Täytyy vähän päästää höyrjä ulos, toivottavasti joku jaksaa lukea!
Meillä on kaksoset 2v 2kk ja nuorempi 10kk. Joka ikinen ipana on niin isän perään ettei normaalista elämästä tule yhtään mitään. Esim jos isä on töissä, kaikki menee ok siihen asti kun isä tulee kotiin. Sen jälkeen kaikki kolme roikkuu isän jaloissa ja vinkuu (siis raivoo) syliin ja isukki raivoo mulle kun "en ota" syliin.. Huom, jos yritänkin ottaa, alkaa sellanen rimpuilu että en yksinkertaisesti vaan pysty pitämään sylissä kun ei voimat riitä pitämään tenavaa paikoillaan. Ja yritetty on keksiä kaikenlaista leikkimistä ja vaikka ja mitä mutta mikään muu ei sillon kelpaa kun isän syli kun isä on kotona... Tätä kestää ehkä hetken että kaikki kolme siinä kitisee, sitten tuo nuorimmainen ja toinen kaksosista SAATTAA lähteä omiin leikkeihin mutta aina välillä täytyy käydä silti isän luona vinkumassa.
Jossain vaiheessa oli jo helpompaa, mutta nyt oltiin reissussa sillain, että kaksoset lähti tätinsä kanssa mummulaan keskiviikkona, minä ite nuorimmaisen kanssa seuraavana maanantaina ja mies tuli sitten torstaina meitä kaikkia hakemaan, lauantaihin asti jaksettiin olla vaikka sunnuntaihin oli tarkoitus jäädä.. Kun silloin maanantaina sitten saavuttiin mummulaan, olihan pojat ihan mielissään mutta kuitenkaan kun isompi poru tuli, ei äiti kelvannut lohduttajaksi (kuten ei kotonakaan jos isä on näkösällä).. Kun isä tuli mummulaan, eipä tuo saanut edes vessaan mennä yksin jos ei vähintään kaksi raivonnut oven takana..
Eli eilen siis kotiuduttiin ja eilis ilta ja tämä päivä on ollut yhtä painajaista!!! Ensinnäkin se ilta kun piti nukkumaan mennä.. No sentään onneksi näillä isommillakin on vielä pinnasänky, joten sängystä ei päästy pois, mutta kauhee konserttihan siitä tuli kun olis pitänyt silitellä ja jutella ja vaikka ja mitä mahdollista tehdä. Ja ennen reissua kun pojat on saanut vaan jättää sänkyihin ja ainakin useimpina iltoina uni on tullut ihan nätisti kun ensin ovat keskenään jutelleen hetken aikaa.. Joskus puoli kahden aikaan heräsin ja tajusin että mies on vieläkin nukuttamassa. Aamulla sitten nukuttiin pitkään, joka meillä tarkoittaa sitä että silloin ollaan jo valmiiksi kiukkuisia kun ampiaiset.. No huomisen aikaisen herätyksen takia jätettiin tänään päiväunet väliin.. Kiukku oli pahimmillaan siinä kolmen-viiden välillä niin kuin aina kun päiväunet jää väliin, onneksi sentään aika harvoin.. Sitten lähdin lasten kanssa ulos että mies sai nukkua kun yövuoroon meni. Lähtö oli ihan kamala, mutta kun puistoon päästiin niin johan alkoi elämä hymyillä.. ...siihen asti kun kotiin päästiin ja isä heräsi.. Uni tuli onneksi nopeesti pari tuntia etuajassa normaaliin verrattuna, mutta jo tunnin päästä molemmat heräsi kauheen raivon kera... Tunti taas rauhoitteluun ja nyt on rauha maassa ollut sen aikaa kun tätä olen kirjoittanut....
Tässä vaan mietityttää onko kellään muulla näin hankalia muksuja vai ollaanko me tosiaan ainoita... Ei ole minkäänlaista kiinnostusta lähteä mihinkään kyläilemäänkään kun tietää jo etukäteen mitä se on.. Odotan jo kauhulla kolmea seuraavaa viikonloppua kun ollaan joka viikonloppu menossa ja yötäkin ollaan.. Ja sen jälkeen vasta jouluna seuraavan kerran voin ehkä harkita yökuntiin lähtemistä!!
Kiitos jos joku jaksoi lukea!
Meillä on kaksoset 2v 2kk ja nuorempi 10kk. Joka ikinen ipana on niin isän perään ettei normaalista elämästä tule yhtään mitään. Esim jos isä on töissä, kaikki menee ok siihen asti kun isä tulee kotiin. Sen jälkeen kaikki kolme roikkuu isän jaloissa ja vinkuu (siis raivoo) syliin ja isukki raivoo mulle kun "en ota" syliin.. Huom, jos yritänkin ottaa, alkaa sellanen rimpuilu että en yksinkertaisesti vaan pysty pitämään sylissä kun ei voimat riitä pitämään tenavaa paikoillaan. Ja yritetty on keksiä kaikenlaista leikkimistä ja vaikka ja mitä mutta mikään muu ei sillon kelpaa kun isän syli kun isä on kotona... Tätä kestää ehkä hetken että kaikki kolme siinä kitisee, sitten tuo nuorimmainen ja toinen kaksosista SAATTAA lähteä omiin leikkeihin mutta aina välillä täytyy käydä silti isän luona vinkumassa.
Jossain vaiheessa oli jo helpompaa, mutta nyt oltiin reissussa sillain, että kaksoset lähti tätinsä kanssa mummulaan keskiviikkona, minä ite nuorimmaisen kanssa seuraavana maanantaina ja mies tuli sitten torstaina meitä kaikkia hakemaan, lauantaihin asti jaksettiin olla vaikka sunnuntaihin oli tarkoitus jäädä.. Kun silloin maanantaina sitten saavuttiin mummulaan, olihan pojat ihan mielissään mutta kuitenkaan kun isompi poru tuli, ei äiti kelvannut lohduttajaksi (kuten ei kotonakaan jos isä on näkösällä).. Kun isä tuli mummulaan, eipä tuo saanut edes vessaan mennä yksin jos ei vähintään kaksi raivonnut oven takana..
Eli eilen siis kotiuduttiin ja eilis ilta ja tämä päivä on ollut yhtä painajaista!!! Ensinnäkin se ilta kun piti nukkumaan mennä.. No sentään onneksi näillä isommillakin on vielä pinnasänky, joten sängystä ei päästy pois, mutta kauhee konserttihan siitä tuli kun olis pitänyt silitellä ja jutella ja vaikka ja mitä mahdollista tehdä. Ja ennen reissua kun pojat on saanut vaan jättää sänkyihin ja ainakin useimpina iltoina uni on tullut ihan nätisti kun ensin ovat keskenään jutelleen hetken aikaa.. Joskus puoli kahden aikaan heräsin ja tajusin että mies on vieläkin nukuttamassa. Aamulla sitten nukuttiin pitkään, joka meillä tarkoittaa sitä että silloin ollaan jo valmiiksi kiukkuisia kun ampiaiset.. No huomisen aikaisen herätyksen takia jätettiin tänään päiväunet väliin.. Kiukku oli pahimmillaan siinä kolmen-viiden välillä niin kuin aina kun päiväunet jää väliin, onneksi sentään aika harvoin.. Sitten lähdin lasten kanssa ulos että mies sai nukkua kun yövuoroon meni. Lähtö oli ihan kamala, mutta kun puistoon päästiin niin johan alkoi elämä hymyillä.. ...siihen asti kun kotiin päästiin ja isä heräsi.. Uni tuli onneksi nopeesti pari tuntia etuajassa normaaliin verrattuna, mutta jo tunnin päästä molemmat heräsi kauheen raivon kera... Tunti taas rauhoitteluun ja nyt on rauha maassa ollut sen aikaa kun tätä olen kirjoittanut....
Tässä vaan mietityttää onko kellään muulla näin hankalia muksuja vai ollaanko me tosiaan ainoita... Ei ole minkäänlaista kiinnostusta lähteä mihinkään kyläilemäänkään kun tietää jo etukäteen mitä se on.. Odotan jo kauhulla kolmea seuraavaa viikonloppua kun ollaan joka viikonloppu menossa ja yötäkin ollaan.. Ja sen jälkeen vasta jouluna seuraavan kerran voin ehkä harkita yökuntiin lähtemistä!!
Kiitos jos joku jaksoi lukea!