Toggle sidebar

Kamala

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ponnistuskipu synnytyksessä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

ponnistuskipu synnytyksessä

Vieras
Synnytyksestä on kulunut yli neljä kuukautta. Avautumisvaihe meni nopeasti ja ilman suurempia kipuja. Loppuvaiheessa (8cm jälkeen) otin avuksi ilokaasun. Kätilö sanoi, ettei epiduraalia ehditä enää antamaan, sillä menin sairaalaan, kun kohdunsuu oli auennut jo 7 cm:iin. Siirtymävaiheesta alkoi helvetti.

Kätilö käski ponnistaa, mutta sattui niin paljon, etten aluksi kyennyt tuottamaan itselleni yhtään lisää kipua. Ei olisi saanut huutaa, eikä laittaa leukaa rintaa vasten, eikä suoristaa jalkoja, mutta minkäs teet kun nämä toiminnot tulivat itsestään, jotta kipu helpottuisi. Kaiken kukkuraksi supistukset heikkenivät ja harvenivat, joten vauva vetäytyi aina takaisin. Ponnistusvaihe kesti 1 h 15 min ja vasta oksitosiinilla saatiin supistuksiin niin paljon lisätehoa, että sain lopulta puserrettua vauvan itse ulos.

Minulle jäi tästä kammottavasta ponnistusvaiheesta trauma. En ymmärrä, miksi en saanut epiduraalia. Neuvolassa sanottiin, ettei sen antamiselle ole liian myöhäistä hetkeä. Olisikohan kyse kätilön virhearvioinnista. Ehkä hän luuli, että ponnistusvaihe menee myös nopeasti ohi.

Haluan toisen lapsen, mutta ponnistaminen pelottaa. Millaisia kivunlievityksiä olette saaneet? Auttaako paraservikaali- tai pudendaalipuudutus ponnistuskipuun? Ymmärtääkseni epiduraali olisi poistanut kivun kokonaan, olenko oikeassa?
 
Huh, oletpa todella pitkään joutunut ponnistamaan! Ei ihme että on jäänyt kaivelemaan mieltä.

Sain kolmannen lapseni synnytyksessä epiduraalin, joka ei vienyt minulta ainakaan ponnistuskipua, mutta voimat vei. Saatuani epiduraalin ponnistusvaihe kesti lähes tunnin, kun aiemmin olen kaksi lasta ilokaasulla ponnistanut kymmenessä minuutissa. Minulle on myös sanottu että on liian myöhäistä laittaa epiduraali.. tiedä sitten.

Neljännen lapsen synnytyksessä sain kohdunkaulan puudutteen, jonka laittaminen sattui niin paljon että parempi olisi ehkä ollut ilman, tosin laiton yhteydessä kalvot puhkaistiin, mikä taas nopeutti avautumista. Mutta ponnistamiseen ei sekään auttanut.
 
sama juttu täällä, ponnistus vaihe kesti 1t 12 min, ja olin ihan puhki poikki. synnytys kokonaisuudessaan kesti vaan 5 tuntia ja en ehtiny nopean avautumisen vuoksi saamaan puudutteita. ilokaasulla vaan mentiin ponnistusvaiheeseen ja sitten tikistin kaikkeni. oksonitippaa mullekki laittovat että supistas lujemmin. oli aika tuskanen kokemus, luulin etten selviä. nyt jälkeen päin muistan vaan että kipeetä teki.. mulla tarvittiin imukuppia lopussa kun voimat heikkeni ja vauvan sydänäänet laski. pääasia siinä vaiheessa oli että vauva saadaan maailmaan, niin väsyksissä olin.. kyllä itteeniki kammostuttaa ajatus että vielä joskus ryhtyisin samaan... mutta haluaisin kyllä vauvan vielä joskus...ehkä se toisen tekeminen on helpompi...:) ekaa kai sitä ponnistaa pitempään kun on paikat vielä niin ""tiukilla"" ! tsemppiä kamalasta kokemuksesta huolimatta... on meitä muitaki joilla samat fiilikset..:)
 
Vähän samoja kokemuksia esikoisen synnytyksen suhteen kuin ap:lla. Oksitosiinilla vauhditettujen supistusten kipu vei niin mennessään, että ponnistusvaiheessa usko ja voima loppuivat. Vauva myös vetäytyi aina takasin...Ponnistusvaihe kesti 50 min.

Nyt kakkosen kanssa avautuminen edistyi joutuisasti. Joten ponnistusvaiheen alkaessa tajusin kätilön neuvot, vauva liikkui joka ponnistuksella eteenpäin ja 6 min. ponnistamisen jälkeen syntyi. Esikoisen synnytykseen verrattuna ""helppo"" ja ihana kokemus.

Molemmissa kivunlievityksenä paraservikaalipuudutus sekä aquarakkulat.
 
Mullakin kesti ponnistaminen tunnin ja jäi aluksi ihan hirveet traumat ja monet illat itkin, kun se tunne ei mennyt ohi. Ahdisti ihan hirveesti. Nyt on synnytyksestä vuosi ja olen asiaa miettinyt ja koska syy ponnistusvaiheen pitkittymiseen on olemassa (vauvalla avosuutarjonta) niin olen pystynyt asian käsittelemään enkä enää pelkää seuraavaa kertaa. Yleensähän (?) toinen tuleekin jo helpommin.

Jos seuraavaa odottaessa edelleen pelkäät, kannattaa pyytää lähete pelkopolille, jos semmonen on teillä päin mahdollista.
 
Onpa helpottavaa kuulla että muilla samoja fiiliksiä, oon itse märehtinyt tätä juttua vaikka miten. Synnytyksestä alle 2 kk ja paha fiilis siitä edelleen.. Ponnistusvaihe oli tosi väkivaltainen ja raju ja kesti 1,5 tuntia, ilman epiduraalia olin minäkin kun pyysin sitä ""liian myöhään"". Ilokaasua otin, lisäksi oli aquarakkulat jaloissa ja kohdunkaulanpuudutus (aika tehoton mut mulla sen laittaminen ei sattunut).

Mun pahin ongelma oli se, että supistukset loppuivat kun piti ponnistaa, yritin ilman niitä mutta eihän siitä mitään tullut. Kätilö yritti laittaa oksitosiinitippaa kaksi kertaa mutta meni aina vain suonesta läpi, lääkäri tuli laittamaan ja onnistui, mutta tippa irtosi, toinen lääkäri laittoi eri käteen ja lopulta se pysyi.

Supistukset sen kanssa eivät kuitenkaan olleet kunnollisia ja en saanut vauvaa eteen enkä taakse, itkin väsymystä ja paniikkia, sanoin etten pysty enkä jaksa.. Supistuksia oli ollut jo 30 tuntia ja olin aivan poikki, hiki vaan lensi. Anelin imukuppia mutta lääkäri kävi toteamassa ettei sitä tarvita.. Lopulta jotenkin sen lapsen maailmaan punnersin, mutta en muista viimeisestä tunnista mitään enkä oikein siitäkään kun lapsi oli jo rinnalla, olin ihan puolitajuton.

Muistoksi jäi myös hirveä pelko ponnistusvaiheesta ja mahtavat peräpukamat. En tiedä myöskään uskallanko ikinä synnyttää uudelleen, niin kamala se ponnistusvaihe oli. Hirveämpää kuin mikään ikinä!

Oon puhunut tästä neuvolassa mutta ovat vaan että ""no voi voi"". Siinä se apu...
 
Minun ponnistusvaiheeni kesti myös 1.5 h ja silloin ajattelin, ettei ikinä enää itseään samaan jamaan laita, mutta aika kuultaa muistot ja ehkä joskus vielä.

Kätilöiden arviot ettei enää kannata antaa epiduraalia, ovat varmaankin olleet ihan oikeita arvioita, koska ne auttavat avautumisvaihetta, samoin parakervikaalipuudutukset. Jos kohdunsuu jo melkein auki ja pian lähdetään ponnistamaan, niin silloin ei enää kannata laittaa epiduraalia, voi vaan pitkittää synnytystä.Ponnistuskipuun ei paljon apua ole saatavissa ikävä kyllä.
 
Minulla kyllä toisessa synnytyksessä, joka kesti 3h, eli 15h vähemmän kuin eka, spinaalipuudutus vei ihan KAIKKI kivut! Ei mitään supistuskipuja ja avautumien tapahtui 2h40minuutissa! Ei ponnistuskipua, vain paineen tunnetta. Toka synnytys oli aivan ensimmäisen vastakohta ja ehkä kivunlievitys yms.. onnistui sen vuoksi toisella kerralla niin hyvin, kun kävin pelkopolilla ""suunnittelemassa"" synnytyksen kivunlievitystä. Suosittelen pelkopolia kaikille uudelleensynnyttäjille joilla on jäänyt eka synnytyksestä traumoja.
 
Mulla meni vedet tiistaina 6.50 ja sitten tyksiin, siellä sitten odoteltiin mutta mitään ei tapahtunut paitsi että oli paha olo ja oksentelin.Yritin nukkua mutta n 1 aikaan yölä alkoi kivut kävelin ympäri käytäviä oksensin ja kävin suihkussa.lääkäri tutkiannetaan lääke että alkais supistukset ensimmäisen sain 10 ke aamulla, siitä eteenpäin taas odoteltiin sitten kivut lievenivät ja sain uuden lääkkeen 3 päivällä, oli tosi heikko olo kun en pystynyt nukkumaan enkä syömään oksensin ja se pahensi supistuksia.7 aikaan illalla alkoi supistukset tuleen 5 minuutin välein ja välillä useammin.Sen jälkeen mulla itsellä alkoi oleen niin heikko olo että kaikki tuntuu hämärältä mutta ei mennyt kun jokunen tunti niin supistuksia tuli parin minuutin välein, väänsin ja käänsin yritin kaikkea , sitten sanoin kätilöille osastolla että nyt on pakko saada jotain lääkettä , jaa tyttö tuumasi mene vaikka suihkuun, no se silti meinasi että olen niin huonossa kunossa että lähetti meidä alas synnytysosastolle 1 aikaan yöllä siellä päästiin huoneseen ja , sain vihdoin epiduraalin, nukuin 45 ja sitten pikkuhiljaa alkoi taas supistukset, mukavalla kätilöllä loppui vuoro ja tilalle tulikin ilkeä kätilö, pyysin lisää lääkettä mutta se ei auttanut ollenkaan, aloin oleen tosi heikossa hapessa, siinä sitten piina venyi ja venyi antoivat tiputuksessa lisää lääkettä että tulisi kovemmat supistukset ja yllä ne olikin kovat sitten jotain 11 aikaan kätilö meinasi että olen auennut ja sitten ponnistamaan se oli kauheinta mitä voin kuvitella ensin laittoivat epiduraalin mutta lisää lääkettä en saannut, kun sanoin kätilölle että en selviä niin se sanoi ponnista nyt vaan no siinä menikin reippaasti yli tunti, paikat leikattiin ja lopuksi imukuppi avuksi ja pieni PRINSESSA SYNTYI.kyllä jäi synnytyksestö paha mieli
 
Mulla oli hirvee kiire sairaalaan just sen takia että kun ensimmäinen synnytys niin pelkäsin että entä JOS avautuu tosi nopeesti eikä saa puudutusta. Eivät varmaan olis vielä mua sinne halunnukkaan jos en ois änkeny...
No, omia supistuksia vauhditettiin oksitosiinitipalla, laitettiin n. klo 10 aamulla, klo 14 oli jo kauheet supistukset (jotain 2 min. väliä) ja kätilö katso että oon niin kivusta sekasin et hommasi samantien epiduraalin. Olin 4 senttiä auki....Laittovat sen kipupumpun, siinäpä vaan köllöteltiin ponnistusvaiheeseen asti, sammuttivat pumpun joskus kuuden aikaan illalla.
seitsemältä ponnistamaan ja supistukset taas kipeentyivät, mutta vain sen verran että niistä sai voimaa ponnistukseen, eli sen paineen tunteen lisäksi vähän extraa. Aika vaikeesti tuli poika, hänkin oli kasvot ylöspäin. 27 min ponnistin ja leikattiin+repesin vähän.
Sitä mä en vaan ymmärrä että miksei kaikille laiteta sitä pumppua?? Ilman ei mulla olis varmasti tullut hommasta mitään! Ja kun oikeeseen aikaan osaavat sammuttaa niin se ponnistuskipu on just sopiva. Mä oon kuullu että se epiduraalin raja on 8 cm. Mut voihan vaihdella sairaaloittainki...
Mutta aivan mahtava lievitys menetelmä tuo epiduraali, mulle ainaki :)

 
Mulla oli toisessa ja kolmannessa synnytyksessä spinaali. Kolmannessa se saatiin vielä ajoitettua niin, että olin synnytyksen 2 viimeistä tuntia (mukaanlukien ponnistusvaihe) täysin kivuton. Ponnistusvaihe meni kuin vettä vaan (10min) , kun ei sattunut lainkaan.

Suosittelen kaikille lämpimästi, jotka vielä uudelleen ovat synnyttämään menossa. Spinaaliahan ei voi uusia, joten se on sitten annettava aika loppuvaiheessa, jotta vaikutus kestää yli ponnistusvaiheen.
 
Moi!

Tuohon ponnistusvaiheeseen on vain yksi kivunlievitys joka auttaa oikeasti ja se on spinaalipuudutus. Sen vaikutus kestää n. tunnin, eli ei voida laittaa kovin aikaisessa vaiheessa. Sitä minulle lupailtiin pelkopolilla seuraavaa kertaa ajatellen, kun eka synnytys oli ihan hirveä (en siis ole vielä uudestaan raskaana, enkä tiedä uskallanko ikinä enää).

Itse näen painajaisia synnytyksestä edelleen ja siitä on 3,5kk. Kivut alapäässä ovat jo onneksi hellittäneet (2,5kk synn. jälkeen), kaikki vaivat tosin eivät ole ohi. Synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi. Mulla avautuminen kesti ""vaan"" 14h, sain epiduraalin joka meni vikaan eikä auttanut kuin puoleksi tunniksi. Kipupumppu ei auttanut yhtään koska pisto oli liian ylhäällä. Vihreän lapsiveden takia en voinut saada kohdunkaulan puudutteita tai spinaalia. Ponnistaminen kesti 3h. Yli nelikiloinen esikoiseni tuli avosuisena tarjontana (ja päänympärys muutenkin huimat 37cm), ja koska napanuora oli tiukasti 2 kertaa kaulan ympäri se veti häntä aina takaisin kohtuun kun sain ponnistettua alemmas. Lopuksi revittiin imukupilla (ensin väärään suuntaan, koska ei tiedetty että tulee kasvot ylöspäin). Sain laajan episiotomian ja 3. asteen repeämät, joita ommeltiin yli tunti.

Lapsi on upea ja raskaana oleminen oli elämäni parasta aikaa fyysisesti ja henkisesti - nytkin toki elän elämän parasta aikaa, mutta väsyttää ja hormonit heittelee imetyksen takia. Synnytys oli vaan niin kauhea ettei tiedä voiko enää hankkia lapsia.

Pupu
 
Ei pitäisi lukea näitä kamalia synnytyskokemuksia, kun oma poika on jo saatettu maailmaan pelkosektiolla. Olen vaan niin hiton tyytyväinen, että päädyin pelkosektioon ja sain poikani maailmaan 20 minuutin toimenpiteessä ja kivutta. Toinen lapsi tule ehdottomasti samalla tapaa. Enää en epäröi hetkeäkään. Sektiokivut on ihan liioteltuja. Kun vertaa noihin teidän kokemiin juttuihin ja jälkitraumoihin, oikein hävettää miten helpolla itse pääsi ja jäi hyvä mieli.
 
mulle ei spinaalia annettu 04 savonlinnassa!! Edellisellä kerralla kuopiossa oli sen saanut mutta sanoivat että heillä ei ole käytössä. Multa spinaali vei ponnistus voiman mutta muuten olin tyytyväinen ja olisin halunnut sen uudestaankin.
 
no, mikä näyttää ja kuulostaa kamalalta. Minusta taas tutut jolle sektio tehty ovat palautuneet synnytyksestä/ leikkauksesta niin hitaasti, että olen vaan toivonut että saisin kaikki lapseni alateitse tehdä.
 
Minäkin sain n. tunti, paria tuntia ennen ponnistusvaiheen alkamista spinaalin, ja täytyy kyllä sanoa, että ponnistamisesta ei jäänyt mitään traumoja. Jonkinverran tuntui ikävää venytystä ja painetta, mutta ei varsinaista kipua juurikaan. Raskastahan tuo ponnistus oli, ja happi ja voimat tuntuivat ehtyvän, mutta kivusta ei voi puhua. 20 minuuttia kesti ponnistus.

Kätilöt varmaan pitävät noita puudutuksia ongelmallisina synnytyksen loppuvaiheessa, koska ne voivat viedä ponnistamisentarpeen ja -tunteen. Minulle ei tullut minkäänlaista tarvetta eikä kakkaamisentunnetta, mutta silti ponnistus sujui todella hyvin, vaikka olin ensisynnyttäjä. Eli kannattaa kyllä vaatia siellä loppupuolellakin kunnollista kivunlievitystä.

Ainoana traumana synnytyksestä mieleeni jäivät jumalattomat supistuskivut. Jännää oli, että spinaalin saatuani sen vaikutus heikkeni melko nopeasti: alle tunnissa supistukset alkoivat tuntua voimakkaina jälleen. Piakkoin päästiin ponnistamaan, ja koko ponnistuksen ajan supistukset olivat kivuliaita ja inhottavia. Itse ponnistaminen ei haitannut eikä tuntunut. Spinaali vei siis ponnituskivut, vaikka ei enää supistuksiin auttanutkaan. Välilihan leikkaus, katetrointi ja ompelu eivät myöskään tuntuneet lainkaan.

Vaatikaa kunnon kivunlievitys, kyllä ne ponnistuskivutkin saadaan lievitettyä!
 
Mietin vaan minkälaista jälkeä korjaillaan tunnin tikkauksella, kun sektiossa haavan ompelu kestää 15 minuuttia ja siinä on sentään koko maha auki...ja 2,5 kk kivut päälle, kuten ylläoleva kirjoitti! Ei herranpieksut! Sektiossa haavasärky kesti noin viikon ja ihan ibuprofeiinillä sen kesti. Puhumattakaan noista henkisistä traumoista..huh, huh.
 
Mä synnytin 24h, joista ponnistusvaihe 55min. Vauva vetäistiin sitten lopuksi imukupilla ulos, kun en vaan jaksanut ponnistaa. Ootteko te saaneet vedellä ilokaasua ponnistusajankin? Multa kätilö vei ponnistusvaiheen alussa ilokaasun veks ja antoi tilalle happea (!).
 
Mulle laitettiin epiduraali heti kun oli auennut vähän vajaa 4cm. Sitten sitä tasaisin väliajoin lisäiltiin mutta ponnistusvaiheen alkaessa ei enää laiteta koskapa se saattaa viedä ponnistamisen tarpeen. Siis ettei huomaa milloin pitää ponnistaa. Epiduraali vei kyllä kaikki kivut, en kunnolla edes huomannut supistuksia. Ponnistusvaihe oli kamala, kesti myös mulla tunnin. (Siltikin tämä synnytys oli todella helppo verrattuna edelliseen joka käynnistettiin tipalla, sain kärsiä järjettömästi 7 tuntia ilman kivunlievitystä ja lopulta päättyi sectioon). Synnytykset voi todellakin olla niin erilaisia! Kannattaa vaan ajoissa puhua peloistaan niin ne sairaalassa ottaa sitten huomioon. Minä ainakin heti sairaalaan mennessäni muistutin että muistakaa sitten sitä ja tätä ;) Ja sain vaihteeksi positiivisen kokemuksen! Ensisynnyttäjänä sitä ei välttämättä osaa vaatia ja pitää puoliaan.

Sain myös ponnistusvaiheen alkupuolella sen kohdunkaulan puudutteen mutten huomannut että olis ollu apua.
 
Koko avautumisvaihe ilman kipulääkkeitä ja ponnistusvaiheessa kohdunkaulan puudutus. Ponnistusvaihe oli mielestäni ihanan helpottava tunne, ei sattunut eikä ollut raskasta. Ponnistusvaihe kesti 30min. Ponnistusvaiheen aikana sain happea ja oksitosiinia, koska supistukset meinasi heiketä liikaa. Ensi kertalainen olin, eikä mielestäni ollut yhtään kamalaa. Toipuminen kesti neljä päivää, jonka jälkeen ei tarvinnut ajatella enää istumista eikä mitään. =)

Kati ja poika 11kk
 
Anteeksi, että otan tämän puheeksi. Joku vetää varmasti kattilallisen herneitä nenään...

Onnistuneen kivunlievityksen avulla synnytys on ihan inhimillinen kokemus. Toki aina tulee olemaan tapauksia, jolloin kivunlievitys ei onnistu tai sitä ei yksinkertaisesti ehditä antaa.

Mielestäni kuitenkin tuo sektion kritiikitön markkinointi, suosittelu ja puffaus on vähän asiatonta. Toki monelle se on hyvä, paras ja oikea ratkaisu. Mutta en pidä siitä, että useat, joilla ei ole edes kokemusta alatiesynnytyksestä, markkinoivat sektiota tyyliin ""että hyi helvetti, kannattaa ehdottomasti ottaa sektio, alatiesynnytys on likaista ja sattuu.""

Koska alatiesynnytys on kuitenkin se luonnollisin tapa, ja kyllä siitä selviää. Jotkut jopa ilman kivunlievitystä. Ymmärrän hyvin, että joku haluaa ja pääsee sektioon tai sektio on jopa elintärkeä, mutta ei se mielestäni mikään mainostamisen ja alatiesynnytyksen kauhistelemisen arvoinen asia ole.
 
Mua tympäsee tuo kauheimmankin alatiesynnytyksen ihannointi. Tulkaa jo 2000-luvulle ja hyväksykää se, että kaikki ei halua synnyttää ja uskaltaa jopa sanoa sen ääneen hyvällä omalla tunnolla, että oli oikea valinta. Mua ei ois ikinä saanu synnyttään vaikka kuinka ""suositeltiin"" eli taitaa sama pätee myös toisinpäin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa