kämppikset vai avopari

[miemi]

Olemme avopuolisoni kanssa seurustelleet neljä vuotta,
ja asuneet siitä ajasta yhdessä 1,5 vuotta.

Seksiä meillä ei ollut enää lainkaan viimeisen 2 vuoden aikana. Tämä johtuu vain minusta. Kun olemme yrittäneet, ja päässeet loppuunkin asti, minua alkaa itkettää, mieheni lähtee vessaan ja kun hän tulee takaisin en halua enää, että hän edes koskee minua. Mielestäni seksimme ei ole hyvää. En tiedä mistä itku johtuu.

Emme vietä enää aikaa yhdessä. Minä olen aina jossai tai kun olen kotona mieheni on pois tai nukkuu. Hän ei enää kysy mitä minulle kuuluu. Me emme enää oikeastaan puhu mistään.

Olen pettänyt miestäni, ja kadun sitä syvästi. Ja luulen, hänen myös pettäneen minua.

Toisaalta toivon, että miehelläni olisi muita naisia, ettei minun tarvitsisi harrastaa seksiä hänen kanssaan.

Tuntuu kuin olisimme vain kämppiksiä.

Olen miettinyt parisuhdeterapiaa, mutta jotenkin tuntuu, että on tyhmä mennä sinne, kun olemme kuitenki olleet vasta niin "vähän" aikaa yhdessä.

Kokemuksia? kommentteja? neuvoja?

 

[joku]

Jaahas... Mitähän tähän kommentoisi? Mikä teitä yhdistää? Miksi te edelleen seurustelette, jos te ette keskustele, teillä ei ole seksiä ettekä juurikaan edes näe toisianne? Ette tee mitään yhdessä? Teillä on muita suhteita?

Tai no... Ettehän te siis edes seurustele. Asutte saman katon alla molemmat omaa elämäänne. Miten ihmeessä tilanne pääsee edes lipsumaan tuohon? Onko asioista yritetty keskustella ennen kuin kärpäsestä tuli härkänen?

Milloin tuo itkuongelma seksin suhteen alkoi? Alkoiko se jo ensimmäisellä kerralla, vai tuliko ajan myötä? Tekstisi mukaan te ette siis yhteisessä kodissanne ole harrastaneet seksiä (ainakaan yhdessä) kertaakaan...

Voi että. Yleensä yritän aina miettiä kommenttia niin, että tilanteessa voisi tehdä jotain. Teidän tapauksessanne en kyllä keksi yhtään syytä, miksi näkisi vaivaa ja yrittäisi. Eihän teidän parisuhteestanne ole jäljellä edes pientä hitusta. Ei niin yhtään mitään.

Mutta en kuitenkaan suosittele, että pistätte lusikat jakoon nuin vain ja suin päin. Kyllä tuosta tilanteesta kannattaa vähän puhua. On nimittäin aika erikoista, että tilanne tuommoiseksi menee tuolla tavalla. Asiaa kannattaa yrittää hieman ymmärtää ja setviä yhdessä ja itsekseen, jotta kumpikin osaa välttää sudenkuopat jatkossa. Joko koko suhde on lähtenyt ihan väärin liikkeelle (väärä kumppani, väärät toimintamallit, mitälie), tai sitten kumpikaan ei osaa alkuunkaan pitää huolta itsestään eikä parisuhteestaan. Objektiiviset lasit silmille ja asioita pohtimaan. Nyt on jotain mennyt pahan kerran vikaan.

Ei nimittäin riitä, että voisi todeta teidän vain olevan erilaisia ihmisiä, ette sovi pariskuntana yhteen jne. Jos näin olisi, olisitte todenneet sen jo aikaisemmin. Se, että te molemmat sallitte nykyisen tilanteenne, viestii siitä, ettei teillä kummallakaan ole minuus ja oma elämä kovin tuttuja juttuja. Peilin voisi siis ehkä myös ottaa käteen, pohtia mitä sitä itse haluaa elämältään, kuka sitä onkaan ja millainen ihminen sen peilikuvan taakse kätkeytyy. Kun itsensä tuntee, sitä osaa itseään myös arvostaa. Ja tällöin ei tarvitse miettiä onko tuo teidän kuvionne parisuhde vai kämppissuhde. Kämppiksetkin ovat usein läheisempiä...

 

[koskinen]

Kuulostaa niin tutulta! Me olemme seurustelleet kolme vuotta ja seksi kai jäi pois jo vuoden kohdalla, en ole varma. Harmittaa, koska tiedän että mieheni on todella hyvä ihminen ja poikaystävä ja kuka tahansa täysissä järjissään oleva nainen olisi maailman onnellisin saadessaan olla hänen kanssaan; hän tekee minulle aamupalaa, kuuntelee ja haluaa läheisyyttä. Niin, kai meidän tilanteemme on hieman erilainen mutta halusin silti sanoa että et ole yksin tämän kanssa.

Mietin itse samaa; olemmeko kavereita vai pariskunta. En osaa neuvoa sinua, mutta toivon että sinua helpottaa tietää että et ole ainoa joka on samassa tilanteessa.

Ja älä todellakaan ajattele että parisuhdeterapia olisi tyhmää tässä vaiheessa, kun olette seurustelleet "vain" neljä vuotta. Se, että olet löytänyt vierellesi ihmisen, on arvokkainta maailmassa. Sen puolesta kannattaa taistella! Terapia voisi olla tosi hyvä asia teille, mieltänne painaa selvästi monet asiat.

 

[miemi]

Kuulostaa niin tutulta! Me olemme seurustelleet kolme vuotta ja seksi kai jäi pois jo vuoden kohdalla, en ole varma. Harmittaa, koska tiedän että mieheni on todella hyvä ihminen ja poikaystävä ja kuka tahansa täysissä järjissään oleva nainen olisi maailman onnellisin saadessaan olla hänen kanssaan; hän tekee minulle aamupalaa, kuuntelee ja haluaa läheisyyttä. Niin, kai meidän tilanteemme on hieman erilainen mutta halusin silti sanoa että et ole yksin tämän kanssa.

Mietin itse samaa; olemmeko kavereita vai pariskunta. En osaa neuvoa sinua, mutta toivon että sinua helpottaa tietää että et ole ainoa joka on samassa tilanteessa.

Ja älä todellakaan ajattele että parisuhdeterapia olisi tyhmää tässä vaiheessa, kun olette seurustelleet "vain" neljä vuotta. Se, että olet löytänyt vierellesi ihmisen, on arvokkainta maailmassa. Sen puolesta kannattaa taistella! Terapia voisi olla tosi hyvä asia teille, mieltänne painaa selvästi monet asiat.

Parisuhdeneuvojalle on nyt varattu aika, tilanne meni niin pahaksi, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ero, tai ammattiapu. Mieheni lupasi tulla mukaan, vaikkei asiasta hyppinytkään riemusta!

 

[Siiri]

Mitä te ajattelette sen parisuhteen olevan? Kaverisuhde vai mikä?
Mun mielestä jos mies ja nainen haluaa jakaa vuoteensa ja olla parisuhteessa,
he myös harrastavat seksiä. Samahan se sitten, kenen kaverin kanssa asuu,
jos ei siihen suhteeseen liity tätä puolta.

 

[miemi]

Mitä te ajattelette sen parisuhteen olevan? Kaverisuhde vai mikä?
Mun mielestä jos mies ja nainen haluaa jakaa vuoteensa ja olla parisuhteessa,
he myös harrastavat seksiä. Samahan se sitten, kenen kaverin kanssa asuu,
jos ei siihen suhteeseen liity tätä puolta.

Sitä mekin tässä lähdetää nyt selvittää ja pohtimaan sitä, et miks seksi sen kanssa ällöttää mua.

Tai yleensä vika varmaan on mussa, koska tää on jo toinen parisuhde mikä on kariutumassa samaan asiaan.

 

[fljdgbx]

Kuulostaa niin tutulta! Me olemme seurustelleet kolme vuotta ja seksi kai jäi pois jo vuoden kohdalla, en ole varma. Harmittaa, koska tiedän että mieheni on todella hyvä ihminen ja poikaystävä ja kuka tahansa täysissä järjissään oleva nainen olisi maailman onnellisin saadessaan olla hänen kanssaan; hän tekee minulle aamupalaa, kuuntelee ja haluaa läheisyyttä. Niin, kai meidän tilanteemme on hieman erilainen mutta halusin silti sanoa että et ole yksin tämän kanssa.

Mietin itse samaa; olemmeko kavereita vai pariskunta. En osaa neuvoa sinua, mutta toivon että sinua helpottaa tietää että et ole ainoa joka on samassa tilanteessa.

Ja älä todellakaan ajattele että parisuhdeterapia olisi tyhmää tässä vaiheessa, kun olette seurustelleet "vain" neljä vuotta. Se, että olet löytänyt vierellesi ihmisen, on arvokkainta maailmassa. Sen puolesta kannattaa taistella! Terapia voisi olla tosi hyvä asia teille, mieltänne painaa selvästi monet asiat.

Eli seksittömyyttä odotellessa, siihen kai täälläkin menossa. Minun tunteeni vaan vähenevät sitä mukaa kuin seksin määrä. Kai se olisi parempi lähteä kun olen kuitenkin seksuaalinen ihminen. Ihana ja kunnollinen ihminen siis minunkin mieheni, enpä vaan tätä osannut odottaa, sängyssä tapahtuu vain halaamista ja pusuttelua.

 

[Kettu kuittaa]

Sitä mekin tässä lähdetää nyt selvittää ja pohtimaan sitä, et miks seksi sen kanssa ällöttää mua.

Tai yleensä vika varmaan on mussa, koska tää on jo toinen parisuhde mikä on kariutumassa samaan asiaan.

En tiedä mikä meidän suomalaisen miesten olemuksessa on sellaista joka sammuttaa naisen libidon piakkoin suhteen alettua. Vai onko ne naiset vaan liian "äijämäisiä"? Itsellä on ihan samanlaiset kokemukset: ensimmäiset vuosi-pari sujuu hyvin mutta ainahan se lopulta hiipuu, oli lapsia tai ei... Eihän tässä kohta uskalla alkaa seurustelemaan vakavasti, onneksi irtonumeroita löytyy kuitenkin helpolla, mutta niitä naisia en taas oikein jaksaisi katsella sängyn ulkopuolella...

 

[Ketulle]

oisko ne "irtonumerot" jotka sammuttaa sun vakikumppanin halut ja vie parisuhteen väärille raiteille?

Samaten se miten sinä kotonasi käyttäydyt.. jeesaatko kotihommissa, hoidatko lapsiasi töistä tultuasi/viikonloppuisin, oletko sinä mukana perheen arjessa toisena aikuisena ja vastuunkantajana, mukana arkielämässä ja ennen kaikkea oletko kunnioittanut vakinaistasi yhtään ja halunnut olla hänelle hyvä. Ei siltä tunnu kun kirjoitustasi lukee.

Itse en kattelis päivääkään miestä joka käy vieraissa.
Toinen syy josta ero tulisi olisi viikottainen kännääminen ja kavereiden kanssa ulkona ravaaminen. Jos meillä olisi lapsia, niin en mä niille juoppoperheessä kasvamista haluaisi.

Minä itse pyrin olemaan mieheni luottamuksen ja rakkauden arvoinen. En ikinä petä, sen voin luvata, en ikinä. Enkä nalkuta enkä rukoile tekisitkö sinä tätä tai tuota. Enkä ryyppää kuin pari kertaa vuodessa. Käyn harrastuksissa, minulla on ystäviä, mutta kyllä mulle se puoliso on se jonka tarpeet mä otan huomioon ennen ystäviä ja muita menoja.

Minä oletan, että aikuinen ihminen (siis mieskin) osaa pyytämättäkin viedä roskapussin kun huomaa sen olevan täynnä, laittaa vaattensa pyykkikoriin/pistää pesukoneen pyörimään kun huomaa, että pyykkikori on täynnä, osaa pistää pyykit pesukoneesta kuivumaan, osaa imuroida, käyttää silitysrautaa ja osaa myös aloittaa safkan teon silloin kun ehtii ennen mua töistä kotiin.

Osaanhan minäkin tehdä kaikki noi hommat, enkä usko, että yksikään mies on minua tyhmempi.

Mies joka ei hoida lapsiaan eikä ole perheensä kanssa vaan mieluummin juoksee illat/viikonloput viihteellä/vieraissa/ryyppäämässä, ei ole minkään arvoinen.

 

[miemi]

oisko ne "irtonumerot" jotka sammuttaa sun vakikumppanin halut ja vie parisuhteen väärille raiteille?

Samaten se miten sinä kotonasi käyttäydyt.. jeesaatko kotihommissa, hoidatko lapsiasi töistä tultuasi/viikonloppuisin, oletko sinä mukana perheen arjessa toisena aikuisena ja vastuunkantajana, mukana arkielämässä ja ennen kaikkea oletko kunnioittanut vakinaistasi yhtään ja halunnut olla hänelle hyvä. Ei siltä tunnu kun kirjoitustasi lukee.

Itse en kattelis päivääkään miestä joka käy vieraissa.
Toinen syy josta ero tulisi olisi viikottainen kännääminen ja kavereiden kanssa ulkona ravaaminen. Jos meillä olisi lapsia, niin en mä niille juoppoperheessä kasvamista haluaisi.

Minä itse pyrin olemaan mieheni luottamuksen ja rakkauden arvoinen. En ikinä petä, sen voin luvata, en ikinä. Enkä nalkuta enkä rukoile tekisitkö sinä tätä tai tuota. Enkä ryyppää kuin pari kertaa vuodessa. Käyn harrastuksissa, minulla on ystäviä, mutta kyllä mulle se puoliso on se jonka tarpeet mä otan huomioon ennen ystäviä ja muita menoja.

Minä oletan, että aikuinen ihminen (siis mieskin) osaa pyytämättäkin viedä roskapussin kun huomaa sen olevan täynnä, laittaa vaattensa pyykkikoriin/pistää pesukoneen pyörimään kun huomaa, että pyykkikori on täynnä, osaa pistää pyykit pesukoneesta kuivumaan, osaa imuroida, käyttää silitysrautaa ja osaa myös aloittaa safkan teon silloin kun ehtii ennen mua töistä kotiin.

Osaanhan minäkin tehdä kaikki noi hommat, enkä usko, että yksikään mies on minua tyhmempi.

Mies joka ei hoida lapsiaan eikä ole perheensä kanssa vaan mieluummin juoksee illat/viikonloput viihteellä/vieraissa/ryyppäämässä, ei ole minkään arvoinen.

Täytyy kyllä nyt sanoa, että olen tässä osin ketun kanssa samoilla mielin liikenteessä. Mieheni on täydellinen, tekee osan kotitöistä, ei käy liikaa baareissa, muttei kuitenkaan hillu liika kotona. Ei hänessä ole mitään vikaa, mutta siltin en vain halua häntä enää.

Mielestäni on outoa, että edes ajattelet niin, että jos seksi ei toimi, kyseessä on pakko olla pettämistä tai huono puoliso. Ei, meillä ei ole niin.

On mukavaa, että päästään juttelemaan jollekin, kukaa osaa laittaa asiat oikeisiin suhteisiin ja auttaa meitä taas keskustelemaan ja miettimään mistä ongelma oikeasti voi johtua.

 

[Väenö]

Elämä ei ole pelkkää seksiä ja räjähtäviä orgasmeja. Väitä, että jokaiselle tulee ennen kuolemaa selväksi, että terveys on elämän ykkösasia.

Täällä valitetaan, ettei saada kunnon seksiä tai sitä ei ole tarpeeksi.
Tällaisten ellien huolet ovat tosi pieniä, jokaiselle tulee eteen elämässä hetkiä, jlloin seksi ei ole priorisoinnin keulilla...

 

[paju]

---- ensimmäiset vuosi-pari sujuu hyvin mutta ainahan se lopulta hiipuu, oli lapsia tai ei...

Ei aina. Itselläni on pitkästä parisuhteesta aivan päinvastainen kokemus. En ollenkaan väitä että suhteemme olisi kolme vuosikymmentä ollut täysin liikkumattomassa tilassa, kuin nuorena parina. Ihmiset muuttuvat, asiat muuttuvat. Vanha fraasikin sen toteaa; ainoa mikä pysyy on muutos. Silti innostumme toisistamme paitsi seksissä (ja toinen on yhä fyysisesti mieleinen muutenkin), myös muulla tavoin. Elämäntilanne sallii meidän olla melko paljon yhdessä eikä yhdessäolo kyllästytä. Tästäkin on puhuttu ja molemmat todettu sama. Toisen ajatukset kiinnostavat, keskustelemme kaikenlaisesta maan ja taivaan välillä, siis muustakin kuin käytännön asioista. Toki kummallakin on myös omat jutut ja tekemiset ja kotonakin on saatava tilaa olla rauhassa.

Todettakoon, että arjen työt jakautuvat ilman selontekoja. Kumpikin tietää että saa myös laiskottaa, ts. ei tarvitse viivottimella jakaa sinun ja minun töitä.

Miemin tilanne on mikä on, olematta sekään 'oikein tai väärin'. Hän toteaa ettei halua miestään veipä tämä roskat tai ei (näin karrikoiden ilmaistuna). Onko tilanteessa pohjimmiltaan kyse siitä että puoliso ei vain enää ihmisenä sytytä tai kiinnosta. Ei se minusta niin kovin kaukaa haetulta tunnu ajatuksena.
Tarpeetonta on aina ensimmäisenä tarjota etääntymisen syyksi pettämistä tai sitä että on huono puoliso.

Koetko miemi tilanteen nimenomaan ongelmana jonka ratkaisemiseksi olet valmis pitkäänkin prosessiin - vai onko tunteesi lähinnä tilanteen toteamista? Se intensiteetti millä suhtaudut asiaan voisi johtaa jäljille mitä asialle kannattaa yrittää tai yleensäkään on kestävältä pohjalta tehtävissä. Jos toinen ei enää sytytä (missään mielessä), ei ainakaan pahoillaan olon/syyllisyyden takia kannata jäädä liittoon vain "siksi kun puoliso on niin hyvä mies/vaimo". Karua, ehkä tuntuu epäreilultakin, mutta kivuttomampaa pidemmän päälle, kummallekin.
Mutta jos aito tunne on vielä siellä alla piilossa niin sitten kannattaa ryhtyä toimiin, heti.

 

[Ketulle]

hyvä Miemi

vastasin Kettu kuittaa nikille joka sanoi käyttävänsä/käyttäneensä parisuhteensa aikana "irtonumeroita" .. en siis sinulle. Sen takia nikini oli "Ketulle".

Sanoit, että teillä ei ole pettämistä.. no, aloituksessasi kerrot, että olet pettänyt miestäsi ja kadut sitä syvästi. Minusta on se ja sama pettääkö puolisoaan yhden vai kymmenen kertaa.

Pettäminen kertoo sen, että parisuhteesta puuttuu ainakin yksi iso asia, nimittäin kumppanin kunnioittaminen ja rakastaminen. Eli se pohja mille parisuhde rakentuu.

Kun kunnioittaa ja rakastaa oikeasti, ei tee mitään sellaista mistä tietää, että se satuttaa puolisoa syvästi. Ei edes kännissä eikä suutuspäissäänkään. Pettäminen voi tehdä ikuisen arven parisuhteeseen joka ei poistu sieltä koskaan. Asian voi työntää taustalle, mutta siellä se on piilossa loppuelämän ja vaikuttaa joka päiväiseen elämään ja ihmisen käytökseen, alitajuntaan.

Miksi sinä et halua enää miestäsi, miksi seksi miehesi kanssa ällöttää, vain sinä osaat vastata tähän. Ehkä sinulla on traumoja taustalla, mitä ja mistä ne johtuvat, ehkä kannattaisi keskustella asiantuntijan kanssa.

Onko nämä pettämisasiat teillä taustalla vai mitkä, kun olette noin vieraantuneet toisistanne, siihenkin osaatte vastata vain te kaksi.
Vaikuttavatko ne sinun seksuaaliseen kykyysi, uskon että vaikuttaa.

Toki jos parisuhde on niin vapaa, että vieraissa käyminen ei henkisesti satuta kumpaakaan niin fine, silloin voi tehdä mitä haluttaa muiden kanssa. Mutta aika harva parisuhde on sellainen.

Ei parisuhde tule kuntoon "moi mitä kuuluu" jutuilla. Kyllä siihen pitäisi kummankin tehdä enemmän, puhua omista tunteistaan, toiveistaan, yhteisestä elämästä/omista haluista yleensäkin.

Jos miehesi ei tee aloitetta, niin olisiko se sinun otettava härkää sarvista ja aloitettava puhuminen miehesi kanssa näistä kipeistä asioista. Ehkä se puhuminen ei vie mihinkään, mutta olet ainakin yrittänyt selkiyttää tilannettanne. Sekin on hyvä.

 

[Wiltsu]

Elämä ei ole pelkkää seksiä ja räjähtäviä orgasmeja. Väitä, että jokaiselle tulee ennen kuolemaa selväksi, että terveys on elämän ykkösasia.

Tästähän tässä ketjussa ei nyt ole kyse. Käsittääkseni nämä keskustelijat saavat seksiä tarpeeksi ja kykenevät saamaan räjähtäviä orgasmeja, MUTTA eivät halua niitä vakituisen ja rakkaan puolisonsa kanssa, eivätkä kuitenkaan halua hakea niitä muualtakaan.

Minä luen mielenkiinnolla ja kommentoin aiheeseen, jos tuntuu siltä.

 

[Väenö]

Tästähän tässä ketjussa ei nyt ole kyse. Käsittääkseni nämä keskustelijat saavat seksiä tarpeeksi ja kykenevät saamaan räjähtäviä orgasmeja, MUTTA eivät halua niitä vakituisen ja rakkaan puolisonsa kanssa, eivätkä kuitenkaan halua hakea niitä muualtakaan.

Minä luen mielenkiinnolla ja kommentoin aiheeseen, jos tuntuu siltä.

Kuten sanot, niinkö eikö silloin ole viisainta pistää dilto laulamaan tai hanska heilumaan....?

 

[Kettu kuittaa]

hyvä Miemi

vastasin Kettu kuittaa nikille joka sanoi käyttävänsä/käyttäneensä parisuhteensa aikana "irtonumeroita" .. en siis sinulle. Sen takia nikini oli "Ketulle".

Sanoit, että teillä ei ole pettämistä.. no, aloituksessasi kerrot, että olet pettänyt miestäsi ja kadut sitä syvästi. Minusta on se ja sama pettääkö puolisoaan yhden vai kymmenen kertaa.

Pettäminen kertoo sen, että parisuhteesta puuttuu ainakin yksi iso asia, nimittäin kumppanin kunnioittaminen ja rakastaminen. Eli se pohja mille parisuhde rakentuu.

Kun kunnioittaa ja rakastaa oikeasti, ei tee mitään sellaista mistä tietää, että se satuttaa puolisoa syvästi. Ei edes kännissä eikä suutuspäissäänkään. Pettäminen voi tehdä ikuisen arven parisuhteeseen joka ei poistu sieltä koskaan. Asian voi työntää taustalle, mutta siellä se on piilossa loppuelämän ja vaikuttaa joka päiväiseen elämään ja ihmisen käytökseen, alitajuntaan.

Miksi sinä et halua enää miestäsi, miksi seksi miehesi kanssa ällöttää, vain sinä osaat vastata tähän. Ehkä sinulla on traumoja taustalla, mitä ja mistä ne johtuvat, ehkä kannattaisi keskustella asiantuntijan kanssa.

Onko nämä pettämisasiat teillä taustalla vai mitkä, kun olette noin vieraantuneet toisistanne, siihenkin osaatte vastata vain te kaksi.
Vaikuttavatko ne sinun seksuaaliseen kykyysi, uskon että vaikuttaa.

Toki jos parisuhde on niin vapaa, että vieraissa käyminen ei henkisesti satuta kumpaakaan niin fine, silloin voi tehdä mitä haluttaa muiden kanssa. Mutta aika harva parisuhde on sellainen.

Ei parisuhde tule kuntoon "moi mitä kuuluu" jutuilla. Kyllä siihen pitäisi kummankin tehdä enemmän, puhua omista tunteistaan, toiveistaan, yhteisestä elämästä/omista haluista yleensäkin.

Jos miehesi ei tee aloitetta, niin olisiko se sinun otettava härkää sarvista ja aloitettava puhuminen miehesi kanssa näistä kipeistä asioista. Ehkä se puhuminen ei vie mihinkään, mutta olet ainakin yrittänyt selkiyttää tilannettanne. Sekin on hyvä.

Arvoisa nimimerkki "ketulle"... En missään vaiheessa sanonut käyttäväni irtonumeroita parisuhteessa ollessani. Mistä sait sen käsityksen ja aloit minua heti syyllistämään pettämisestä?

Tarkoitan että minun oli pakko laittaa jälleen yksi muuten hyvä parisuhde poikki kun kumppani ei enää syttynyt mistään. Ei edes vaikka osani kotitöistä tein. Nyt poikamiehenä harrastan siis niitä irtosuhteita ihanien vapaiden naisten kanssa ja kynnys parisuhteen solmimiseen on korkea juuri sen heikon sytytyksen takia.

Miksi aloitte muuten sotkea asiaan roskien viemistä ja muuta kotityötä? Ei mielestäni liity seksiin mitenkään. Kyllä terve ihminen pystyy nauttimaan seksistä vaikka pyykkikori olisi täynnäkin...

 

[Ketulle]

siitä sain kun sanoit, että olipa niitä lapsia tai ei, niin ei vaan nainen syty.
Ja lisäsit perään, että onneksi on noita irtonumeroita saatavana... eli et missään vaiheessa antanut ymmärtää että ensin erosit ja sitten vasta kävit panolla jonkun muun kanssa.

Jos koet syyllistämiseksi sen, kun sanoin, että yleensä kukaan ei tykkää jos puoliso tai vakiseurustelukumppani käy vieraissa, niin hyvä, ehkä se sitten johonkin kipeään kohtaan tuo kommentti sinussa osui.

Niinpä, mietipä tarkkaan miksi et pysty enää naistasi sytyttämään.
Missähän se vika piilee.. sinussa vai sun naisessa..vai väärässä valinnassa.

Joo ei roskat sun muut liitykään suoranaisesti seksiin mitenkään. Mutta arkielämä vaikuttaa parisuhteeseen, keskinäiseen kommunikointiin ja sen myötä myös siihen seksiin.
Esim. meillä jos mieheni olisi jättänyt kaikki kotityöt ja kersat pelkästään mun vastuulle, niin meillä ei olisi näin montaa lasta ehkä ei myöskään enää avioliittoa.

Minä olen ollut saman miehen kanssa aviossa vuosikymmeniä.
Minun mieheni ei tartte kuin vilkaista minua, pussata tai vaikkapa rutistaa ohikulkiessaan niin minulla tekee mieli. Ja päinvastoin, minun ei tarvitse kuin mennä miehen eteen ja sanoa "mitäs kulta" niin mies pussaa, tokaisee "eipä tässä ihmeempiä, mutta tiedän kyllä yhtä sun toista mukavaa mitä voitaisiin tehdä"... Se on siinä. Ei siihen toisen syttymiseen tuon enempää tarvita.

Eli eiköhän ne ole ne henkilökemiat jotka merkkaavat parisuhdeseksissä erittäin paljon.



Kun kummallakin tekee yhä mieli toista, niin ei siinä sen kummempia kommervenkkejä tarvita.

 

[Kettu kuittaa]

Niinpä, mietipä tarkkaan miksi et pysty enää naistasi sytyttämään.
Missähän se vika piilee.. sinussa vai sun naisessa..vai väärässä valinnassa.

Joo ei roskat sun muut liitykään suoranaisesti seksiin mitenkään. Mutta arkielämä vaikuttaa parisuhteeseen, keskinäiseen kommunikointiin ja sen myötä myös siihen seksiin.
Esim. meillä jos mieheni olisi jättänyt kaikki kotityöt ja kersat pelkästään mun vastuulle, niin meillä ei olisi näin montaa lasta ehkä ei myöskään enää avioliittoa.

Minä olen ollut saman miehen kanssa aviossa vuosikymmeniä.
Minun mieheni ei tartte kuin vilkaista minua, pussata tai vaikkapa rutistaa ohikulkiessaan niin minulla tekee mieli. Ja päinvastoin, minun ei tarvitse kuin mennä miehen eteen ja sanoa "mitäs kulta" niin mies pussaa, tokaisee "eipä tässä ihmeempiä, mutta tiedän kyllä yhtä sun toista mukavaa mitä voitaisiin tehdä"... Se on siinä. Ei siihen toisen syttymiseen tuon enempää tarvita.

Eli eiköhän ne ole ne henkilökemiat jotka merkkaavat parisuhdeseksissä erittäin paljon.

No miksi sitä kemiaa on alussa 6 - 24 kk, kai se on vain ihmisen lisääntymismekanismi sellainen? Yritin kysyä exältä mistä kiikastaa mutta vastaukset olivat luokkaa "en tiedä, ei vaan kiinnosta, jne"

Aika onnettomia nuo sunkin aloitteet ovat, jos olisit mies niin jäisit armotta ilman naista! Ehkäpä sinä oletkin niitä naisia joille seksi on sitä että mies tekee aloitteet ja nainen makaa alla miehen hoidellessaa hommat.

Minä odotan kyllä naiseltani hieman enemmän panostusta ja vastavuoroisuutta erotiikkaan. Ehkäpä odotankin vain seksiltä enemmän kuin keskivertojamppa jolle riittää pikainen lähetyssaarnaaja kerran viikossa kun nainen kohottaa marimekko-pyjaman helmaa.