Kamala tilanne, lapsen ahdistus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äiti vain

Vieras
Hei.
Sain tietää jokin aika sitten kamalan asian. Lastani, joka nyt on jo teini, on hyväksikäytetty hänen ollessa alle kouluikäinen. Hän on ollut asian paljastumisen jälkeen hyvin ahdistunut ja häpeissään. Olen yrittänyt vakuutella, että syy ei ole ollut hänen ja että monet tuntevat juuri häpeää ja syyllisyyttä, vaikka uhrin ei niin kuuluisikaan tuntea.

Onko joku teistä ollut samanlaisessa tilanteessa, uhrin vanhempana tai itse uhrina? Mistä on apua ahdistuksesta selviämisessä.

Lapseni on käynyt jo vuosia sairaanhoitajan juttusilla nuorisopoliklinikalla ja sinnekin on asiasta kerrottu. Tuntuu vain, että harvakseltaan toteutuvat käynnit eivät riitä ja tytön mukaan saattavat jutella silloinkin kaikesta muusta. Viimeksikin täyttivät jotain tyytyväisyyskysely lappuja.

Miten voisin auttaa tytärtäni. Omakin sydämmeni itkee verta kun ajattelenkin asiaa :(
Olisiko joitain kirja ehdotuksia tai muuta... ihan mitä vain..
Kiitos.
 
Olla tukena ja lähellä, siten voit auttaa, kuten varmaan olet ollutkin. Voisit ehkä selvitellä voisiko hän päästä johonkin terapiaan, joka ehkä olisi parempi kuin nämä sairaanhoitajan tapaamiset. Helposti tarjotaan apua aina halvimmasta päästä, mutta kannattaa vaatia enemmän.
Oma lapseni pääsi vihdoin viimein terapiaan ja selvästikin on hyötynyt käynneistä. Hänellä ei ole tuollaista taustaa kuin lapsellasi, mutta toisenlaisia erittäin rankkoja asioita.

Voimia teille!
 
Kiitos vastauksistanne. tyttöni ei oikein pysty ottamaan tukea vastaan minulta, on liian ahdistunut. Istuu vain tietokoneella, eikä jaksa tehdä mitään. Ei selvästikään halua ajatella asiaa. Iltaisin pelkää mennä nukkumaan koska näkee vain painajaisia, usein itkee ja huutaa unissaan. Olen neuvoton.

Katselin tuota linkkiä. Selailen vielä tarkemmin.
 
[QUOTE="vieras";27839413]Löytyisikö tuolta tietoa/apua: http://www.tukinainen.fi/ [/QUOTE]

Suosittelen myös tuota tukinaista. Sielläkin on kriisipuhelin johon voi soittaa (ainakin ollut) ja siellä on sellaista ammattitaitoa käsitellä tätä vaikeaa asiaa jota ei muualta välttämättä löydy. Joskus joku hyvää tarkoittava saattaa vain pahentaa asioita noissa yleisissä kriisipuhelimissa. Valitettavasti :(

Tiedätkö kuka tuo rikollinen on? Kauanko tapauksesta on? Jos on alle kymmenen vuotta niin on mahdollista saada syyllinen tuomiolle. Joissain tapauksissa aika on 20 vuottakin. Kerro tytölle, Mutta älä painosta. Kerro vain että se on mahdollista.
Lisäksi laki muuttui jossain vaiheessa niin että ajat pitenivät lasketaan siitä kun täyttää 18 tms. mutta se koskee lain voimaantulon jälkeisiä tapahtumia. Näistä saa tietoa tukinaisesta myös. Siellä on ainkin ennen ollut jopa oma numero lakineuvontaa varten. Sinä voit hyvin soittaa ja kysellä asiasta jos tyttö harkitsee sitä että voisi tehdä ilmoituksen.
Joskus voi olla hyvin voimaannuttavaa nähdä että syyllinen tuomitaan, ja pelkästään se että joku haluaa auttaa saattamaan tekijän tuomiolle.

Suomessa valitettavasti nuo tuomiot on vaan naurettavan pieniä tekoon nähden :(
 
Tässä myös yksi yhdistys josta voisi saada apua http://www.suomendelfins.fi/

Soita rohkeasti noihin ja pura omaa pahaa oloasi nuo auttavat puhelimet on tarkoitettu myös omaisille. Kun saat oman olosi selkeämmäksi pystyt myös paremmin auttamaan lastasi. Sieltä saa varmasti myös kirjasuosituksia yms.
 
Yksi vielä tuohon syyllisyys juttuun. Ota avuksi esimerkki. Jos teillä on suvussa tai tuttavissa saman ikäinen lapsi kun hän oli silloin niin kysy että jos tuolle lapselle tekisi joku samalla tavalla kun hänelle on tehty. Olisiko se tuon lapsen syy???

Oikeasti sen oman pienuutensa (ja syyttömyytensä) voi tajuta vasta rautalangan väännön jälkeen ja joskus voidaan tarvita sitä rautalankaa kilotolkulla..
 
Olen ollut uhri ja mikään muu ei auttanut ennenkuin kävin psykoterapiassa kerran viikossa.
Silloin en tuntenut mitään apua siitä, se tuntui tyhmältä ja vaikealta.

Mutta nyt, kun on kulunut noin muutama vuosi terapiasta huomaan, etten enää ole ajatellut asiaa oikeastaan yhtään ja silloin se ahdisti kokoajan, jokapäivä ja joka hetki.
Syyllisyys ja häpeä oli aivan jotain kamalaa.

Ainoastaan purkamalla ja puhumalla asiantuntijalle siitä pääsee.
Omalle äidille olen puhunut, mutta onhan se ihan eri asia puhua asiantuntijan kanssa.
Kaikkea ei edes omaisille halua sanoa
 

Yhteistyössä