkin selvitty. Jotenkin kun sen tietää etukäteen mitä se arki tulee olemaan, pelottaa etukäteen enemmän. Kertaakaan en ole katunut sitä että vielä kerran annettiin lapselle lupa tulla, lahjoja nuo jokainen ovat. Tsemppiä ja halaus!

 

["sarppa"]

Minäkin olen kovasti toivonut kolmatta lasta... ja mies ei ole ollut kovin innokas. Mitä nyt vähän tutki kaupassa 56cm vaatteita viikonloppuna No, siitä vissiin innostuneena sitten peuhattiin ilman ehkäisyä v-loppuna muutaman kerran, ja ovulaation aikakin sattui olemaan.

Nyt sitten itselläni onkin jotenkin pelon sekainen tunne! Ajattelin jo illalla, että Luoja päättäköön: jos nyt tulen raskaaksi, se on tarkoitettu, ja jos en unohdan koko asian... Ja jotenkin hirvittää, että kun on jo kaksi tervettä lasta, voiko vielä saada kolmannen terveen... ja kun juuri saanut edeltävän raskauden kilot karistettua, ja alkaa voida liikkua itsekin jossain, kun pienin ei tarvitse äitiä ihan koko ajan.

Kaipa tuo kaikenlainen vatvominen kuuluu elämän suuriin päätöksiin, oli ne sitten talokauppoja, työpaikan vaihtamisia tai lapsentekoa Saa nähdä, kuin käy. Kyllähän se raskauskin on mahdollinen, kun aiemmatkin ilmestyneet ekasta ja tokasta kierrosta... Mutta varmasti olisin kauhusta kankea niskapoimu-ultraan saakka! Ja sen jälkeen onneni kukkuloilla, jos kaikki olisi hyvin.