Kannattaako alkaa tehtailemaan toista lasta?

[surusilmä]

Jos mies kyllä rakastaa ensimmäistä ihan hirveästi, puhuu hänestä paljon ja kantaa lapsen asioista huolta. Mutta ei vapaaehtoisesti osallistu lapsen hoitamiseen eikä kotitöihin, ja toivoo usein (intensiivisesti mankumalla)lapsen viemistä hoitoon, että saataisiin omaa aikaa. (Selvyyden vuoksi; en toki vie lasta hoitoon miehen mankumisesta huolimatta kuin n. 2 kuukauden välein 1 yöksi.) Mies mankuu aina lomille (käydäänkin lomilla aika paljon useammin kuin suomalaisperheet keskimäärin), eikä viihdy viikonloppuisin kotona. Haluaa kuitenkin minut aina seurakseen joka paikkaan, eli ei karkaile kavereiden kanssa.

Tässä tilanteessa mies haluaa lisää lapsia. Minä en uskalla hankkia lisää. Mies pettyi, kun varovasti totesin, että meidän ei ehkä kannata yrittää toista, kun eka on kohta niin kivassa iässä, että hänen kanssaan on todella helppo harrastaa ja matkustaa jne.

 

[kippe]

Onpas ristiriitaista, että haluaa lapsen hoitoon sen vuoksi et sais enemmän omaa aikaa, ja saman aikaisesti haluis toisen lapsen, joka ei ainakaan LISÄÄ sitä omaa aikaa...kannattaisi varmaan keskustella tästä yhtälöstä?!

 

[surusilmä]

Kenelläkään ei ilmeisesti ole kokemusta samanlaisesta? Eli miehestä, joka rakastaa ajatusta perhe-elämästä muttei itse perhe-elämää.

 

[ap]

Onpas ristiriitaista, että haluaa lapsen hoitoon sen vuoksi et sais enemmän omaa aikaa, ja saman aikaisesti haluis toisen lapsen, joka ei ainakaan LISÄÄ sitä omaa aikaa...kannattaisi varmaan keskustella tästä yhtälöstä?!

Ai kiva, joku olikin vastannut Ristiriitaista on. Eikä mies oikein ymmärrä itse miksi koen tilanteen ristiriitaiseksi.

Voikohan hillitön työstressi aiheuttaa ihmisessä kuvaamanilaista outoa käytöstä?

 

[Odeka]

exästä...Lapsia halusi kovasti ym. (Odotankin nyt toista)
Halusi perhe elämän ja silti juhliminen kiinnosti enemmän. Huolehti minkä halusi ja oli isä silloin kuin huvitti.. Lopulta kävi näin että toista aloin odottaa (tuli aika yllärinä) ja juuri samaan aikaan ero. Kannattaa todella miettiä.. ja tehdä varsin selväksi asiat miehelles. JOs suuttuu, niin ei auta. Totuus on että toinen ei todellakaan tuo sitä omaa aikaa. Miehes kannattais ekana miettiä omaa roolia perheessä ja mitä oikein tahtoo...

sekava viesti, mutt toivottavasti tajusit pointin. Voimia sulle ja toivottavasti asiat selvenis tuosta..

 

[Odeka]

:$

 

[No ei]

Kenelläkään ei ilmeisesti ole kokemusta samanlaisesta? Eli miehestä, joka rakastaa ajatusta perhe-elämästä muttei itse perhe-elämää.

Semmoisia äiti-ihmisiä tunnen montakin.

 

[ap]

exästä...Lapsia halusi kovasti ym. (Odotankin nyt toista)
Halusi perhe elämän ja silti juhliminen kiinnosti enemmän. Huolehti minkä halusi ja oli isä silloin kuin huvitti.. Lopulta kävi näin että toista aloin odottaa (tuli aika yllärinä) ja juuri samaan aikaan ero. Kannattaa todella miettiä.. ja tehdä varsin selväksi asiat miehelles. JOs suuttuu, niin ei auta. Totuus on että toinen ei todellakaan tuo sitä omaa aikaa. Miehes kannattais ekana miettiä omaa roolia perheessä ja mitä oikein tahtoo...

sekava viesti, mutt toivottavasti tajusit pointin. Voimia sulle ja toivottavasti asiat selvenis tuosta..

Kiitos! Ja voimia itsellesikin, ei kuulosta sunkaan tilanne kovin aurinkoiselta:/ Mun mies ei juuri juo eikä juhli, mutta haluaa ylikorostetun paljon omaa aikaa + itsensä ja minun hemmottelua. Tuntuu, että hän haluaa lapsia siksi, että ne ovat niin ihania sitten vanhempina...

 

[Odeka]

eiköhän miehes nyt pohdi asiaa varmaan itekseen ja miettii kannattaako todella...?
Nyt itellä menee ihan kivasti, uusi suhde ja uusi elämä ja mies joka todella tykkää lapsista ja muutenkin.
Onhan tärkeetä myös mitä säkin haluat.. antaa ajan kulua ja näyttää miten käy.

 

[vieras]

Toisaalta, lapsen kannalta ajateltuna, sitten kun te olette vanhoja ja raihanisia, olisi kiva jos olisi sisarus jonka kanssa jakaa huolet ja murheet, hoitovuoroista ja huolehtimisista puhumattakaan.

Te teette päätöksen ja omien voimien mukaan, mutta tässä yksi näkökulma lisää soppaan.

 

[Silmukka-]

Kyllä mä sanoisin miehelle että tietyt asiat häiritsee vaikka pidänkin häntä hyvänä isänä. Ja ihan rehellisesti ja suoraan puhuisin tästä hoitovastuun ja kotitöiden välttelystä sekä hänen oman ajan tarpeestaan.

Ihan helpollahan ihmiset ei muutu mutta jos et halua toista lasta ilman muutoksia niin sitten annat aikaa ja katsot mihin päin homma etenee.
Jos taas tiedät että joka tapauksessa toisen lapsen haluat vaikka kaikki vastuu kaatuu niskaasi niin sitten ei tarvitse odotella vaan otat tietoisen riskin siitä että joudut koville kahden lapsen kanssa.

 

[Mari]

Mitäs pahaa siinä on, että mies haluaa kahdenkeskistä aikaa naisensa kanssa ja näin hoitaa myös parisuhdetta? Me vietetään miehen kanssa kahden-kolmen viikon välein kahdenkeskinen kuhertelu ilta jolloin vidaan keskittyä vain toisiimme.

 

[Silmukka-]

Mitäs pahaa siinä on, että mies haluaa kahdenkeskistä aikaa naisensa kanssa ja näin hoitaa myös parisuhdetta? Me vietetään miehen kanssa kahden-kolmen viikon välein kahdenkeskinen kuhertelu ilta jolloin vidaan keskittyä vain toisiimme.

Jos nainen taas ei halua antaa niin usein lapsia hoitoon, joistakin se tuntuu pahalle.
Me kuherrellaan melkein joka ilta ja vietetään laatuaikaa. Viikonloppuisin varsinkin panostetaan yhteiseen aikaan iltasella. Ja ihan kotona lasten nukkuessa.
Jos molemmille vanhemmille on o.k lasten säännölliset yökyläilyt niin sittenhän tilanne on ihana.

 

[äitee]

Parasta olisi, jos voisitte keskustella asiasta ja saisit sanottua, että koet lapsen ja kodin hoitamisen jäävän pääosin itsellesi ja mitäs siitä sitten seuraisi, jos siinä olisi vielä toinenkin. Minusta tilanne ei kuulosta kovin toivottomalta (en tarkoita, etteikö se saisi tuntua pahalta!). Itse kaipaan miestä enemmän yhteistä aikaa ja omaakin aikaa ja kuulostaa harvinaiselta, että nimenomaan miehesi toivoo teidän järjestävän sitä enemmän. Meillä periaate, että molemmilla ainakin 1 ilta viikossa oikeus omiin menoihin vaikka harvoin käytetään sitä nykyään... Mutta kahdenkeskinen aika on kyllä tosi tärkeää myös!

Ehkä miehesi ajattelee myös niin, että nyt teillä vielä on melko hyvä mahdollisuus viettää sitä kahdenkeskistä aikaa kun on vain 1 lapsi? Todennäköisesti häntä harmittaa, ettet taas itse halua niin paljon panostusta ja aikaa teille kahdelle. Muista myös, että jos nyt päätätte antaa lapselle mahdollisuuden tulla, se ei vielä melko pitkään aikaan realisoidu En yritä ylipuhua tai ymmärtää tilannettasi paremmin kuin sinä itse, mutta uskon teidän molempien tarpeiden kyllä kohtaavan kun vaan saisitte keskusteltua niistä rakentavasti (mitä me ei kyllä kovin hyvin itse osata.... )

Itse en näe mitään ristiriitaa siinä, että mies toivoo toista lasta mutta samalla haluaa enempi vanhempien omaa aikaa. Tietty itse haistat hänestä parhaiten, mikä ajatus taustalla on. Jos koet, ettei hän ota vastuuta lapsesta, asia on hankala. Et maininnut minkä ikäinen lapsenne on? Minusta kuulostaa aika vähältä tuo 1 yökyläily kerran kahdessa kuussa, mutta on ymmärrettävää jos lapsi on vielä kovin pieni tai luotettavat hoitajat harvassa tai kaukana. Meidän lapsi täytti juuri 2 ja viime aikoina on ollut melkein kerran viikossa yön tai öitä mummilassa. (Johtuu tosin siitä, että isovanhemmilla ollut pitkä loma-aika - joskus menee kuukausia ettei yökyläile) Vauva tulossa hetkenä minä hyvänsä.